Venäläiset arkkipiispat

Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.

Venäläiset arkkipiispat Suomessa vv. 1892 - 1923

Suomen hiippakunta

Suomen ortodoksinen hiippakunta perustettiin v. 1892 tsaarin hyväksyttyä esityksen. Samalla lakkautettiin Viipurin hengellinen hallitus, jonka sijalle perustettiin Suomen hengellinen hallitus (konsistori).

Hiippakuntaan kuuluivat kaikki Suomen alueen kreikkalais-venäläiset seurakunnat ja luostarit. Hiippakunnan piispan asuinpaikaksi määrättiin Viipuri.

Pieni Suomen hiippakunta kuului Venäjän kirkkoon ja oli Venäjän kirkon Pyhän Synodin alainen. Suomen hiippakuntaan kuuluivat aluksi

- neljän valvontapiirin 23 seurakuntaa kappeliseurakuntineen:

I valvontapiiristä Helsinki, Hamina, Turku, Vaasa (Nikolainkaupunki), Savonlinna, Raivola
II valvontapiiristä Viipuri, Kyyrölä, Palkeala, Uusikirkko, Tiurula, Käkisalmi, Salmi
III valvontapiiristä Liperi, Ilomantsi, Kuopio
IV valvontapiiristä Lappeenranta, Sortavala, Kitelä, Suistamo, Korpiselkä, Mantsinsaari, Suistamo

- kaksi luostaria (myöhemmin kolme):

Valamo ja
Konevitsa
(sekä Lintula)

Suomen ortodoksinen kirkko kuului Venäjän ortodoksisen kirkon alaisuuteen hiippakuntana Venäjän vallankumoukseen ja Suomen itsenäistymiseen asti. Itsenäisyyden alkuvuosina ortodoksien kirkollinen tilanne oli aluksi sekava: kirkko kuului muodollisesti ja kanonisesti Venäjän kirkon alaisuuteen, mutta siitä eroamiseen oli suuria paineita. Niinpä moninaisten vaiheiden jälkeen 1920-luvulla Suomen ortodoksinen kirkko liittyikin Turkin Istanbulissa sijatsevan Konstantinpolin Ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen autonomisena kirkkona.