Pyhä Tuli
Ortodoksi.netista
Jerusalemin Pyhän Tulen ihme
Pyhä Tuli on ortodoksisen kirkon tunnetuin ihme. Se on tapahtunut samaan aikaan, samalla tavalla ja samassa paikassa joka vuosi useiden vuosisatojen ajan, eikä minkään muun ihmeen tiedetä esiintyvän yhtä säännöllisesti pitkien aikojen kuluessa. Pyhän Tulen ihmeen tapahtumapaikkaa, Jerusalemin Pyhän Haudan kirkkoa pidetään ortodoksisten kristittyjen keskuudessa maailman pyhimpänä paikkana, koska Kristus ristiinnaulittiin, haudattiin ja nousi ylös kuolleista tuossa paikassa.
Missä ja milloin ihme tapahtuu?
Pyhän Tulen seremonia toimitetaan joka vuosi Suurena lauantaina Pyhän Haudan kirkossa Jerusalemissa. Pääsiäisen ajankohta vaihtelee vuodesta toiseen ja ortodoksinen maailma viettää pääsiäistä ensimmäisen sunnuntaina juliaanisen kalenterin mukaisen kevätpäiväntasauksen ja juutalaisen pääsiäisen jälkeen. Siten pääsiäisen ajankohta eroaa useimpina vuosina katolilaisten ja protestanttien sekä myös Suomen ortodoksisen kirkon pääsiäisen ajankohdasta, joka määräytyy muiden periaatteiden mukaan.
Pyhän Tulen seremonia
Päästäkseen mahdollisimman lähelle Pyhän Haudan eli Ylösnousemuksen kirkossa sijaitsevaa Pyhän Haudan kappelia pyhiinvaeltajat leiriytyvät sen luokse jo hyvissä ajoin, usein jo Suuren perjantain iltapäivästä alkaen. Suurena lauantaina kello 10 alkaen arabikristityt laulavat perinteisiä arabiankielisiä lauluja. Laulut ovat peräisin Jerusalemin turkkilaismiehityksen ajalta 1200-luvulta, jolloin kristityt eivät saaneet laulaa muualla kuin kirkoissa. "Olemme kristittyjä, olemme olleet kristittyjä vuosisatojen ajan ja tulemaan olemaan ikuisesti. Amen!", arabikristityt laulavat rumpujen säestyksellä. Rumpujen soittajat istuvat toisten läsnäolijoiden olkapäillä tanssien Pyhän Haudan kappelin ympäri. Kello 13 aikoihin laulut hiljenevät, ja sen jälkeen vallitsee jännittynyt hiljaisuus ihmisten odottaessa Jumalan voiman näytöstä.
Pian paikallisten viranomaisten delegaatio tunkee kyynärpäätaktiikalla ihmisjoukon läpi. Palestiinan turkkilaismiehityksen aikana viranomaiset olivat turkkilaisia muslimeja, nykyään israelilaisia. Heidän tehtävänään on edustaa Jeesuksen ajan roomalaisia. Evankeliumit puhuvat siitä, miten roomalaiset sinetöivät Jeesuksen haudan, jotta opetuslapset eivät varastaisi Jeesuksen ruumista. Samalla tavalla israelilaiset viranomaiset tulevat Suurena lauantaina sinetöimään haudan vahalla. Ennen kuin he sinetöivät oven, he menevät haudan sisään ja tarkastavat, ettei siellä ole mitään kätkettyä tulenlähdettä, jolla voitaisiin saada aikaan valeihme.
Miten ihme tapahtuu?
- "Menen sisään hautaan ja polvistun pyhässä pelossa sen paikan eteen, jossa Kristus makasi kuolemansa jälkeen ja jossa hän nousi ylös kuolleista", kertoo ortodoksinen patriarkka Diodoros. "Kuljen pimeässä tunnustellen sisempään kammioon, jossa polvistun. Täällä luen tietyt rukoukset, jotka on välitetty meille vuosisatojen takaa. Rukousten jälkeen odotan. Joskus saatan odottaa joitain minuutteja, mutta normaalisti ihme tapahtuu välittömästi sen jälkeen, kun olen lukenut rukoukset. Sanoinkuvaamaton valo tulee esiin sen kiven sisältä, jolla Jeesus makasi. Valossa on tavallisesti sininen sävy, mutta väri saattaa muuttua ja sillä voi olla useita värisävyjä. Sitä ei voi kuvailla ihmissanoin. Valo nousee kivestä samaan tapaan kuin usva nousee järvestä — näyttää lähes siltä kuin kiveä peittäisi kostea pilvi, mutta se on valoa. Tämä valo käyttäytyy eri tavoin joka vuosi. Joskus se peittää vain kiven, kun taas joskus se valaisee koko haudan, siten että haudan ulkopuolella seisovat ihmiset voivat nähdä haudan valon täyttämänä katsoessaan sisään. Valo ei polta — partani ei ole koskaan palanut näinä 16 vuotena, kun olen ollut Jerusalemin patriarkka ja ottanut vastaan Pyhän Tulen. Valo on luonteeltaan erilainen kuin tavallinen öljylampussa palava tuli... Tiettynä hetkenä valo nousee ja muodostaa pylvään, jossa tuli on luonteeltaan erilaista, jotta voisin sytyttää kynttiläni siitä. Kun olen saanut liekin kynttilöihini, menen ulos ja annan tulen ensin armenialaiselle patriarkalle ja sitten koptilaiselle. Tämän jälkeen annan liekin kaikille kirkossa oleville ihmisille."
Patriarkan ollessa sisällä kappelissa kiven eteen polvistuneena ulkopuolella on pimeää, mutta ei suinkaan hiljaista. Kuuluu varsin kovaäänistä muminaa ja tunnelma on tiivis. Patriarkan tullessa ulos kahden kynttilän kanssa loistaen kirkkaasti pimeydessä kirkossa kaikuvat riemun äänet.
Valoa ei jaa ainoastaan patriarkka, vaan se toimii myös itsestään. Se lähtee Pyhästä Haudasta ja on väriltään täysin erilainen kuin luonnollinen valo. Se kipinöi ja salamoi kuin ukkossalama, se lentää ympäri kyyhkysen tavoin Pyhän Haudan kappelin ympäri ja sytyttää sen edessä roikkuvat sytyttämättömät öljylamput. Se kiemurtelee kirkon laidalta toiselle. Se menee sisään joihinkin kirkon sisällä oleviin kappeleihin, esimerkiksi Golgatan kappeliin, joka sijaitsee Pyhää Hautaa hieman korkeammalla, ja sytyttää lampukat. Se myös sytyttää joidenkin pyhiinvaeltajien kynttilät. Jotkut pyhiinvaeltajat kertovat, että heidän kynttilänsä ovat syttyneet itsestään joka kerta heidän osallistuessaan seremoniaan. Jumalallisella valolla on myös tiettyjä erityispiirteitä: ilmestyessään siinä on sinertävä sävy, eikä se ilmestymisensä ensi hetkinä polta koskettaessaan kasvoja, suuta tai käsiä. Tätä pidetään todisteena sen jumalallisesta ja yliluonnollisesta alkuperästä. Mielenkiintoista on myös, että Pyhä Tuli ilmestyy ainoastaan ortodoksisen patriarkan kutsumana.
Ihme ei rajoitu ainoastaan siihen, mitä tapahtuu sen pienen haudan sisällä, jossa patriarkka rukoilee. Sinisen tulen on raportoitu esiintyvän myös haudan ulkopuolella. Joka vuosi monet uskovaiset väittävät Pyhän Tulen sytyttävän itsestään kynttilöitä, joita he pitävä käsissään. Kaikki kirkossa odottavat kynttilät käsissään toivoen niiden syttyvän itsestään. Usein ennestään sytyttämättömät lampukat syttyvät pyhiinvaeltajien silmien edessä. Sinisen valon nähdään liikkuvan paikasta toiseen kirkon sisällä. Monien pyhiinvaeltajien todistukset itsestään syttyneistä kynttilöistä todistavat näiden syttymisten aitouden, ja tulen kynttiläänsä saanut ja sinisen tulen nähnyt lähtee Jerusalemista muuttuneena.
Miten vanha ihme on?
Ensimmäinen kirjallinen kertomus Pyhästä Tulesta on 300-luvulta, mutta kirjoittajat kertovat sen tapahtuneen jo ensimmäisellä vuosisadalla eli ennen vuotta 100 jKr. pyhä Johannes Damaskolainen ja pyhä Gregorios Nyssalainen kertovat apostoli Pietarin nähneen Pyhän Valon Pyhässä Haudassa Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen. "Ihme esiintyy kautta vuosisatojen monissa Pyhän Maan matkakertomuksissa." Venäläinen igumeni Daniel esittelee vuosina 1106-1107 kirjoittamassaan matkakertomuksessa "Pyhän Valon ihmeen" ja siihen liittyvät seremoniat hyvin yksityiskohtaisesti. Hän muistelee, miten patriarkka menee sisään Pyhän Haudan ylösnousemuskappeliin kahden kynttilän kanssa. Patriarkka polvistuu sen kiven eteen, jolla Kristus makasi kuolemansa jälkeen ja lukee tietyt rukoukset. Valo tulee kiven sisältä – sininen, sanoinkuvaamaton valo, joka jonkin ajan kuluttua sytyttää sytyttämättömät öljylamput ja patriarkan kaksi kynttilää. Tämä valo on "Pyhä Tuli", ja se leviää kaikille kirkossa oleville ihmisille. Pyhän Tulen ihmettä ympäröivä seremonia on vanhin katkeamaton kristillinen seremonia maailmassa. Lähteet siis kertovat tästä ihmeestä aina 300-luvulta alkaen aina meidän aikaamme asti. Näiden lähteiden perusteella tiedetään, että ihmettä on vietetty samassa paikassa, samana juhlapäivänä ja samassa liturgisessa muodossaan läpi kaikkien näiden vuosisatojen.
Joka kerta kun ei-ortodoksit ovat yrittäneet saada Pyhän Tulen, he ovat epäonnistuneet. Tällaisia yrityksiä tunnetaan kolme, joista kaksi tapahtui 1100-luvulla, kun Rooman kirkon papit yrittivät pakottaa ortodoksisen kirkon pois kirkosta. Yritykset päättyivät kuitenkin heidän omien sanojensa mukaan Jumalan rangaistukseen. Kaikista ihmeellisin tapahtuma sattui kuitenkin vuonna 1579.
- "Kerran armenialaiset maksoivat siihen aikaan Pyhää Maata miehittäneille turkkilaisille hankkiakseen patriarkalleen luvan mennä sisään Pyhään Hautaan. Ortodoksinen patriarkka seisoi kirkon sisäänkäynnin luona laumansa kanssa, vasemman pylvään lähistöllä. Pyhä Valo halkaisi tämän pylvään ylhäältä alas ja löi salaman tavoin lähelle ortodoksista patriarkkaa. Islamilainen muezzin, nimeltään Tunom, näki tämän ihmeellisen tapahtuman lähellä olleesta moskeijasta. Hän hylkäsi välittömästi islamin ja kääntyi ortodoksiseksi kristityksi. Tämä tapahtui vuonna 1579 sulttaani Murad IV:n hallituskautena, kun Jerusalemin patriarkkana oli Sofronios IV.”
Kyseinen pylväs on edelleenkin olemassa ja on peräisin 1100-luvulta. Ortodoksisilla pyhiinvaeltajilla on tapana syleillä tätä haljennutta pylvästä astuessaan sisään kirkkoon.
Turkkilainen sotilas seisoi portin ja salaman iskemän pylvään lähellä olevan rakennuksen seinän vieressä. Kun hän näki tämän vaikuttavan ihmeen, hän huusi Kristuksen olevan todella Jumala ja hyppäsi alas noin 10 metrin korkeudesta. Sotilas ei kuitenkaan kuollut, vaan kivet hänen allaan tulivat yhtä pehmeiksi kuin vaha ja hänen jalanjälkensä jäivät näkyviin kiveen. Turkkilaiset yrittivät raapia jäljet pois, mutta eivät onnistuneet tuhoamaan niitä, ja siten jäljet jäivät todisteeksi. Turkkilaiset polttivat sotilaan kirkon lähellä, minkä jälkeen kreikkalaiset keräsivät hänen jäännöksensä ja sijoittivat ne Panagian luostariin, jossa ne vuosivat mirhaa aina 1800-luvulle asti.
Muslimit jotka kieltävät Kristuksen kärsimisen, ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen yrittivät estää ihmeen. Islamilainen historioitsija Al Biruni kirjoitti:
- "… kuvernööri toi kuparilankaa sydänlangan sijaan, jotta se ei syttyisi ja koko asia jäisi tapahtumatta. Mutta tulen laskeutuessa kupari syttyi palamaan."
Tämä yritys ei jäänyt ainoaksi. Englantilainen historiankirjoittaja Gautier Vinisauf kuvaa, mitä tapahtui vuonna 1187, jolloin saraseenit valloittivat Jerusalemin sulttaani Salah ad-Dinin johdossa. Kyseisenä vuonna sulttaani halusi olla läsnä juhlassa, vaikka ei ollutkaan kristitty. Gautier Vinisauf kertoo mitä tapahtui:
- "Hänen saapuessaan taivaallinen tuli laskeutui yllättäen, mikä teki suuren vaikutuksen avustajiin... saraseenit... sanoivat, että tuli, jonka he olivat nähneet tulevan alas oli saatu aikaan vilpillisin keinoin. Salah ad-Din, joka halusi paljastaa huijarin, sammutti lampun, jonka taivaasta laskeutunut tuli oli sytyttänyt, mutta lamppu syttyi välittömästi uudelleen. Hän sammutti sen toisen kerran ja kolmannen kerran, mutta se syttyi itsestään uudelleen. Tämän jälkeen sulttaani hämmentyneeni huudahti profeetallisen sanoman: 'Pian minä joko kuolen tai menetän Jerusalemin'."
Ihme jota ei tunneta lännessä
Jostain syystä tämä ihme on lähes tuntematon Länsi-Euroopassa. Protestanttisilla alueilla sitä voi jossain määrin selittää sillä, ettei kyseisillä alueilla yleensäkään ole ihmeiden perinnettä; ihmiset eivät oikein tiedä, mihin ihmeet olisi luokiteltava, eikä ihmeistä useinkaan puhuta lehdissä. Katolisessa perinteessä sen sijaan ihmeistä ollaan erittäinkin kiinnostuneita, eikä tämä siksi voi olla syynä sille, miksi ihmettä tunneta sen enempää. Ehkäpä selitys voisi olla, että ihmeeseen osallistuvat ainoastaan ortodoksiset kirkot ja että ihme tapahtuu ainoastaan ortodoksisena pääsiäisen ajankohtana ja ilman katolisten johtajien läsnäoloa.
(kuva © Ilkka Soini)
Ihmeen autenttisuus
Kuten minkä tahansa muunkin ihmeen yhteydessä, on ihmisiä jotka pitävät tätäkin ihmettä huijauksena ja ainoastaan ortodoksisen propagandan tuotteena. Jotkut uskovat, että patriarkalla on sytytin haudan sisällä, mikä on kuitenkin varsin ongelmallinen selitys, koska tulitikut ja muut sytytysvälineet ovat verrattain uusia keksintöjä. Vain muutamia vuosisatoja sitten tulen tekemiseen kului pidempi aika kuin ne muutama minuuttia, jotka patriarkka on haudan sisällä. Joku voi myös sanoa, että patriarkalla on haudan sisällä palava öljylamppu, josta hän sytyttää kynttilät. Paikalliset viranomaiset kuitenkin vahvistavat, että he ovat tarkastaneet haudan, ja että he eivät ole löytäneet tulta sen sisältä.
Parhaat puolustukset huijausta vastaan tulevat kuitenkin eri Jerusalemin patriarkoilta, jotka vaihtuvat aika ajoin. Kritisoijien suurin haaste ovat tuhannet pyhiinvaeltajien todistukset siitä, miten heidän kynttilänsä ovat syttyneet spontaanisti heidän silmiensä edessä ilman mitään luonnollista selitystä. Ilmeisesti yhtään kynttilöiden ja lamppujen syttymistä itsestään ei ole koskaan onnistuttu filmaamaan. On kuitenkin olemassa nuoren betlehemiläisen insinöörin Souhel Nabdielin kuvaama video. Souhel Nabdiel on ollut läsnä Pyhän Tulen seremoniassa varhaisesta lapsuudestaan asti. Vuonna 1996 hän filmasi seremonian kirkon kupolin parvekkeelta, jossa hänen kanssaan oli eräs nunna ja neljä muuta uskovaista. Nunna seisoi Nabdielin oikealla puolella. Nabdiel kuvaa ensin alhaalla olevaa väkijoukkoa. Tietyllä hetkellä kaikki valot sammutetaan – patriarkan on aika astua hautaan ja ottaa vastaan Pyhä Tuli. Hänen ollessaan vielä haudan sisällä, kuuluu yllätyksen ja ihmetyksen ääni Nabdielin vieressä seisovalta nunnalta. Kamera alkaa täristä, ja kuuluu muiden parvekkeella olevien ihmisten ääniä. Kamera kääntyy oikealle, josta löytyy ihmetyksen syy. Venäläisen nunnan kädessä oleva suuri kynttilä syttyy kaikkien ihmisten edessä palamaan ennen kuin patriarkka edes tulee ulos haudasta. Nunna pitää kynttilää kädessään ja tekee ristinmerkkejä yhä uudelleen ja uudelleen todistamansa ihmeen vaikuttamana. Tämä video lienee lähimpänä itse ihmeen kuvaamista.
(Lähde: http://www.holyfire.org)