Simeon Armorikas

Itäsyyrialaisesta Simeon Armorikkaasta ei ole tietoja saatavilla kovinkaan runsaasti. Hänestä tiedetään kuolinaika, joka noin vuonna 680 ja eräitä muita elämän pienempiä asioita, mutta ei kokonaisuutta ja koko elämänkertaa.

Simeon tunnetaan muissa kielissä lisänimellä Taibutheh, joka on osa syyrialaisesta ilmauksesta men taybuteh – suomeksi Hänen armostansa tai Hänen hyvyydestänsä. Arvellaan, että lisänimi olisi annettu hänelle siitä opetuksessaan korostamastaan innosta ja lämmöstä, millä hän tuo esille Jumalan armon vaikutusta kilvoittelussa.

Hänen teksteistään on päätelty, että hän olisi saanut lääkärin koulutuksen ja olisi siis ollut lääkäri ja munkki. Ainoa syyrialainen lääkärimunkki, jonka kirjoituksia on säilynyt meidän aikoihinkin. Teksteissä hänen erikoisalaansa on sielun ja ruumiin vuorovaikutus hengellisessä kilvoituselämässä ja hänen teksteistään on erotettavissa selvästi parempi systemaattisuus useisiin muihin kirjoittajiin verrattuna. Lääkärin ammattinsa vuoksi hänen kirjoituksissaan on paljon tuon ajan kreikkalaisen lääketieteen käsityksiä esimerkiksi ruumiin eri osien psyykkisistä funktioista.

Simeonin on sanottu edustavan niin sanottua psykosomaattista mystiikkaa, sillä hänen ajattelunsa taustalla on varsin kokonaisvaltainen näkemys maailmasta ja sen toiminnasta.

Simeonin opillinen sivistys näkyy hänen kirjoituksissaan muutenkin kuin ammattitermien käytössä ja systemaattisuudessa. Hän kehitteli myös kirjoituksissaan omaa hengellistä tietoteoriaa, jonka mukaan ”tieto” – ida`ta – merkitsee syvällisellä tasolla kaikkialle luomakuntaan kätketyn luomisvoiman ja sen toimintatapojen ymmärtämistä. Hän jakaa tiedon kuuteen tyyppiin ja näkökulma on melko yliempiirinen, mystinen ja painotus eettinen:

1. Luonnollinen tieto saavutetaan tieteellisesti tutkien.
2. Seuraava luonnollinen tieto on moraalis-eettistä hyvän tuntemista.
3. Sisäinen tieto (theoria) käsittelee aineellisten olentojen hengellistä puolta – hengellistä funktiota Jumalan luomisjärjestyksessä.
4. Hengellinen tieto (theoria) käsittelee enkelien ja muiden ruumiittomien olentojen funktiota luomakunnassa.
5. Tulevan maailman tieto on Korkeimman Jumalallisen luonnon katselua kolmessa persoonassa.
6. Ei-tieto (ylitieto) huipentuu Jumalan ja Hänen armonsa tuntemiseen, niin että tiedon identiteetti katoaa.

Tässä vielä joitain Simeon Armorikkaan ajatuksia:

• Tietoa saadaan myös sanattomasta mielen hiljaisuudesta.
• Ei pidä luulla, että pyhien isien opetuksia voisi ymmärtää luonnollisen tiedon avulla eli lukemalla niitä vain informaationa, joukkona väitteitä.
• Tietoon kuuluu myös ajatus kokonaisvaltaisesta oikein ajattelemisesta.
• Tieto hankitaan ja ajatukset käsitellään sielun kolmen osan kautta:
  • mielikuvituksen (aivojen etuosassa)
  • älyn (keskellä) ja
  • muistin (takaosassa) kautta.

Simeon Armorikkaan systemaattisiin esityksiin kuuluvat myös jaottelu kilvoitteluelämän tasoista. Hyviä ohjeita yhä tänä päivänäkin:

1. Noviisiaika: annettujen ohjeiden totteleminen
2. Elämäntapojen ja tottumusten muuttaminen
3. Taistelu himoja vastaan, käskyjen pitäminen
4. Erottelukyvyn kehittäminen, luomakunnan elinvoiman ymmärtäminen
5. Ylhäisten ruumiittomien olentojen mietiskely, kontemplaatio (theoria)
6. Jumaluutta koskeviin salaisuuksiin uppoutuminen ja häkeltyminen
7. Armon työstettävänä oleminen, ajoittainen rakkauden mereen vajoaminen

Simeon Armorikkaan kirjoituksia löytyy tällä hetkellä laajemmin englanniksi ja italiaksi käännettyinä. Joitakin tekstejä on käännetty myös suomeksi eräisiin munkki Serafimin kirjoittamiin kirjoihin.

(lähde: munkki Serafim: Paratiisi on idässä ja Kerubin silmin)

HAP