Kyrillos Jerusalemilainen

Pyhä Kyrillos Jerusalemilainen Kirkon mysteerioiden opettajana

Yksilöllisen ja samalla elämyspohjaisen kristillisyyden historiattomaan ja pelastussanomaa kaventaneeseen nykytodellisuuteen tuo raikkaan toisenlaisuuden pyhän Kyrillos Jerusalemilaisen (n. 315 ─ 386) kristillistä kastetta, mirhavoitelua ja eukaristiaa käsittelevä opetus. Myös ortodoksisessa perinteessä erityisesti suureen paastoon ja pääsiäiskauteen liittyvä kasteopetus on jäänyt paljossa syrjään.

Kyrillos syntyi Jerusalemissa tai sen lähiympäristössä ehkä 313 tai 315. Piispa Maksimos II vihki hänet papiksi vuonna 343. Hänet valittiin Jerusalemin piispaksi joko vuonna 349 tai 350. Hänen valintansa piispaksi oli pitkään kiistanalainen, muun muassa Hieronymus ja Rufinus kyseenalaistivat sen. Kyseenalaistaminen johtui siitä, että Akakios Kesarealainen ja Patrofilos Skytopolislainen, joiden ortodoksisuus oli kyseenalainen, vihkivät hänet piispaksi.

Keisari Valens karkotti Kyrilloksen piispanistuimelta vuosiksi 367-378. Kyrillos osallistui Konstantinopolin toiseen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen vuonna 381.

Pyhä Kyrillos Jerusalemilainen on merkittävä Kirkon opettaja ja kristillisen uskon puolustaja. Häneltä on säilynyt vähän kirjallista tuotantoa. Kirjallisen tuotannon joukossa on kaksikymmentäneljä Pyhän Haudan kirkossa Jerusalemissa pidettyä kasteopetuspuhetta. Ensimmäinen niistä on eräänlainen johdanto kahdeksaantoista opetuspuheeseen kasteeseen valmistautuville. Ne on pidetty Suuren Paaston aikana. Toisen osan viisi ns. mystagogista katekeesia on pidetty pääsiäisviikolla ja ne tarkoitettu vastakastetuille (νεοφώτιστοι).

Kyrillos piti mystagogiset katekeesinsa todennäköisesti pääsiäiskaudella vuonna 350. Tekstin ovat kirjoittaneet muistiin kuulijat. Kyrillos ei todennäköisesti sitä korjannut. Se selittää toiston ja asioiden osittaisen epäsystemaattisen esityksen. Kirkkoisän opetus on yksinkertaista, innostunutta ja sydämellistä.

Nämä viisi mystagogiaa vastakastetuille ilmestyvät nyt rovasti Johannes Seppälän suomentamana. Tekstit ovat ainutlaatuisen tärkeitä 300-luvun jerusalemilaisen kristillisyyden liturgisen elämän kuvauksia. Toisen tärkeän lähteen ja ortodoksista kirkollista elämää ajatellen merkittävän todistuskappaleen samalta kaudelta muodostaa gallialaisen nunnan Egerian matkakuvaus. Pyhän Kyrillos Jerusalemilaisen tekstit ja Egerian matkakuvaus osoittavat, miten Jerusalem jo varsin varhain oli merkittävä liturgisen elämän keskus. Sen vuoksi jumalanpalveluselämämme juurien ymmärtäminen merkitsee tämän luovan kehityskauden tuntemusta.

Kyrillos Jerusalemilaisen Mystagogisten opetusten latinankielinen laitos ilmestyi J. Grodeciuksen toimittamana Wienissä vuonna 1560. Ensimmäinen englanninkielinen laitos ilmestyi Library of the Fathers -sarjassa Oxfordissa vuonna 1838. Jotkut tutkijat kuten Tischermann ja Telfer ajoittavat mystagogiset tekstit 300-luvun lopulle. He pitävät tekstien kirjoittajana Kyrilloksen seuraajaa, piispa Johannesta (386-417).

Kirkon ensimmäisten vuosisatojen kasteopetus

Kasteoppilaat olivat ensimmäisinä vuosisatoina Kirkon hengellisen ohjauksen ja kurinalaisuuden alaisia. Heiltä edellytettiin osallistumista erityisrukouksiin, joita kannettiin jumalanpalveluksissa heidän puolestaan. Kasteoppilaiden tuli osoittaa halua pelastukseen rukouksessa ja sen mukaisessa käytännön elämässä. Myöhempinä vuosisatoina kasteoppilaiden eettinen kurinalaisuus sekoittui katuvien kristittyjen kurinalaisuuteen. Näin kasteoppilaiden luokitukset ja asteet tulivat epäselviksi.

Alkujaan kasteoppilaissa oli kaksi astetta. Aluksi kasteoppilas kävi läpi suhteellisen pitkän jopa vuosia kestäneen valmistavan kristillisen opetus- ja kasvatuskauden. Sen jälkeen hänen nimensä kirjattiin Kirkon jäsenluetteloon. Kirkon itäisessä perinteessä häntä kutsuttiin nyt "valistetuksi" ja lännessä "valituksi". Tämän jälkeen hän valmistautui ottamaan kasteen vastaan. Valmistautuminen kesti tavallisesti neljäkymmentä päivää ja oli yhteydessä suureen paastoon. Kasteeseen valmistautuva kandidaatti harjoitti paastoa ja pidättäytymistä sanoissa ja teoissa. Hänelle se merkitsi julkisen katumuksen aikaa, "puhdistautumista synnistä" ja luopumista saatanan häpeällisistä ja kuolettavista teoista. Sen vuoksi Kyrillos muistuttaa vielä vastakastetuille:

"Saatanan toimia ovat kaikki synnit, joista pitääkin luopua, aivan niin kuin se, joka pakenee hirmuvaltiasta pakenee hänen aseitaankin".

Kasteoppilaskausi oli hengellisen kehittymisen aikaa. Kasteen kiirehtimistä pidettiin vaarallisena ja hengellisen elämän kypsymättömyyttä tuhoon johtavana. Kasteoppilaan tuli pitää saamansa opetus salassa. Kasteopetuksella oli sekä pastoraalinen että pedagoginen merkitys. Kastetta edeltäneellä opetuksella oli ensisijaisesti dogmaattinen sisältö. Tämä painottuu myös pyhän Kyrillos Jerusalemilaisen viidessä mystagogisessa katekeesissa vastakastetuille. Kyrilloksen opetuksilla on mittaamaton arvo Kirkon dogmien ja jumalanpalveluksen opetuksessa. Kirkon opin opiskeleminen edellyttää ihmiseltä sielun rehellisyyttä. Kirkon jäsenen kutsumukseen kuuluu katumus, omantunnon puhdistaminen, anteeksiantaminen ja rukous.

Pyhät mysteeriot

Pyhä Kyrillos on yksi varhaisimmista Kirkon Jumalallisen liturgian kommentoijista. Hän tulkitsee mystagogiassaan liturgisen symbolin Vanhan testamentin kuvien avulla. Hän soveltaa mystagogian lähtökohtana Raamatun tulkintaperinnettä liturgisiin mysteerioihin.

Kyrillos ei selitä lukijalle yksityiskohtaisesti pyhiä mysteerejä. Se johtuu opetuspuheiden luonteesta ja tarkoituksesta. Hän selittää kuitenkin ne pyhät mysteerit, joiden kautta katekumeenit otettiin Kirkon yhteyteen. Ns. mystagogiset katekeesit selittävät ortodoksisen kirkon kolmen keskeisen mysteerin liturgisen olemuksen. Kaksi ensimmäistä puhetta käsittelevät kastetta, kolmas mirhavoitelua, neljäs eukaristiaa eli kiitosuhria ja viimeinen käsittelee eukaristiaa eli kastettujen ja mirhavoideltujen uskovien liturgiaa.

Kyrillos käsittelee laajimmin kastetta. Vesikaste on välttämätön pelastukselle. Hän selittää varhaiskirkon kasteliturgian ytimen: kastettava upotettiin kolmesti veteen, kuten Kristus oli kolme päivää haudassa. Ja Kristuksen esimerkin mukaisesti kastettu nousee vedestä uuteen elämään:

"samalla kertaa te kuolitte ja synnyitte, ja niin se pelastava vesi tuli teille sekä haudaksi että äidiksi".

Kyrillos yhdistää näin pyhän apostoli Paavalin (Room.6:3-5, Kol.2,10,12) ja apostoli Johanneksen teologian. Kaste on sekä hauta että äiti. Kyrilloksen mukaan se on enemmän kuin vain syntien anteeksi saaminen ja Jumalan lapseksi ottaminen. Se puhdistaa kastettavalta synnit ja antaa hänelle Pyhän Hengen lahjan.

Pyhässä Hengessä tapahtuva kaste sinetöidään voitelulla. Voitelussa käytetty öljy ei ole pelkkää öljyä. Kyrillos vertaa sitä eukaristiaan:

"Niin kuin ehtoollisleipä Pyhän Hengen kutsumisen jälkeen ei enää ole tavallista leipää, vaan Kristuksen ruumis, samoin tämä pyhä mirhakaan ei ole tavallista, eihän tavallista lueta päälle kutsumisella, vaan Kristuksen armolahja ja Hänen jumaluutensa läsnäolon kautta siinä toteutuu Pyhän Hengen saaminen".

Uskovat jakavat Kristuksen ruumiin ja veren pyhässä eukaristiassa. Kristus on Kyrilloksen mukaan todellisesti läsnä leivässä ja viinissä. Hän kirjoittaa:

"Älä siis pidä leipää ja viiniä tavallisina, sillä Herran päätöksen mukaisesti ne ovat ruumis ja veri. Vaikka aistisi väittäisivätkin muuta, niin luota uskoosi".

Kyrillos selittää eukarististen lahjojen muuttumisen viittaamalla Galilean Kaanan ihmeeseen. Tietomme tuosta ihmeestä tekee meille mahdolliseksi uskoa, että Kristus muuttaa myös viinin Verekseen. Isä meidän -rukouksen sanonta: "jokapäiväinen leipämme" tarkoittaa Kyrilloksen mukaan "pyhää ja tarpeellista leipää", jonka "olemus hyödyttää niin sielua kuin ruumistakin".

Kyrillos Jerusalemilaisella oli jo pitkälle kehittynyt käsitys eukaristiasta uhrina. Hän kutsuu eukaristiaa "hengelliseksi uhriksi", "verettömäksi palvelukseksi" ja "armahdusuhriksi".

Jumalanpalvelus monimuotoistuu

Kun Kirkon asema maailmassa vahvistui 300-luvulla, alkoi kristillinen jumalanpalveluskin hitaasti muuttua. Jumalanpalvelus alettiin ymmärtää ja kokea mysteeriseksi. Teologian ja Kirkon elämän kehittyminen oli huomattavaa. Kirkon liturginen elämä sai varhaiskristillisestä ajasta poikkeavan uuden merkityksen ja tehtävän.

Itse asiassa jo ennen keisari Konstantinosta jumalanpalveluksen kehitykseen oli ainakin osittain vaikuttanut kultin monimuotoistuminen ja kasvanut katekumeenilaitos. 300-luvun alusta kristinuskon opettaminen ja pakanoiden vastaanottaminen kirkkoon mutkistui entisestään. Kirkkorakennus käsitettiin ennen muuta pyhien asuinpaikaksi. Pyhä historia, joka Kirkon ensimmäisinä vuosisatoina oli vastakkainen maalliselle historialle, tuotiin nyt maalliseen elämään ja vastaavuussuhteeseen sen kanssa, sen kirkastumisen ja tarkoituksen lähteeksi.

Pyhän Kyrillos Jerusalemilaisen Suuren Viikon ja Pääsiäisen opetusperinne loi pohjaa Kirkon itäisen ja läntisen osan kirkkovuoden lähestymistavalle. Kyrillos antoi ensimmäisen selkeän tiivistelmän kehittyneestä yhteisestä jumalanpalveluksesta, juhlakausista ja pyhien kunnioituksesta.

Pyhä Kyrillos Jerusalemilainen oli tärkeä Kirkon uskon opettaja ja todistaja. Hänen hengellinen ja henkinen perintönsä sisältyy katekeettisiin ja mystagogisiin opetuspuheisiin. Niissä ilmenee selkeästi, että Kristus on todella ihmiseksi tullut Jumala. Samoin Kyrillos puhuu apostolisen totuuden mukaisesti, että Pyhä Henki on luonnoltaan persoonallinen, opettava ja toimiva ja jakaa Isän ja Pojan kanssa jumaluuden.

Isä Jarmo Hakkarainen

Kirjallisuutta

• Danielou, J., 1956 The Bible and the Liturgy. Indiana.
• Dix, G. Dom, 1982 The Shape of the Liturgy. New York.
• Florovsky, G., 1987 The Eastern Fathers of the Fourth Century. Vol. VII in the Collected Works of Georges Florovsky. Belmont.
• Hristou, P. K., 1989 Παναγ. Κ. Χρήστου ῾Ελληνικὴ Πατρολογία,Τόμος Δʹ, Θεσσαλονίκη.
• Quasten, J., 1986 Patrology. III. The Golden Age of Greek Patristic Literature. Westminster.
• Schmemann, A., 1995 Johdatus liturgiseen teologiaan. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja. N:o 9. Joensuu.