Erämaakilvoittelijat
Ortodoksi.netista
Erämaaisiksi ja erämaaäideiksi nimitetään niitä varhaisia munkki- tai nunnakilvoittelijoita, jotka pakenivat asutuskeskuksista ja perustivat erakkoluostareita etenkin Egyptin erämaihin asuen siellä askeesissa ja yksinäisyydessä.
Erämaakilvoittelijat elivät pääasiassa neljännellä vuosisadalla ja erakkojen lisäksi heissä oli myös kenobiittejä eli munkkeja (tai nunnia), jotka asuivat kenobiittisissa (kinobiittisissa) luostareissa. Luostarilaitos syntyi näiden erämaaisien toimesta.
Ensimmäiset kristilliset erämaakilvoittelijat elivät Egyptissä, Palestiinassa ja Syyriassa yli tuhatseitsemänsataa vuotta sitten. Kuvauksia heidän elämästään ja opetuksistaan voi yhä lukea. Opetukset kirjoitettiin kreikaksi ja koptiksi ja ne käännettiin varsin pian latinaksi. Näiden pyhien ihmisten elämä vaikutti oudolta 300-luvulla ja ehkä vielä enemmän nykyajan ihmisen mielessä. Nämä kilvoittelijat: miehet ja naiset elivät kaupunkien ja kylien ulkopuolella. He elivät järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella. He kilvoittelivat usein yksin. He olivat valinneet yksin elämisen. Autiomaassa (kreik. eremos) ei ollut lapsia eikä rakastavaisia. Heillä ei ollut juuri mitään omaisuutta. He olivat Jumalan tähden vapaita. He pukeutuivat köyhien ihmisten tavoin. He eivät olleet tiedemiehiä eivät saarnaajia, eivät opettajia eivät papiston jäseniä. Heidän taustansa vaihteli suuresti.
Ensimmäiseksi ja ehkä yhdeksi kuuluisimmista erämaakilvoittelijoista mainitaan usein pyhittäjä Paavali Erakko. Hänen lisäkseen muita kuuluisia erämaaisiä ovat mm. pyhät Pakhomios Suuri, Antonios Suuri ja Poimen Suuri Egyptiläinen. Erämaakilvoittelijoiden joukossa oli myös naiskilvoittelijoita ja heistä kuuluisin lienee pyhä Maria Egyptiläinen.