Seitsemän efesolaista marttyyrinuorukaista

Seitsemän efesolaista marttyyrinuorukaista Maksimilianos, Eksakustodianos (Konstantinos), Jamblikhos, Martinianos, Dionysios, Antonios ja Johannes elivät 200-luvulla. Pyhä Maksimilianos oli Efesoksen kaupungin hallintoon kuuluuneen miehen poika ja kuusi muuta olivat maineikkaiden efesolaisten kansalaisten lapsia. Nuoret olivat ystäviä jo lapsuudestaan saakka ja he olivat yhdessä asepalveluksessakin.

Nuorukaiset eivät suostu palvomaan epäjumalia

Kun keisari Decius (249-251) saapui Efesokseen, hän käski kaikkien kansalaisten uhrata pakanajumalille. Kidutus ja kuolema odottivat tottelemattomia. Seitsemän nuorta miestä irtisanoutui tästä palvonnasta ja heidät kutsuttiin kuultaviksi, missä he kaikki tunnustivat uskonsa Kristukseen.

Heiltä otettiin pois heti sotilaallisen aseman osoittavat vyöt ja tunnukset. Decius lupasi heille vapauden, jos he muuttaisivat mieltään, kun heidät otettaisiin pois sotilaallisesta arvostaan. Nuorukaiset pakenivat pois kaupungista ja piiloutuivat luolaan Oklon-vuorella, missä he viettivät aikaansa rukoillen ja valmistautuen marttyyrikuolemaan.

Nuorin heistä, pyhä Jamblikhos pukeutui kerjäläiseksi ja meni kaupunkiin ostamaan leipää. Yhdellä näistä retkistään hän kuuli, että keisari oli palannut ja etsi heitä. Pyhä Maksimilianos kehotti kaikkia tulemaan ulos luolasta ja ilmoittautumaan oikeudenkäyntiin.

Luolan suu muurataan umpeen

Kuultuaan, missä nuorukaiset olivat piilossa, keisari määräsi luolan sisäänkäynnin suljettavaksi kivillä niin, että pyhät menehtyisivät nälkään ja janoon. Ne kaksi arvovaltaista henkilöä, joiden tehtävänä oli estää muilta sisäänpääsy luolaan, olivat salaisesti kristittyjä. Haluten säilyttää pyhien muiston, he sijoittivat luolaan suljettuun astiaan kaksi metallista laattaa, joihin oli kaiverrettu näiden seitsemän nuoren nimet ja tiedot heidän kärsimyksistään ja kuolemastaan.

Pitkä uni

Herra laittoi nuorten osaksi ihmeellisen unen nukkua lähes kaksi vuosisataa. Tällä välin vainot kristittyjä kohtaan olivat päättyneet. Keisari Theodosios Nuoremman (408-450) hallitusaikana oli harhaoppisia, jotka kielsivät kuolleitten ylösnousemisen Herramme Jeesuksen Kristuksen toisen tulemisen yhteydessä. Eräät heistä sanoivat: ”Miten siellä voi olla kuolleitten ylösnousemista, kun siellä ei ole sielua eikä ruumista, koska ne ovat hajonneet?” Toiset vahvistivat: ”Sielut yksin palautuvat, koska ruumiitten on mahdotonta ylösnousta ja elää tuhansien vuosien jälkeen, koska edes niiden tuhkaa ei ole jäljellä.” Siksi Herra paljasti kuolleista ylösnousemuksen ja tulevan elämän salaisuuden näiden seitsemän pyhän nuoren kautta.

Maanomistaja, missä Oklon-vuori sijaitsi, löysi kivisen rakennelman ja työntekijöineen avasi sisäänkäynnin luolaan. Herra oli pitänyt nuoret elossa ja he heräsivät unestaan tietämättä, että lähes kaksi sataa vuotta oli kulunut unessa. Heidän ruumiinsa ja kaikki vaatteensa olivat täysin kunnossa ja hajoamattomia.

Kaikkien hämmästelyä

Valmistautuen jälleen hyväksymään kidutukset, nuoret pyysivät jälleen pyhää Jamblikhosta ostamaan heille leipää kaupungista. Mennessään kaupunkiin, nuori hämmästeli porttien ristejä. Kuullessaan Jeesuksen Kristuksen nimeä käytettävän ihan vapaasti puheessa, hän alkoi epäillä, oliko hän lähestymässä ollenkaan omaa kaupunkiaan.

Kun hän maksoi leivät, Jamblikhos antoi kauppiaalle kolikoita, joissa oli keisari Deciuksen kuva. Hänet pidätettiin, koska hän käytti vanhoja rahoja ja hänet vietiin kaupungin hallintoviranomaisten eteen. Tämä oli samalla kaupungin Efesoksen piispa. Kuultuaan nuorukaisen vastauksen hän ymmärsi, että Jumala paljasti jonkin salaisuuden hänen kauttaan ja hän meni nuorukaisen kanssa luolaan.

Piispa löytää selityksen ihmeelle

Luolan sisäänkäynnin luota piispa löysi sinetöidyn astian ja avasi sen. Hän luki metallilaatoista nuorukaisten nimet ja yksityiskohdat keisari Deciuksen määräyksestä. Mennessään luolaan ja nähdessään sillä nämä pyhät nuorukaiset elossa, kaikki iloitsivat ja ymmärsivät, että Herra on herättänyt nämä pitkästä unesta ja osoittanut näin Kirkolle kuolleista ylösnousemuksen mysteerion.

Pian myös keisari saapui Efesokseen ja puhui nuorukaisten kanssa luolassa. Silloin pyhät nuorukaiset kaikkien nähden laskivat päänsä maahan ja nukahtivat uudelleen, tällä kertaa lopullista yleistä ylösnousemusta odottaen.

Toinen nukahtaminen

Keisari halusi sijoitta heidät kaikki omiin jalokivikoristeisiin arkkuihinsa, mutta he ilmestyivät keisarille unessa ja ilmoittivat, että haluavat jäädä luolaan. 1100-luvulla venäläinen pyhiinvaeltaja igumeni Daniel näki näiden seitsemän pyhän nuorukaisen reliikit luolassa.

Muistopäivä

Näitä seitsemää efesolaista pyhää nuorta muistellaan myös lokakuun 22. päivänä. Erään venäläisen pyhien elämästä kertovan perinteen mukaan he nukahtivat uneen toisen kerran tuona päivänä. Kreikkalainen minea vuodelta 1870 sanoo, että he nukahtivat ensin 4. päivä elokuuta ja heräsivät 22. päivä lokakuuta.

Trebnikissä on myös Efesoksen seitsemän nukkujan rukous niille, jotka ovat sairaita ja eivät voi nukkua. Seitsemän nukkujaa mainitaan myös Kirkon uuden vuoden palveluksessa syyskuun ensimmäisenä päivänä, kirkkovuoden alkaessa.

HAP

Katso myös

• Munkki Serafim: Pyhät nukkujat