Ikkunoita ikonien ja kirkkoesineiden historiaan (kirja)

Kirjan kansi

Katariina Husso: Ikkunoita ikonien ja kirkkoesineiden historiaan.
Suomen autonomisen ortodoksisen kirkon esineellinen kulttuuriperintö 1920-1980-luvuilla

ISBN 978-951-9057-84-2

Julkaisija ja kustantaja: Suomen muinaismuistoyhdistys ry.

Julkaisupäivämäärä: syyskuu 2011

Sivumäärä: 255 sivua

Koko: 300 x 210 mm

Sidos: Liimasidottu / pehmytkantinen

Tämä hieno kirja on taidehistorioitsija Katariina Husson väitöskirja, jonka pitäisi automaattisesti kuulua jokaisen ainakin jälleenrakennusseurakunnan kirjastoon ja asioita vähänkään seuraavien ikonimaalarien ja kirkkohistorioitsijoiden henkilökohtaiseen kirjastoon.

Kirja – tieteellisestä muodostaan huolimatta – tempaisee kiehtovasti mukaansa Suomen ortodoksisen kirkon mielenkiintoiseen historialliseen vaiheeseen, kun kirkkomme erkani Venäjän kirkosta ja liittyi Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen autonomisena kirkkona.

Kirja on kuvitettu lukuisilla valokuvailla (146 kpl), joista löytyy useita jälleenrakennuskaudella rakennettuja kirkkoja ja niiden sen aikaisia ikonostaaseja ja ikoneja, monia sen ajan henkilöitä, jotka omalla työllään vaikuttivat tai jopa vaikeuttivat kirkkojen rakentamista ja niiden kaunistamista.

Kuten tutkija sanoo esipuheessaan, ”kirja käsittelee niitä ikoneja, riisoja ja lampukoita, joihin on aina liittynyt jotain erikoista ja jännittävää ja ne ovat todistuskappaleita menneisyydestä sekä niihin liittyy kertomuksia ja tarinoita”.

Tämä taidehistoriallinen ja museologinen tutkimus painottuu kulttuuripoliittisten toimien, niiden vaikutuksien ja motiivien tarkasteluun ja analysointiin. Tämä on ero moniin aikaisempiin tutkimuksiin, joissa näkökulma on saattanut olla enemmän esinekeskeistä ja kysymyksen asettelussa on nostettu esille mm. ajoituskysymyksiä ja taideteosten (esim. ikonien, kirkollisten esineiden) tekijäkysymyksiä sekä ikonografisia tai esteettisiä näkökantoja.

Mielenkiintoisia ovat olleet eräät ikonien omistuksesta käydyt kiistat kirkollishallituksen / kirkkomuseon ja seurakuntien välillä. Eräistä kirkoista on löytynyt ikoneja, jotka tarkemmassa tutkimuksessa ovat osoittautuneet korvaamattomiksi taideaarteiksi ja siksi ne on haluttu sijoittaa kirkkomuseoon. Mutta seurakunnat – vaikka ne eivät aikaisemmin ole suuremmin olleet näistä ikoneista kiinnostuneita – pitävät sen jälkeen kynsin hampain kiinni omistusoikeudestaan. Mikä on siis ikonin, arvokkaan tai jopa korvaamattoman ikonin, oikea paikka: kirkko vai museo? Näihin kysymyksiin tutkimus antaa joitain uusiakin ajatuksia.

Kirja julkaistaan sarjassa Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirjat numerolla 119 ja julkaisua myy Tiedekirja.

Hannu Pyykkönen 27.9.2011

Kirjan takakannen esittelyteksti:

Tutkimuksen kohteena on Suomen ortodoksisen kirkon esineellinen kulttuuriperintö, jota lähestytään taidehistorian ja museologian viitekehyksessä ajallisena painopisteenä talvi- ja jatkosotaa seurannut jälleenrakennuskausi. Sen kuluessa Neuvostoliitolle luovutetusta Karjalasta ja Petsamosta evakuoituja ikoneja ja muita kirkkoesineitä sekä palautettiin kirkolliseen käyttöön että sijoitettiin museoon. Tutkimuksessa tarkastellaan kirkkokaluston jakoprosessin rinnalla myös museotoimintaa Suomen ortodoksisessa kirkossa sekä siihen liittynyttä kiinnostusta pyhiin kuviin, 1950-luvulla virinnyttä uutta ikonimaalausta ja suomalaisen ikonitutkimuksen alkuvaiheita. Näin luodaan moniulotteinen kuva Suomen ortodoksisen kirkon taide- ja kulttuuripolitiikasta 1900-luvulla. Esimerkkien avulla hahmottuva kokonaisuus haastaa pohtimaan, millä eri tavoilla yhteiskunnalliset, poliittiset ja ideologiset näkökulmat vaikuttivat paitsi taiteen tuotantoon, myös sen säilyttämiseen ja arvottamiseen.

Sisällysluettelo

• ESIPUHE
• JOHDANTO
  • 1. Tutkimusaihe ja tutkimuksen tavoitteet
  • 2. Tutkimusaineisto
    • 2.1 Keskeiset lähteet, arkistot ja kirjallisuus
    • 2.2 Aiempi tutkimus
  • 3. Teoreettiset lähtökohdat
    • 3.1 Taidehistoria ja museologia tutkimuksen runkona
    • 3.2 Esineellinen kulttuuriperintö
    • 3.3 Kokoelmat ja näytteillepano
  • 4. Tutkimuksen peruskäsitteet
    • 4.1 Ikoni
    • 4.2 Kirkkotaide
    • 4.3 Modernismi ja moderni ikoniteologia
    • 4.4 Muutama sana ikonimaalauksen historiasta Suomessa
    • 4.5 Suomalaisortodoksinen identiteetti
• SOTA-AIKA JA KIRKKOESINEISTÖN PELASTAMINEN
  • 1. Kirkollisen esineistön evakuointi seurakunnista
  • 2. Kirkollisen esineistön evakuointi luostareista
  • 3. Sota-ajan jälleenrakennus
  • 4. Tieteellisiä ja antikvaarisia toimia valloitetussa Itä-Karjalassa
• JÄLLEENRAKENNUSKAUDEN PERUSTA JA TOIMINTAKENTTÄ
  • 1. Jälleenrakennuslainsäädäntö
    • 1.1 Poliittiset lähtökohdat
    • 1.2 Laki ja asetus jälleenrakentamisesta
    • 1.3 Säädökset lakkautettujen seurakuntien omaisuudesta
  • 2. Instituutiot ja henkilöt
    • 2.1 Jälleenrakennustoimikunta
    • 2.2 Kirkkokunnan hallinto
    • 2.3 Valamon luostari
  • 3. Uusi seurakuntajako
    • 3.1 Jälleenrakentaminen Suomen vanhoissa seurakunnissa
    • 3.2 Jälleenrakennuslain ulkopuolinen rakentaminen
    • 3.3 Siirtoseurakunnista uusiksi seurakunniksi
  • 4. Evakuoidun esineistön jakopolitiikka
    • 4.1 Suomen ortodoksisen kirkkokunnan jumalanpalvelusesineitten varasto
    • 4.2 Valamon, Konevitsan ja Petsamon luostarit
• KIRKKOINTERIÖÖRIEN RAKENTAMINEN JA KALUSTAMINEN
  • 1. Kirkkojen ja rukoushuoneiden sisustusohjelmat
    • 1.1 Kirkkojen ja rukoushuoneiden sisustussuunnitelmat
    • 1.2 Ylidiakoni Kasangon sisustus- ja sijoitussuunnitelmat
      • 1.2.1 Vuoden 1955 jakosuunnitelman hahmottuminen
      • 1.2.2 Ikonien jakoehdotus 1955
      • 1.2.3 Jakosuunnitelma 1956
      • 1.2.4 Jakoehdotus 1961
  • 2. Uusien ikonien maalauttaminen
    • 2.1 Ikonien puute
    • 2.2 Ikonimaalarien etsintää Suomesta ja ulkomailta
    • 2.3 Jälleenrakennuskauden ikonimaalarit
  • 3. Esimerkkejä kirkkointeriöörien rakentamisesta
    • 3.1 Matka-alttarit
    • 3.2 Uspenskin katedraalin ja Järvenpään kirkon evakuoitu esineistö
    • 3.3 Ikonostaasit ja kirkkojen sisustaminen
      • 3.3.1 Uudet ikonostaasit
      • 3.3.2 Vanhojen ikonostaasien hyödyntäminen
      • 3.3.3 Esimerkkejä muusta sisustamisesta
    • 3.4 Rukoushuoneiden sisustaminen
    • 3.4.1 Uudet pyhät kuvat
    • 3.4.2 Vanhat pyhät kuvat
• MUSEOTYÖ SUOMEN ORTODOKSISESSA KIRKOSSA
  • 1. Kirkkokunnan muinaismuistokokoelma 1911-1939
    • 1.1 Hiippakunnan historiallis-arkeologinen komitea
    • 1.2 Muinaismuistokokoelman synty ja luonne
    • 1.3 Pappismunkki Polikarp, ensimmäinen museomies
    • 1.4 Antikvaariset pyrkimykset itsenäistyneessä Suomessa
  • 2. Ortodoksinen kirkkomuseo
    • 2.1 Museon kolme ensimmäistä vuosikymmentä
    • 2.2 Kokoelmapolitiikka
    • 2.3 Pappilantalon museon näytteillepano
    • 2.4 Karjalankadun museon näytteillepano
    • 2.5 Ylidiakoni Kasanko museomiehenä
  • 3. Kirkko, museo vai kirkkomuseo?
    • 3.1 Kokoelmapoliittisia linjauksia ja ohilyöntejä
    • 3.2 Muistohaudan sijoitus aiheuttaa huolta ja päänvaivaa
    • 3.3 Sijoitus- ja omistussuhteiden vyyhti
• PERINNÖSTÄ KANSALLISEKSI KERTOMUKSEKSI
  • 1. Kohti suomalaista kirkkotaidetta
    • 1.1 Identiteetin kulttuuripoliittisia rajauksia
    • 1.2 Jälleenrakennuskauden ihanteet
    • 1.3 Oikeaoppisuuden pohdintaa ja kontrollia
  • 2. Uusi ikonimaalaus
    • 2.1 Aari Surakka ikonien teologian tulkkina
    • 2.2 Ideologinen "paluu perinteeseen"
    • 2.3 Uuden ikonimaalauksen tyylikritiikki
  • 3. Suomalaisen ikonitutkimuksen alkutaipaleella
    • 3.1 Taidekaanonin hahmottuminen
    • 3.2 Konevitsan Jumalanäiti käsitteiden murroksessa
    • 3.3 Kansallisuus- ja kirkkotaidediskurssin synteesi
• LOPPUPÄÄTELMIÄ
• SUMMARY
• РЕЗЮМЕ
• LYHENTEET
• LÄHTEET JA KIRJALLISUUS
  • Painamattomat lähteet
  • Painetut lähteet ja kirjallisuus
• KUVALUETTELO
• LIITTEET
  • Liite 1 Uusissa ortodoksisissa kirkoissa tarvittavat esineet
  • Liite 2 Kirkkojen ja rukoushuoneiden sisustussuunnitelma
  • Liite 3 Luettelo jälleenrakennusajan kirkoista ja rukoushuoneista
  • Liite 4 Ylidiakoni Leo Kasangon suunnittelutyöt ja taiteellinen tuotanto
• HENKILÖHAKEMISTO
• PAIKKAHAKEMISTO

Katso myös

• Katariina Husso: Suomen ortodoksit halusivat häivyttää venäläisen ikoniperinnön (väitös)
• Jälleenrakennuskauden ikonit