Publikaanin ja fariseuksen sunnuntai (opetuspuhe)

Viikko sitten kuulimme evankeliumin Sakkeuksesta, joka kiipesi puuhun ja kutsui Jeesuksen kotiinsa. Nyt, ensimmäisenä valmistussunnuntaina olemme kuulleet luettavan fariseuksesta ja publikaanista, joista ensimmäinen kiitti Jumalaa siitä, että on niin hyvin noudattanut Jumalan lakia eikä ole kuten tuo syntinen publikaani. Jälkimmäinen taas löi rintaansa ja pyysi ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen”. (Luuk. 18:10-14)

Meille ortodokseille on oikein saada kunnon varoitus paaston alla. Onhan meillä erityinen kiusaus sortua luulemaan, että riittää jos noudatamme perinteen meille antamia ”sääntöjä”. Kuitenkin ne ovat viivain, joka on väline Jumalan löytämiseksi. Osa näistä tavoista on sitä paitsi sangen myöhäisiä ja jotkut jopa vahingollisia.

Tämän evankeliumin kohdalla on varottava, että emme myöskään tuomitse fariseusta. Hänhän kuitenkin noudatti monia hyviä tapoja kuten antoi kymmenykset köyhille. Ei evankeliumin tarkoitus ole saada meitä kiittämään Jumalaa siitä, ettemme ole kuten tuo fariseus!

Viikko sitten luettiin evankeliumi Sakkeuksesta, publikaanista. Voimme ajatella, että Kristuksen vierailtua Sakkeuksen kotona, juuri Sakkeus on nyt temppelin oven pielessä pyytämältä Jumalalta armoa. Tänään meidän onkin kohdistettava katseemme siihen, mitä kääntymyksessä tapahtuu ja miksi. Sakkeuksesta saamme johtolangan: Hän oli kohdannut Vapahtajan. Moni ihminen tuskailee elämänsä ja elämäntapansa kanssa. Varsinainen kääntymys voi tapahtua, jos hän on kohdannut Kristuksen, jos hän on kuullut Jumalasta. Jeesuksen jumalinhimillinen persoona yhdistää ihmisen Jumalaan ja näin ollen johdattaa muutokseen, katumukseen.

Pitäkäämme siis Kristus esillä opetuksessa, ikoneissa, musiikissa, elämässä. Vain Hänen kauttaan voi orastava tai vahvakin halu muutokseen tulla todeksi.

Isä Rauno Pietarinen
20.1.2013