Toiminnot

Eläviä ikoneita (opetuspuhe)

Ortodoksi.netista

Versio hetkellä 16. helmikuuta 2018 kello 19.43 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: Ensimmäistä sunnuntaita paastossa kutsutaan ortodoksisuuden sunnuntaiksi. Sitä vietetään erikoisena ikonien juhlana.<br> <br> Ikoni-käsite on hyvin keskeinen ortodoksisessa k...)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Ensimmäistä sunnuntaita paastossa kutsutaan ortodoksisuuden sunnuntaiksi. Sitä vietetään erikoisena ikonien juhlana.

Ikoni-käsite on hyvin keskeinen ortodoksisessa kirkossa. Sillä on teologisesti katsoen sangen syvä juuri. Se perustuu nimittäin viime kädessä Jumalan Sanan lihaksitulemiseen. Sen tähden myös ortodoksisuuden sunnuntain kontakki alkaa sanoilla: "Isän kuvaamaton Sana tultuaan lihaksi Sinusta, oi Jumalansynnyttäjä, tuli kuvattavaksi". Tässä jo näemme, että sana ikoni ei rajoitu puulle maalattuihin pyhiin kuviin. On olemassa myös eläviä ikoneja. Kristus itse on Jumalan kuva ja kaikki pyhät ihmisetkin ovat Jumalan kuvia.

Ensimmäinen ikoni on itse Kristus, jossa näkymätön Jumala tuli näkyväiseksi meidän tähtemme. Kaikkien ikonien tunnusmerkki onkin, että näiden välityksellä näkymätön Jumala tulee näkyviin tavalla tai toisella. Tämä tapahtuu meidän ihmisten tähden. Vaikka hengelliset silmämme ovatkin paljon tärkeämmät kuin ruumiilliset silmämme, kuitenkin myös viimeksi mainitut kuuluvat meidän inhimilliseen luontoomme. Ja sen vuoksi Jumala on ilmestynyt maan päälle näkyvälläkin tavalla.

Elävän Kristus-ikonin tekijä on Jumala Isä. Kuitenkin Jumalan Poika tuli ihmiseksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta. Neitsyt Maria suostui Jumalan Sanan sikiämiseen Pyhästä Hengestä, kantoi Hänet kohdussaan, synnytti Hänet ja antoi Hänelle Jumalan määräämän nimen Jeesus. Tässä on toinen ikonien tunnusmerkki: niiden päätekijä on Jumala, mutta ne eivät synny ilman ihmisten myötävaikutusta.

Kristuksessa Jumala on ilmestynyt meille todella näkyväisenä. Mutta toisaalta Jumala ei voi ilmestyä täydellisyydessään ihmisen muodossa. Tästä johtuu että Kristuksen inhimillinen luonto samanaikaisesti ilmentää ja peittää Hänen jumalallisen suuruutensa ja kauneutensa. Tämäkin on kaikkien ikonien yhteinen ominaisuus, että ne samanaikaisesti paljastavat ja kätkevät Jumalan täydellisyyden. Kun ortodoksinen kirkko mielellään nimittää Jumalaa "Kauneudeksi", voimme sanoa kaikkien ikonien paljastavan ja samalla kätkevän Jumalan kauneuden piirteet.

Alussa mainittu kontakki jatkuu näin: "Ja jälleen kaunistettuaan muinoin turmeltuneen kuvan yhdisti sen jumalalliseen kauneuteen". Kaikki ihmiset ovat Jumalan kuvia. Sellaisiksi Jumala on luonut heidät. Kun synti oli turmellut ihmisessä Jumalan kuvan, Kristus uudisti sen. Hän antoi ihmisille samalla jotakin uutta nimittäin uuden elämän. Tämä uusi elämä on Raamatun mukaan osallistumista Jumalan elämään. Sen perusteella me olemme Jumalan lapsia. Ne, jotka kasteessa ja uskossa Kristukseen ovat saaneet tämän uuden elämän ja sen jälkeen pysyneet siinä, tulevat yhä enemmän Jumalan kaltaisiksi. Heistä tulee yhä kauniimpia Jumalan kuvia, todellisia ikoneja. Näidenkin ikonien välityksellä näkymätön Jumala tulee näkyviin tämän maan päällä. Ikonien tekijä on tässäkin tapauksessa Jumala, vaikka toisaalta eivät nämäkään ikonit valmistu ilman ihmisten myötävaikutusta. Ja lopuksi nämäkin ikonit paljastavat Jumalan suuruuden, pyhyyden ja kauneuden piirteitä, vaikka samalla myös niitä peittävät.

Eläviä ikoneja on siis hyvin paljon ja erilaisia. Mutta huomatkaamme, että ne ovat kaikki tehdyt yhden ainoan mallin mukaan. Kaikki ovat Jumalan kuvia ja kutsumme heitä pyhiksi kuviksi eli ikoneiksi juuri sen perusteella, että heissä tulee ilmi Jumalan kauneus ja kirkkaus. Kristusta palvomme ja kunnioitamme, koska Hän ei ole vain näkymätön Jumalan kuva, vaan itse meille näkyväisesti ilmestynyt Jumala. Mutta kunnioitamme myös kaikkia menneisyyden ja nykyajan pyhiä, koska – kuten jumalanpalveluksissamme usein laulamme – Jumala on ihmeellinen myös Hänen pyhissään.

Ei Kristus eivätkä monet pyhät enää elä näkyvällä tavalla meidän keskuudessamme. Sen vuoksi on helppo ymmärtää, että hurskaat maalarit halusivat tehdä heistä kuvia. Kirkko on sen hyväksynyt, koska se on hyvässä sopusoinnussa Kristuksen Iihaksitulemisen ja sen seurauksien kanssa. Puulle maalatut ikonit ovat Kristuksen ja muiden joskus tässä maailmassa eläneiden Jumalien kuvien jäljennöksiä. Jumala on valmistanut kuvat, ikonimaalari yrittää Jumalan avulla tehdä jäljennöksiä niistä. Tarkoitus on molemmissa tapauksissa sama nimittäin että näkyvien kuvien avulla ymmärtäisimme paremmin näkymätöntä Jumalan suuruutta ja rikkautta ja tulisimme helpommin yhteyteen Hänen kanssaan.

Meidän ympärillämme on suuri joukko eläviä ja puulle maalattuja ikoneja. Yrittäkäämme siis niiden avulla tulla yhä suurempaan yhteyteen Jumalan kanssa, jotta tulisimme itsekin vähitellen kauniiksi Jumalan ikoneiksi.

T. R.

(Opetuspuhe on julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla PSHV:n komitean kirjallisella luvalla. Se on alkuaan julkaistu Aamun Koitossa nr. 5/1967, joka ilmestyi helmikuun 9. päivä 1967, sivulla 39 [s.3])