Panagia
Ortodoksi.netista
Piispat käyttävät kaularistin sijasta palveluksissa panagiaa. Sana viittaa Jumalansynnyttäjään (Panagia). Se on ikoni, johon on yleensä kuvattu Neitsyt Marian tai Kristus tai joku pyhistä. Piispa kantaa kaulassaan panagiaa uskon sinettinä. Piispan tulee muistaa kantaa sydämessään Kristusta ja turvautua Jumalansynnyttäjän rukouksiin. Arkkipiispalla panagioita on joskus kaulassaan useampiakin.
Riipusta nimitetään panagiaksi vain slaavilaisessa perinteessä, kreikkalaiset nimittävät sitä enkolpioniksi.
Kun panagia puetaan piispalle, diakoni rukoilee:
"Jumala luo sinuun puhtaan sydämen ja uudistaa sisässäsi totuuden Hengen alati, nyt ja aina ja iankaikkisesti. Amen."
Panagiaksi nimitetään myös ehtoolliseen käytettävää kirkkoleipää eli prosforaa. (Kts. proskomidi).
Usein siis kuulee tai näkee kirjoituksissa käytettävä kahta erilaista nimitystä tästä piispan rinnalla riippuvasta, papin ristiä vastaavasta, riipuksesta. Toiset (erityisesti Suomessa) käyttävät siitä slaavilaista nimitystä panagia, toiset puhuvat kreikkalaisesta enkolpionista tai aiemmin Suomessa käytetyllä vanhemmalla termillä egolpionista. Sana ”enkolpion” tulee kreikankielen sanasta ”rintakoru, rintariipus”, εγκόλπιον (enkólpion) ja venäjäksi энколпион (enkolpion) ja "panagia" on kreikankielessä tuo sama εγκόλπιον, mutta venäjäksi: панагиа (panagia) Kumpi on oikein vai onko kumpikin? Siihen vastaa nimimerkki ”Logos” Aamun Koiton numerossa 27-28/1961 seuraavasti:
Egolpion
Nimitys, jota tässä otsikossa käytän, on ainakin allekirjoittaneelle ollut täysin tuntematon siihen mennessä, kun kävin Kreikassa. Egolpion tarkoittaa nimittäin sitä, mitä meillä nimitetään "panagiaksi" eli piispan rinnalla ketjussa kannettavaa ikonia joka on piispallisen arvon ulkonaisena tunnuksena. Kyllä sanaa "panagia" tunnetaan Kreikassa mutta aivan toisessa merkityksessä. Mistä tämä eroavaisuus sitten johtuu?
Kreikkalainen sana "egolpion" tulee sanonnasta "EN KOLPOIS", joka lähinnä tässä tapauksessa tarkoittaa "sydämen päällä", ja josta on muodostunut yhteissana "EYKOLPION". Kun kristityt ennen Konstantinos Suurta olivat vainotut ja kirkkoja ei näin ollen ollut, olivat piispat pakotetut kantamaan pyhien marttyyrien jäännökset sydämen kohdalla kaulasta ketjussa ripustetussa rasiassa, jotta he saattoivat tultuaan kristittyjen luokse, toimittaa liturgiapalveluksen puheenaolevien jäännösten päällä. Vasta Konstatinoksen aikakaudella, eli hänen kristityille osoitetun vapausjulistuksensa jälkeen, ruvettiin pyhiä jäännöksiä sijoittamaan rasiassa rakennettuihin kirkkojen joko yksijalkaisten alttaripöytien jalan ja pöytälevyn yhtymäkohtaan tai neliskulmaisten alttaripöytien kulmiin, peittäen jäännökset evankelistojen (neljällä) ikonilla. Piispojen ei siis näin ollen Konstantinoksen aikakauden jälkeen tarvinnut enää kantaa pyhiä jäännöksiä mukanaan, mutta "egolpion" jäi traditiona piispoille rinnalla kannettavaksi jälkimaailmalle muistoksi menneestä.
Sana "panagiaa" tarkoittaa "kaikkein pyhintä" eli kreikkalaisessa käytössä Neitsyttä Mariaa. Kreikassa löytyy näin ollen mm. Panagia nimisiä kaupunkeja, joitten juhlapäivä on elokuun 15. eli Jumalansynnyttäjän, Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen juhlapäivä. Kun esim. Venäjällä oli ajan mittaan siirrytty kantamaan piispallisena arvomerkkinä Neitsyt Marian ikonia eikä Kristuksen ikonia, kuten yleensä kreikkalaisessa käytössä tapahtuu, niin nimitys "panagia" on syrjäyttänyt alkuperäisen "egolpion" nimityksen.
Logos
(Tämä teksti on Aamun Koitosta ne. 27-28/1961)