Toiminnot

Kiireisen hiljainen hetki

Ortodoksi.netista

Versio hetkellä 19. elokuuta 2022 kello 14.47 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset)

Herra, salli minun levollisin mielin kohdata tuleva päivä. Salli minun kokonaan antautua Sinun pyhälle tahdollesi. Osoita minulle jokaisena tämän päivän hetkenä, mikä on Sinun tahtosi. Siunaa suhteeni kaikkiin minua ympäröiviin. Opeta minua vastaanottamaan mitä tahansa uutisia päivän aikana rauhallisin mielin ja lujasti vakuuttuneena siitä, että kaikessa on Sinun pyhä tahtosi. Ohjaa ajatuksiani ja tunteitani kaikissa teoissa ja sanoissa. Älä yllättävissä tilanteissa salli minun unohtaa, että Sinä olet kaiken minulle alas lähettänyt. Opeta minua käyttäytymään vakaasti ja viisaasti minua ympäröiviä kohtaan, etten kenenkään mieltä katkeroittaisi enkä hämmentäisi. Anna minulle voimaa kestää tulevan päivän rasitus ja kaikkia tapahtumia sen aikana. Ohjaa tahtoani. Opeta minua rukoilemaan.


Tämän rukouksen tekijäksi mainittu pappismunkki, ohjaajavanhus Varnava (1831-1906) eli ja vaikutti Moskovan lähistöllä Sergein Pyhän Kolminaisuuden luostarin Getsemane-skiitassa. Isä Varnava tuli tähän kilvoituspaikkaan 20-vuotiaana. Hän oli maallikkonimeltään Vasili Merkulov, talonpoikaissukua ja peltiseppä ammatiltaan. Veli Vasilin noviisiaika kesti, 14 vuotta. Munkiksi vihkimisen yhteydessä hän sai nimen Varnava (Barnabas). Kahdeksan vuotta myöhemmin isä Varnava vihittiin papiksi. Huolimatta nuoresta iästään – hengelliset ohjaajat olivat todella vanhuksia – hänen puheilleen alkoi kohta hakeutua runsaasti ihmisiä. Hän toimi myös kuolemaansa asti erään nunnaluostarin hengellisenä isänä.

Getsemanen skiitassa eli veli Vasilin noviisiaikana useita hartaudestaan kuuluja kilvoittelijavanhuksia. Hänen ohjaajavanhuksenaan tiedetään ensin toimineen isä Grigorin ja tämän kuoltua isä Danielin. Isä Varnavan ohjaustavassa on samoja piirteitä kuin Optinan luostarin vanhusten välittömässä ja hengellisesti tarkkanäköisessä opastuksessa. Tiedetään myös hänen käyttäneen sananparsia ja kaskuja saattaakseen sanottavansa perille.

Tästä rukouksesta saa aavistuksen ohjaajavanhuksen vaatimattomasta mutta valppaasta elämänasenteesta. Kuten tekstin tyyli paljastaa, ei rukousta ole laadittu liturgisesti esitettäväksi. Mutta se antaa yksinkertaisuudessaan osuvan sanallisen muodon myös aikamme ihmisen tuntemuksille, ja siksi isä Varnavan rukous soveltuu hyvin henkilökohtaiseen hartaudenharjoitukseen.
(Aamun Koitto nr. 5/1978)