Juliaaninen kalenteri

Juliaaninen kalenteri oli käytössä Euroopassa ennen gregoriaanista kalenteria. Se nimettiin Rooman keisari Julius Caesarin mukaan, sillä hän määräsi sen käyttöön silloisen ajanlaskukaaoksen vuoksi vuonna 46 e.a.a. Kyseinen vuosi oli keisarin käskystä 445 päivän mittainen (ns. sekaannuksen vuosi) ja vuosi 45 e.a.a. ensimmäinen normaali juliaaninen vuosi.

Juliaaninen kalenteri levisi kristinuskon myötä koko Eurooppaan. Kalenterin varsinainen kehittelijä oli aleksandrialainen tähtitieteilijä Sosigenes ja se perustunee jossain määrin vanhaan egyptiläiseen kalenteriin. Juliaanisessa kalenterissa vuoden pituus on 365 päivää (täsmällisesti 365,25 päivää) ja joka neljäs vuosi on karkausvuosi.

Juliaaninen kalenteri on sellaisenaan tai sekamuotoisena käytössä useimmissa ortodoksisissa kirkoissa. Näiden maiden ortodoksit katsovat oman kalenterinsa olevan ”ajan ikoni” eikä sitä saa eikä missään nimessä voi korvata katolisen paavin laatimalla kalenterilla.

Tästä ns. kalenterikiistasta johtuu, että pääsiäistä vietetään Suomen ortodoksista kirkkoa lukuun ottamatta muissa ortodoksissa maissa eri aikaan kun maillä ja lännen kirkoissa.