Jesaja Erakko

Pyhä Jesaja Erakko syntyi alkuaan orjana Egyptin Thebassa noin 300-luvun mahdollisesti jälkimmäisellä puoliskolla. Hän meni munkiksi Nitrian skiittaan ja hänen kanssakilvoittelijoinaan olivat samassa luostarissa muiden muassa sellaiset suuret askeetit kuin Makarios Egyptiläinen, Makarios Aleksandrialainen ja abba Pambo. Jesaja sai ohjausta hengelliseen elämäänsä monilta hurskailta munkeilta ja kuunnellessaan niitä hän kirjoitti opetuksia myös muistiin.

Skiitassa Jesaja sai elantonsa tuohon aikaan tyypillisestä egyptiläisten erakkojen ”elinkeinosta” eli korien punomisesta, jota hän teki kahden oppilaansa, Pietarin ja Elisan, kanssa. Hänen opetusmenetelmänsä näitä kahta kohtaan olivat melko karkeita ja jopa herjaavia, sillä Jesajan mielestä tällaiset herjaukset ja moitteet olivat hyödyllisiä aloittelijoille. Hän vertasikin herjaamistaan puiden kastelemiseen, oppilaat saivat siitä hänen mielestään voimaa joka päivälle.

Elämä oli erämaassa ankaraa ja väkevää kilvoittelua kaikin tavoin. Ravinto oli niukkaa ja yksipuolista, mitään ylellisyyksiä ei ollut. Erakkojen asuinpaikatkin, keljat olivat askeettisia ja epämukavia, kylmyys, hiekka ja monet muut ongelmat olivat lähes päivittäisiä. Elämä ei ollut helppoa eikä huoletonta.

Jesaja Erakko lasketaan kuuluvaksi niin sanottuihin suuriin erämaaisiin. Monista eri käsikirjoituksista on koottu 29 hänen opetuspuhettaan ja nämä on julkaistu kreikankielisenä kirjana. Hänen kirjoituksissaan näkyy elämän ankaruus myös tiettynä ankarana otteena opettamiinsa asioihin.

Tässä joitain hänen opetuksiansa Filokaliasta:

”Himojen joukossa on mielen luonnonmukainen viha. Ellei ihminen näet vihastu kaikkeen siihen mitä vihollinen on häneen kylvänyt, ei hänestä voi tulla puhdasta. --- Joka haluaa hankkia luonnonmukaisen vihan, murskatkoon armotta oman tahtonsa, kunnes on päässyt tähän mielen luonnolliseen tilaan.”

”Jos sydämesi on luonnostaan alkanut vihata syntiä, se voittaa synnin ja pysyy erossa kaikesta, mikä voi aiheuttaa syntiä.”

HAP