Toiminnot

Himottomuus

Ortodoksi.netista

Versio hetkellä 18. huhtikuuta 2009 kello 12.40 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: '''Himottomuus''' eli '''sisäinen puhtaus''' tai '''sydämen puhtaus''' (''kts. Matt.5:8'') (kreikaksi: ''apatheia'') ei Filokalian mukaan tarkoita passiivista olotilaa, vaan sit...)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Himottomuus eli sisäinen puhtaus tai sydämen puhtaus (kts. Matt.5:8) (kreikaksi: apatheia) ei Filokalian mukaan tarkoita passiivista olotilaa, vaan sitä, että ihminen on saavuttanut vapauden himojen orjuuttavasta vaikutuksesta. Usein himottomuudella tarkoitetaan myös sitä, että himot on palautettu luonnonvastaisesta luonnonmukaiseen toimintaan, esimerkiksi viha on suunnattu syntiin eikä lähimmäiseen.

Puhdas ihminen saa nauttia himottomuuden rauhasta. Himottomuus on vapautta ja se pohjautuu uskoon. Uskosta syntyy Jumalan pelko, josta syntyy käskyjen pitäminen ja käytännön kilvoittelu, jotka taasen johtavat kunniakkaaseen himottomuuteen. Himottomuudessa onkin useita asteita:

  • pidättyminen varsinaisesta synninteosta
  • mielen puhdistaminen himollisista ajatuksista
  • ääretön ja seesteinen sisäinen hiljaisuus - mielessä vallitsee syvä jumalallinen rauha

Himottomuuden saavuttamisen tunnusmerkkejä ovat muun muassa, että

  • kilvoittelija alkaa ajatella hyvää kaikista
  • hän näkee toiset puhtaina ja pyhinä
  • hän pystyy arvostelemaan oikein niin jumalallisia kuin maallisia asioita
  • hän vapautuu aistillisuudesta, joka pitää vallassaan koko maailmaa
  • hän ei tavoittele ihmisten tärkeinä pitämiä asioita
  • hän on suuntautunut pelkästään Jumalaan

Himottomuudesta on osuvasti sanottu, että se on mielen suursiivouksen lopputulos ja huipentuma. Himottomuuden saavuttanutta on pyhien isien kirjoituksissa verrattu enkeliin, aineettomaan olentoon aineellisessa ruumiissa.

(lähde: Filokalia, osa 1 ja 5)

HAP