Toiminnot

Rukousnauha

Ortodoksi.netista

Versio hetkellä 29. huhtikuuta 2009 kello 10.40 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset)
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.

Rukouksessa rukoilijan tulee kiinnittää enemmän huomiota rukouksen laatuun, ei niinkään rukousten määrään. Joskus rukousten määränkin laskemiselle on paikkansa ja tätä helpottamaan käytetään rukousnauhaa.

Suomen ortodoksien keskuudessa rukousnauhan käyttö on harvinaista, mutta muualla ortodoksisessa maailmassa ja roomalaiskatolisessa kirkossa sillä on tärkeä paikkansa. Rukousnauhaa (venäjäksi: чётқи / tsotki, kreikaksi: κομποσχίνι / komboskini, latinaksi: rosarium) käytetään, jotta pysyttäisiin laskuissa lausutuissa rukouksissa. Sitä käytetään erityisesti Jeesuksen rukouksen yhteydessä. Nauhan avulla voi lukea ilman valoakin kilvoittelijalle määrätyt päivittäiset Jeesuksen rukoukset. Nauhan suljettu muoto kuvaa jatkuvaa, iankaikkista rukousta.

Rukousnauhassa on solmuja ja se on useimmiten tehty villasta. Historiallisesti rukousnauhassa on 100 solmua, mutta nykyään käytetään myös erilaisia määriä solmuja sisältäviä nauhoja. Solmuja voi olla esim. 33 eli Jeesuksen elinvuosien määrä. Rukousnauhan päässä on yleensä punottu risti ja tietyin välein toistuu helmiä solmujen välillä. Tavallinen satasolmuinen rukousnauha jaetaan yleensä 25 solmun eriin, jotka erotellaan suuremmilla solmuilla. Venäjällä jakomääränä käytetään myös kymmentä solmua. Muitakin jakotapoja on vielä olemassa. Joissain tapauksissa solmujen tilalla voi olla helmiä tai puukuulia.

Toista rukousnauhan muotoa käytettiin Venäjällä, jossa vanhauskoiset käyttävät sitä yhä tänä päivänäkin. Sitä kutsutaan lestovkaksi eli tikkaiksi ja se on tehty epäsymmetrisesti. Lestovkaa (tai nahasta punottua lestvitsaa) käytetään Jeesuksen rukouksen lukemisessa ja litanian Herra armahda -lauselmien laskemisessa, joita on usein 12 tai 40. Tähän tarkoitukseen se sopii paremmin kuin tavallisemmat rukousnauhat.

Lestovkan kehitti luultavasti pyhä Pakomius 300-luvulla, auttamaan lukutaidottomia munkkeja suorittamaan tietyn määrän rukouksia ja kilvoituksia päivittäin. Munkkien tuli kantaa rukousnauhaa aina mukanaan, muistutuksena siitä, että heidän tuli rukoilla lakkaamatta, kuten Paavali kehottaa lähetyskirjeessään tessalonikilaisille (1.Tess.5:17).

Joissakin Venäjän ortodoksisissa jumalanpalveluskirjoissa tietyt palvelukset voidaan korvata tarvittaessa rukoilemalla Jeesuksen rukousta tarkoin määritellyn määrän, jotka vaihtelevat kolmestasadasta tuhanteen viiteensataan, riippuen korvattavasta palveluksesta. Tällä tavoin rukoukset voidaan lukea, vaikka jumalanpalveluskirjaa ei jostain syystä olisi saatavilla. Tällaisissa tilanteissa rukousnauha osoittautuu käteväksi apuvälineeksi.

Petja Pyykkönen