Herman Kazanilainen

Pyhä Herman Kazanilainen, Kazanin arkkipiispa, syntyi 1500-luvulla Staritsan kaupungissa ja hän polveutui vanhasta Polevin aatelissuvusta. Nuoruudessaan Grigori – joka oli hänen siviilinimensä – meni Josef Volokolamskilaisen luostariin ja vihkiytyi munkiksi nimellä Herman. Luostari oli sama, jossa ensimmäinen Kazanin arkkipiispoista, pyhä Guri Kazanilainen (muistopv. 5.12. ja 4.10.), toimi igumenina 1542-1551.

Luostarissa Herman kopioi kirjoja ja toimi läheisessä yhteistyössä Maksimos Kreikkalaisen (muistopv. 21.1.) kanssa, joka asui luostarissa karkotettuna arestissa. Vuonna 1551 Staritsan Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen luostarin veljestö korotti Hermanin arkkimandriitan arvoon.

Kahden ja puolen vuoden kuluttua Herman jätti luostarin jättäen sen johdettavaksi pappismunkki Jobille (muistopv. 19.6.), josta myöhemmin tuli ensimmäinen Moskovan patriarkka.

Hermanin mieltymys yksinäisyyteen joutui koetukselle ja erilaiset tapahtumat saivat hänet palaamaan luostariin, jossa hän jatkoi kilvoitteluaan tavallisena munkkina. Samoihin aikoihin Moskovaan ilmestyi harhaoppinen Matteus Bashkin, joka ei opissaan tunnustanut pyhiä mysteerioita ja kielsi Pyhän Kolminaisuuden. Herman ja hänen oma isänsä Filotheos – joka myös oli vihitty munkiksi samassa luostarissa – kutsuttiin Moskovaan vuonna 1553 neuvoston kokoukseen. Bashkin oli tuomittu neuvostossa ja hänet päätettiin lähettää Volokolamskin luostariin ojentumaan, sillä Herman oli tunnettu pyhästä elämästään ja innostaan sekä uskostaan Kristukseen.

Vuonna 1555 perustettiin Kazanin arkkipiispan istuin ja luostarin igumeni, pyhä Guri, valittiin sen ensimmäiseksi arkkipiispaksi. Hänelle annettiin lähetystehtävä Svijachskin kaupungissa nykyisessä Tatarstanissa. Siellä olevan Jumalansynnyttäjän luostariin lähetettiin pyhä Guri ja pyhä Herman tehtävään hoitamaan ja pian luostari tuli kuuluisaksi hyvistä töistään ja siitä tuli valistuksen keskus Kazanin alueella.

Pyhän Gurin kuoltua vuonna 1564, Hermanista tuli järjestyksessään toinen Kazanin arkkipiispa. Vuonna 1566 tsaari Iivana Julma kutsui Hermanin Moskovaan ja määräsi, että hänet pitää valita metropoliittakunnan katedraaliin. Ensin Herman kieltäytyi, mutta tsaari ei sallinut vastaväitteitä ja Hermanin oli asetuttava osaksi metropoliittakunnan papistoa odottamaan metropoliitaksi valintaansa.

Eläessään tsaarin lähipiirissä, Herman näki sen epäoikeudenmukaisuuden, mikä siellä rehotti. Hän koki pastoraaliseksi velvollisuudekseen ojentaa tsaaria. Tällöin tsaari sanoi: ”Sinua ei vielä ole valittu metropoliitaksi, kun sinä jo nyt laitat rasitteita vapaudellesi.” Tsaari määräsi Hermanin erotettavaksi ja valvonnan alaiseksi.

Tällä tavoin häpäistynä pyhä Herman asui kaksi vuotta, ennen kuin hän kuoli 6. päivä marraskuuta 1567. Hänet haudattiin pyhän Nikolaos Vieraanvaraisen kirkkoon. Reliikit siirrettiin Svijachskin asukkaiden pyynnöstä Moskovasta Svijachskin Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen luostariin.

Slaavilaisessa maailmassa pyhää Hermania juhlitaan myös hänen kuolinpäivänsä, marraskuun 6. päivän lisäksi, syyskuun 25. päivänä (reliikkien ensimmäinen siirtäminen vuonna 1595) ja kesäkuun 23. päivänä (reliikkien toinen siirtäminen vuonna 1714).

HAP