Paavali Erakko
Ortodoksi.netista
(Kuva: Wikipedia)
Pyhä Paavali Thebaislainen (Thebaidalainen) (tunnetaan Suomessa nimellä Paavali Erakko sekä muualla myös nimillä Paavali Ensimmäinen Erakko, Paavali Ankhorite) syntyi Egyptissä noin vuoden 227 tienoilla. Hän jäi nuorena orvoksi ja kärsi runsaan omaisuutensa vuoksi sukulaistensa kateudesta. Keisari Deciuksen (249-251) kristittyihin kohdistamien vainojen aikana Paavali sai tietää lankonsa kavalasta suunnitelmasta antaa hänet omaisuutensa vuoksi vainoojien käsiin ja siksi hän pakeni kaupungista erämaahan jättäen kaiken omaisuutensa jälkeensä.
Ensimmäinen erakko
Käveltyään erämaassa hän löysi vihdoin vuoren juurelta luolan ja ihmeellisen entisten rikollisten piilopaikan, johon hän asettui asumaan ja jossa hän sitten viettikin noin yhdeksänkymmentä seuraavaa elinvuottaan lakkaamattomassa rukouksessa. Kerrotaan, että korppi toi hänelle päivittäin ruokaa nokassaan ja hän pukeutui vaatteiden hajottua palmun lehtiin.
Samassa Thebaisin erämaassa asui myös toinen askeettinen erakko, kuuluisa pyhä Antonios Suuri (muistopv. 17.1.). Hän sai ilmestyksen Jumalalta koskien pyhää Paavalia. Antonios oli ajatellut, ettei erämaassa ole ketään toista, joka olisi kilvoitellut kuten hän. Mutta ilmoituksen mukaan syvemmällä erämaassa oli toinenkin erakko, joka kilvoitteli ehkä vielä ankarammin kuin Antonios ja Antonioksen pitää mennä tapaamaan tuota erakkoa.
Antonios ja Paavali tapaavat
Antonios kulki erämaassa Jumalan johdattamana ja tuli Paavalin luolalle. Heittäytyen maahan luolan suulla Antonius pyysi päästä sisälle. Sadan kolmentoista vuoden ikäinen Paavali ei laskenut häntä aluksi sisälle, mutta heltyi lopulta. Paavali, joka ei ollut keskustellut kenenkään kanssa vuosikausiin, puhui Antonioksen kanssa koko yön ja Antonios paljasti saaneensa ilmoituksen Paavalista Jumalalta. Kun korppi vielä samaan aikaan toi Paavalille kaksi leipää, hän ymmärsi asian ja Paavali kertoi Antonioksellekin päivittäin leipää tuovasta korpista.
Seuraavana päivänä Paavali puhui Antoniokselle kuolemastaan ja siitä, että Jumala oli lähettänyt Antonioksen hautaamaan Paavalin ruumiin, koska hänen kilvoittelunsa alkoi olla lopussa. Paavali lähetti Antonioksen vielä noutamaan viittaa sillä aikaa, kun hän arveli kuoleman koittavan. Hän halusi olla kuoleman hetkellä yksin.
Paavalin kuolema
Antonioksen palatessa viitan kanssa hän näki pyhän Paavalin sielun enkelien, profeettojen ja apostolien ympäröimänä menevän Jumalan tykö loistaen kuin aurinko. Hän astui luolaan ja löysi Paavalin kuolleena polvillaan rukoiluasennossa. Antonios kääri hänet viittaan ja alkoi haudata ruumiin, mutta huomasi, ettei hänellä ollut tarvittavia välineitä kovan maan kaivamiseen.
Silloin paikalle tuli erämaasta kaksi leijonaa, jotka terävillä kynsillään alkoivat kaivaa maahan kuoppaa. Antonios sai haudattua Paavalin ja hän otti mukaansa Paavalin hautausviitan ja lähti takaisin omaan erakkolaansa. Pyhä Antonios Suuri piti tätä viittaa – jonka hän alkuaan oli saanut pyhältä Athanasios Aleksandrialaiselta – niin arvokkaana perintönä pyhästä, että hän piti sitä yllään vain kaksi kertaa vuodessa, pääsiäisenä ja helluntaina.
Pyhä Paavali Erakko kuoli vuonna 341 kunnioitettavan korkeassa iässä, 113 vuoden ikäisenä. Hän ei perustanut yhtään luostaria, mutta pian hänen kuolemansa jälkeen monet halusivat jäljitellä hänen askeettista elämäänsä ja erämaahan ilmestyi useita erakkoluostareita. Pyhää Paavali Erakkoa kunnioitetaan yhtenä ensimmäisistä erämaanisistä ja erakoista.
Reliikit ja elämäkerta
1100-luvulla pyhän Paavalin reliikit siirrettiin Konstantinopoliin ja sijoitettiin siellä Jumalanäidin Peribleptoksen luostariin keisari Manuelin (1143-1180) toimesta. Myöhemmin ne vietiin Venetsiaan ja sieltä lopulta Unkariin Ofaan. Osa hänen pääkallostaan on Roomassa.
Pyhän Paavali Erakon elämäkerran kirjoitti pyhä Jerome ja pyhää Paavali Erakkoa ei pidä sekoittaa toiseen egyptiläiseen pyhään Paavaliin, pyhittäjä Antonios Suuren oppilaaseen, pyhittäjä Paavali Yksinkertaiseen (muistopv. 7.3.).
Muistopäivä
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää Paavali Erakkoa aina vuosittain tammikuun 15. päivänä. Joissain paikalliskirkoissa häntä muistellaan tammikuun 5. päivänä ja orientaalisissa kirkoissa helmikuun 9. päivänä. Usein hänestä käytetään myös pyhän Antonios Suuren antamaa nimitystä, ensimmäinen munkki (erakko). Ikonitaiteessa hänen yhteyteen kuvataan usein palmu ja kaksi leijonaa ja joskus myös kettu.