Matrona Konstantinopolilainen
Ortodoksi.netista
Pyhittäjä-äiti Matrona, Konstantinopolin igumenia, syntyi 400-luvulla Vähässä-Aasiassa Pamfylian Pergessä ja joutui perheensä naittamana jo varhain puolisoksi Domethianos-nimiselle nuorukaiselle, jonka kanssa he saivat tyttären Theodoten Matronan ollessa todella nuori.
Kaipuu luostariin
Matrona tunsi suurta vetoa kirkkoihin ja luostareihin ja siellä oleviin pyhäinjäännöksiin. Eräällä matkallaan Konstantinopoliin hän yhdessä uskotun ystävänsä Eugenian kanssa kiertelivät kirkoissa ja luostareissa jumalanpalveluksissa. Matkalla hän tapasi myös kauan ja jo nuoresta pitäen luostarielämään vihkiytyneen nunna Susannan, jonka kanssa hän keskusteli luostariin siirtymisestä. Suuri huoli oli kuitenkin hänen tyttärestään Theodotesta.
Matrona pakenee aviomiestään munkkiluostariin
Matrona päätti keskustelujen jälkeen paeta mieheltään luostariin. Koska aviomies olisi arvannut asian, hän pukeutui Babylas-nimiseksi (mies)eunukiksi ja meni vanhus Bassianoksen (muistopv. 10.10.) luostariin, missä hän kilvoitteli aivan kuten muutkin munkit pitkän aikaa kenenkään tietämättä totuutta.
Lopulta Jumala paljasti Matronan salaisuuden igumenille ja eräälle munkille ja Matrona joutui igumenin puhutteluun. Kuultuaan Matronan tarinan, igumeni leppyi ja pyysi häntä jatkamaan kilvoitteluaan nunnana toisessa luostarissa.
Matrona paljastuu ja menee Syyriaan
Matrona meni nunna Susannan luo ja kuuli tyttärensä kuolleen kauan sitten ja tämä tieto vapautti hänet jatkamaan kilvoitteluelämää. Samaan aikaan aviopuoliso oli saanut selville Matronan olleen munkkiluostarissa ja meni etsimään häntä sieltä. Munkit huolestuivat ja lähettivät Matronan Syyrian Emessaan, missä erään munkin sisar oli nunnana naisluostarissa.
Matrona pakenee taas miestään
Täältäkin aviomies löysi hänet kuultuaan hänen tekemistä ihmeteoista ja lähti hakemaan häntä takaisin. Domethianoksen odottaessa luostarin portilla, Matrona pakeni ensin Jerusalemiin ja sieltä Beirutiin, missä hän piiloutui epäjumalien temppeliin. Temppelin pakanapapitar Sofrone kiinnostui hänen elämästään ja lopulta keskusteltuaan kauan kristinuskosta, he ottivat vastaan kasteen ja kääntyivät kristityiksi.
Luostariin Konstantinopoliin
Lopulta Matrona päätti palata Konstantinopoliin kysymään rippi-isänsä Bassianoksen neuvoa ongelmaansa. Bassianos antoi hänelle asuttavakseen pienen keljan ja kutsui hänen seurakseen myös Beirutissa kristityiksi kääntyneet naiset. Pian hänen luonaan vieraili lukuisia naisia saamassa neuvoa ja opastusta, myös keisarinna vierailu hänen luonaan.
Neuvojen ja opastuksen ohessa Matrona paransi sairaita ja erään parantuneen ylimysnaisen kiitollisuuden osoituksena hän sai asuttavakseen sisarien kauniin kartanon läheltä merta ja jopa sinne rakennetun kirkon.
Kartanoon perustetussa luostarissa Matrona sitten eli lopun elämäänsä ja johdatti useita kristittyjä naisia luostarikilvoitteluun. Kuoleman lähestyessä hän tiesi maallisen elämän lopun lähestyvän ja kertoi vielä ennen kuolemaansa sisarille näkemänsä näyn paratiisimaisesta puutarhasta, jossa oli paljon naisia, joiden kasvot loistivat.
Pyhittäjä-äiti Matrona kuoli kunnioitetussa 100-vuoden iässä, josta 85 vuotta hän oli elänyt luostarissa.
Muistopäivä
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhittäjä Matronaa, Konstantinopolin igumeniaa, aina vuosittain hänen omana muistopäivänään marraskuun 9. päivänä.