Mirhantuojien sunnuntai (opetuspuhe)
Ortodoksi.netista
Ikoni 1400-1500 -luvulta
Kuva: Wikipedia
Radioliturgia 6.4.2008 Tampere
- (Mark.15:43-16:8 / Jeesuksen hautaaminen/Jeesuksen ylösnousemus)
- Silloin saapui paikalle arimatialainen Joosef, arvossa pidetty neuvoston jäsen, joka hänkin odotti Jumalan valtakuntaa. Hän rohkaisi mielensä, meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista. Pilatus hämmästyi kuullessaan Jeesuksen jo kuolleen. Hän kutsutti sadanpäällikön luokseen ja kysyi, oliko Jeesus todella jo kuollut. Sadanpäällikön vahvistettua asian hän suostui luovuttamaan ruumiin Joosefille. Joosef osti pellavavaatteen, otti Jeesuksen ristiltä, kääri hänet vaatteeseen ja pani hänet valmiiseen kalliohautaan. Hautakammion ovelle hän vieritti kiven. Magdalan Maria ja Joosefin äiti Maria katsoivat, mihin Jeesus haudattiin.
- Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen. Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua he lähtivät haudalle. Matkalla he puhuivat keskenään: "Kuka auttaisi meitä ja vierittäisi kiven hautakammion ovelta?" Mutta tultuaan paikalle he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois; se oli hyvin suuri kivi.
- Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli yllään valkoiset vaatteet. He säikähtivät. Mutta nuorukainen sanoi: "Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: 'Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.'"
- Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.
Kristus nousi kuolleista!
Tämä pääsiäistervehdys kaikuu kirkossamme helatorstaihin saakka. Tervehdys palauttaa mieliimme enkelin sanat, jotka evankeliumikertomuksen naiset saivat kuulla tyhjässä hautakammiossa: "Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä".
Jeesuksen seurassa olleet opetuslapset olivat hajalla. Kaikki heidän unelmansa ja suuret visionsa katosivat, kun heidän opettajansa vangittiin.
Murheellisten tapahtumien keskellä naiset eivät kuitenkaan jääneet toimettomiksi. He olivat seuranneet Jeesusta ja nähneet, kuinka viha Jeesusta kohtaan kärjistyi kuolemantuomioon ja kuinka Jeesus haudattiin.
Hautaaminen oli tapahtunut kiireessä. Tavanmukainen ruumiin hautaan valmistaminen ja hajuvoiteilla voiteleminen oli jäänyt tekemättä tai ainakin keskeytynyt. Pyrkiessään nyt - todennäköisistä esteistä huolimatta - noudattamaan paikallista hautaustapaa, naisista tuli ylösnousemuksen ensimmäiset todistajat.
Kertomus mirhantuojanaisista - kuten heitä on tapana kutsua - osoittaa, kuinka kristillinen elämänasenne ilmenee haluna toimia. Kristillinen elämä ja usko eivät ole yksipuolista jumalallisten asioitten pohdiskelua, vaan lisäksi käytännön elämään suuntautuvaa palvelemista ja myötäelämistä.
Jeesus itse antoi palvelemisen esikuvan ollessaan yhteisellä aterialla opetuslastensa kanssa. Hän sanoi:
- "Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille". (Joh. 13:14-15)
Kertomuksen naisten tavoin meidänkin tulee lähteä liikkeelle ja toimia siellä, missä havaitsemme kärsimystä ja hätää - tuttavapiirissä, työyhteisössä, lähiympäristössä ja laajemminkin maailmassa. Jeesuksen esimerkissään antama palveleva asenne ohjaa meidät itsetutkisteluun ja kriittiseen arviointiin. Joudumme kysymään, millä asenteella itse olemme liikkeellä, kun kohtaamme lähimmäisemme?
Jos asenteenamme on mirhantuojanaisten tavoin halu palvella ja osoittaa myötätuntoa, ei meidän tarvitse pelätä edessä olevia esteitä. Mirhantuojanaiset saivat havaita, että suuri kivi oli jo vieritetty pois. Saman ihmeen edessä voimme mekin olla. Esteet, jotka kuvittelemme ylivoimaisiksi, ovatkin kadonneet, kun ennakkoluuloistamme välittämättä lähdemme liikkeelle ja suostumme kohtaamaan toisen ihmisen.
Palvelemiseen viitataan myös päivän epistolatekstissä, Apostolien tekojen jakeissa (Apt. 6:1-7). Kristillisessä kirkossa syntyi jo varhain tarve sanan julistamisen lisäksi huolehtia myös uskovien aineellisista tarpeista.
Nykyaikana kyse on aineellisen avun lisäksi hyvin paljon myös henkisestä avusta: siitä, että annamme aikaamme, suostumme kuuntelijoiksi, olemme tukihenkilöinä ja myötäeläjinä toisten ihmisten arjessa ja juhlassa, iloissa ja murheissa.
Mirhantuojanaiset vakuuttavat meille tänään, että Kristus on ylösnoussut. Sitä samaa me vakuutamme koko pääsiäisen juhlakauden ajan toisillemme, kun sanomme: Kristus nousi kuolleista - totisesti nousi!
Mirhantuojat kuten myös diakonin tehtäviin valitut antavat esimerkin ja suunnan kristilliselle elämällemme myös pääsiäisen jälkeen.
Me todistamme uskostamme sillä, että pysyttelemme Kristuksen rinnalla Kirkossa, jota Kristus johtaa. Osallistumme Kristuksesta Kirkon pyhien salaisuuksien kautta, ja arjen elämässä todistamme, mitä kristillinen rakkaus ja palvelu tarkoittavat.
Pääsiäisen juhlakausi opastaa meidät rukouksen hyvän tuoksun ja palvelemisen parantavien voiteiden käyttöön läheistemme hyväksi, jotta hekin voisivat iloita:
Kristus nousi kuolleista!
Isä Markku Toivanen