Paasto on tie Jumalan valtakuntaan (opetuspuhe)

Pyhälle Tessalonikin arkkipiispa Gregorios Palamakselle (1296-1359) Jumalan tunteminen on Jumalan lahja, johon kilvoittelija valmistautuu askeesissa ottaakseen vastaan jumalallisen kirkastumisen. Tessalonikin arkkipiispa oli vakuuttunut, että ihmisen on mahdotonta omistaa sisäisessä elämässään Jumalaa, ellei hän ensin puhdistu jumalallisissa hyveissä himoista ja nouse itsensä yläpuolelle.

Kilvoittelijan elämässä kaikki hyveet ovat Jumalan Rakkauden hyveen eri ilmenemismuotoja. Ilman hengellistä askeesia ei ole kirkollista elämää, kilvoittelua eikä yhdistymistä Jumalan Rakkauteen.

Pyhä Gregorios Palamas opettaa, että ortodoksinen teologia perustuu tekoihin ja elämään. Siinä on kyse Kirkon elämänkokemuksesta. Palamas ei pidä oikeana sanojen ja ajatusten kautta löydettyä tietoa, vaan sitä tietoa, mikä tulee osoitetuksi teoissa ja elämässä. Sellainen tieto ei ole vain totta, vaan myös varmaa ja muuttumatonta. Ortodoksisessa yhteisössä on olemassa todellinen Jumalan näkeminen, tieto korkeammasta kokemuksesta, teot ja elämä, jotka merkitsevät ortodoksisen teologian järkkymätöntä ja todellista tutkimuskenttää.

Hesykasmissa eli pyhän hiljaisuuden teologiassa on keskeistä ihmisen jumaloituminen. Pyhä hiljaisuus on olennaista ihmisen puhdistumisessa ja täydellistymisessä, joka tarkoittaa hänen pelastumistaan.

Hesykasmi sointuu täydellisesti Bysantin kirkon pelastusoppiin ja hengelliseen elämään. Athos-vuoren 1300-luvun munkit harjoittivat hiljaisuutta askeesin tienä, joka suuntautui suoraan osallistumiseen Jumalan luomattomasta valkeudesta. He puhdistivat pyhässä hiljaisuudessa sydämensä ja mielensä himoista ja saavuttivat yhteyden Jumalaan.

Kirkon Pyhät Isät oppivat kokemuksesta, että ihmisen suhde Jumalaan on empiirinen. Se ei ole seurausta ihmisjärjen pohdiskelusta tai teorian rakenteluista. Jos kristillisyys olisi seurausta ihmisjärjen pohdiskeluista, se ei voisi auttaa ihmisiä jumaloitumiseen. Pyhät Isät erottivatkin toisistaan Pyhän Hengen kokemukset ja demoniset kokemukset, toisin sanoen ortodoksisen teologian ja pahojen henkien opetuksen.

Kirkon sosiaalisuus on pyhän hiljaisuuden hedelmää

Pyhän Gregorios Palamaksen mukaan paasto hyödyttää kilvoittelijaa, kun tämä paastoaa nöyrästi sielussaan ja haluaa kasvaa pois pahan muistamisesta. Paastoon kuuluu erottamattomasti sielun puhtauden ymmärtäminen ja rukouksen käytäntö.

Monet hesykastit luopuivat yksinään kilvoittelemisesta palvellakseen lähimmäisiään, sillä ”joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään” (1. Joh. 4:21). Bysantin luostarikilvoituksen sosiaalisuus kasvoi hesykastisesta rukousperinteestä. Hesykastien mukaan köyhistä ja unohdetuista huolehtiminen ei ollut pelkästään rahan tai aineellisen hyvän jakamista, vaan samanaikaisesti myötätuntoa lähimmäistä kohtaan ja huolenpitoa hänestä. Laupeudentyö oli lähimmäisen hengellistä eheyttämistä.

Pyhän Gregorios Palamaksen teologian lähtökohtana on elämä Kristuksessa. Kristus syntyi ihmiseksi. Kristus syntyi naisesta, jotta Hän saattoi eheyttää ihmisluonnon. Voidakseen tehdä uudeksi koko ihmiskunnan Hän syntyi Neitsyt Mariasta. Palamaksen mukaan Kristuksen tulikin tehdä kuolemattomaksi Itsessään ei ainoastaan Hänessä ollutta ihmisluontoa, vaan koko ihmisrotu, jotta Hän saattoi ohjata sen osallistumaan todellisesta elämästä. Kristus oli myös opettajamme, joka sanoillaan avasi tien elämään ja suurilla ihmetöillään vahvisti opetuksensa sanat.

Näkemykseen uudesta ihmisyydestä Kristuksessa sisältyy myös pyhän Gregorioksen korostama sosiaalinen vastuu. Palamasta kiinnostivat kristillisen elämän ja olemassaolon kysymykset. Teologina hän tulkitsi Kirkon hengellistä kokemusta. Palamaksen opetus yhteiskunnan sosiaalisista ongelmista kasvoi hänen kirkko-opistaan. Hän viittaa usein Kirkkoon Kristuksen Ruumiina, jossa ihmiset jakavat Jumalan luomattoman armon ja tulevat ravituiksi Kristuksen ruumiista ja verestä.

Kirkon jäsenet muodostavat yhteisön. Kirkon yhteisö on tässä maailmassa ainoa todellinen yhteiskunta. Kirkon sosiaalisuus on hesykasmin eli pyhän hiljaisuuden hedelmää. Hesykasmi ei tarkoita ihmisen yksilöllistä pelastusta, vaan yhteisön todellista olemusta. Kun ihminen parantuu askeesissa, hän kasvaa rakkauteen, joka on teologinen ja sosiaalinen hyve. Kristillinen rakkaus ilmaisee todellisesti ihmisen ykseyden ja yhdistymisen Jumalan kanssa. Rakkaus tarkoittaa myös ihmisen eheytymistä Jumalassa. Kirkon sakramentaalisessa ja askeettisessa elämässä ihminen taistelee muuttaakseen itsekkyyden pyyteettömäksi rakkaudeksi.

Pyhä Gregorios Palamas ei ole sosiologi sanan nykyaikaisessa merkityksessä, vaan hän on teologi sanan todellisessa merkityksessä - ja sen vuoksi myös todellinen sosiologi. Hän käsittelee sosiaalisia kysymyksiä ortodoksisena piispana ja opettajana. Palamaksen mukaan rikkaat ovat sairastuneet rahasta ja omistamisesta, samoin kauppiaat ja toreilla kaupustelijat. Ahne ihminen haluaa omakseen sen, mikä on tarkoitettu yhteiseksi hyväksi. Hän varastaa toisen omaa.

Armeliaisuus yhdistyy rakkauteen. Ihmisen rakkaus liittyy läheisesti Jumalan armollisuuteen. Kristityn kutsumus on osoittaa lähimmäiselle armollisuutta ja myötätuntoa. Pyhä Gregorios Palamas viittaa homilioissaan usein armeliaisuuden hyveen suureen arvoon.

Armeliaisuus on kahdella tapaa hyvä asia. Ensiksi se tarjoaa tarvitseville suojaa, ruokaa ja ajallista apua. Toiseksi se merkitsee kärsivällisyyttä, anteeksiantamusta ja myötätuntoa puutteessa eläviä kohtaan. Kristus opetti seuraajilleen molempia armeliaisuuden tapoja.

Ihminen on sosiaalinen olento, hän perustaa yhteisöjä, naapurustoja ja kaupunkeja. Hän ei voi elää yksinään. Filantropian eli ihmisen rakastamisen suuri arvo näkyy ihmisyhteisössä. Aabraham oli rikas, mutta hän osoitti vieraanvaraisuutta ja jakoi omaisuutensa lähimmäistensä kanssa. Rahaa rakastava ihminen käyttää omaisuutensa epäoikeudenmukaisuuteen, koska hän pitää varallisuutensa itsellään. Rahan rakastaja ei koskaan koe tyydytystä, vaikka hänellä olisi rahaa kuinka paljon tahansa.

Rahan rakastamiseen liittyy erottamattomasti ahneuden himo. Molemmat himot ajavat ihmisen kaaokseen. Pyhä Gregorios viittaa Tessalonikin kaupungin elämään. Hänen mukaansa ahneuden himo turmelee ihmisruumiin. Ahneus tekee vahinkoa sielulle ja tappaa sen. Ahneus ajaa ihmisestä Jumalan armon pois. Se luo yhteiskuntaan myös sosiaalisia ongelmia. Ahneuden tuli on läsnä kaikkialla: verotuksessa, kaupankäynnissä ja maataloustuotannossa. Ahneuden himo oli astunut sisälle myös papiston koteihin. Papit etsivät ihmisiltä kiitosta ja kunniaa.

Kirkon piispana ja hengellisenä lääkärinä pyhä Gregorios puhui rikkautta ja rikkauden himoa vastaan. Hän kantoi vastuuta tavallisista ihmisistä mutta myös rikkaista. Häntä kiinnosti sekä köyhien että rikkaiden pelastuminen. Jos asiaan ei puututa, varallisuuden epäoikeudenmukaisuus ja jakamattomuus aiheuttavat rikkaille ikuisen tuomion.

Sosiaaliset ongelmat ovat syvästi inhimillisiä ja henkilökohtaisia. Rahan rakastaminen ajaa ihmisiä hankkimaan rikkauksia vääryydellä ja pitämään niitä itsellään. Rahan rakastamisen himo on kyltymätön.

Rahan rakastamisen himo vaikuttaa sekä rikkaassa että köyhässä ihmisessä

Tessalonikin arkkipiispa Gregorios opettaa, että ihmisten tulee nähdä aineelliset hyvyydet Jumalan lahjana. Heidän on kiitettävä tuosta lahjasta antamalla se takaisin hyvinä tekoina. Ihmisten on syytä kiinnittää mielensä iankaikkisiin hyvyyksiin. Mikäli heidän tarpeensa pakottavat heidät kantamaan huolta myös aineellisista asioista, heidän tulee huolehtia niistä ilman epäoikeudenmukaisuutta ja ryöstämistä. Heidän tulee osoittaa toiminnassaan yhteisen hyvän ja keskinäisen rakkauden ihannetta.

Rahan rakastamisen himo ja ahneus voivat vaikuttaa sekä rikkaassa että köyhässä ihmisessä. Rikas tyydyttää rahan rakastamisen himojaan aineellisten omistamisen kautta. Hän haluaa lisää omaisuutta. Köyhä säilyttää sielussaan vastaavat himot toivomalla omistavansa rahaa ja omaisuutta tulevaisuudessa.

Pyhän Gregorios Palamaksen mukaan ihmisen on mahdollista vapautua himoista, kuten esimerkiksi aineellisten asioiden ja maallisen kunnian rakastamisesta tai turhamaisuudesta ja aistillisista mielikuvista. Kaikista himoista vapaudutaan valitsemalla hengellisen kurinalaisuuden tie ja kulkemalla sitä pitkin. Jumala on suonut ihmissielulle vapaan valinnan voiman ja itsekontrollin. Jumala vuodattaa armonsa rohkaisuksi niille, jotka rehellisesti pyytävät sitä Häneltä rukouksessa ja uskovat Hänen jumalalliseen kaitselmukseensa.

Filantropia eli lähimmäiselle osoitettava rakkaus yhdistyy Jumalan rakkauteen. Mitä enemmän ihmisissä on yksilöllisyyttä ja itsekkyyttä, sitä vähemmän he kykenevät kehittämään oikeita sosiaalisia suhteita. Ortodoksinen munkki taistelee saavuttaakseen pelastuksen Kirkon elämässä. Hän ei ole pelastamassa Kirkkoa, kuten tapahtuu läntisessä luostarielämässä. Ortodoksisten luostareiden tehtävänä on toimia enemmänkin sairaaloina, jotka parantavat ihmisen ja johdattavat hänet syntiinlankeemusta edeltäneeseen elämään.

Munkki ja nunna aloittavat luostarielämän luopumalla maailmasta ja kasvattamalla itsessään nöyryyttä. Aluksi kilvoittelijat luopuvat aineellisesta hyvästä ja omistamisesta sekä sosiaalisista suhteista, eivät vihatakseen ja halveksiakseen niitä asioita vaan päämääränään sielun ja ruumiin parantuminen. Ortodoksinen kilvoittelija luopuu kaikenlaisesta omistamisesta puhdistaakseen mielensä ja saavuttaakseen sen kirkastumisen. Hengellisen isänsä auttamana hän puhdistaa sydämensä himoista, jotka ovat yhteiskunnan säännöttömyyden päälähde. Luostarikilvoittelija parantuu sairaudestaan ja ottaa vastaan pyyteettömän rakkauden.

Pyhä Gregorios Palamas seurasi kilvoittelussaan tätä hengellisen kasvamisen tietä. Hän kohtasi harhaopit, kansalaissodan ja kiihkoilijat ja paimensi piispana Tessalonikin kansaa. Hänen mielensä omistautui kuitenkin koko ajan Jumalalle.

Pyhän Gregorios Palamaksen sosiaalisen ajattelun keskeisin huolenaihe liittyy omaisuuden oikeaan käyttöön. Kirkon opetuksen mukaan rikkailla on Jumalan palvelijoina erityisvelvollisuuksia, sillä heillä on mahdollisuus auttaa lähimmäisiään. Varallisuuden keskittyminen harvojen käsiin luo yhteiskuntaan tilanteen, jossa monet sen asukkaat eivät voi toteuttaa elämänsä perusasioita. Toisaalta varallisuus kiinnittää rikkaiden huomion tämän puoleiseen ja unohduttaa heiltä hengellisen kasvamisen Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi.

Pyhän Gregorioksen mukaan Kristus korottaa kunniaan tämän maailman hyvyyksien vastakohdat. Hän sanoo:

”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta” (Matt. 5:3).

Vapahtaja osoitti suurenmoisesti, missä on pyhien ihmisten näkyväisen köyhyyden perusta ja aiheuttaja. Se on heidän hengessään: kun henki omaksuu pyhän evankeliumin opetuksen armon, se alkaa vuodattaa köyhyyden virtoja.

Pyhä arkkipiispa Gregorios nostaa esiin neljä hengellisen köyhyyden muotoa,

• mielen köyhyyden,
• ruumiillisiin tarpeisiin liittyvän köyhyyden,
• aineellisen köyhyyden ja
• ulkoisten vastoinkäymisten kohtaamisessa ilmenevän köyhyyden.

Kaikki nämä vaikuttavat yhdessä ja synnyttävät oman murheen lajinsa lohdutuksineen.

Sydämen murtaa kolmenlainen pidättyvyys eli

• unen,
• ravinnon ja
• kaiken ruumiillisen mukavuuden voimakas säännösteleminen.

Kun kilvoittelijan sielu sydämen murtuessa vapautuu kaikesta pahuudesta ja katkeruudesta, se saa niiden sijaan hengellisen ilon. Siksi Kristus ylistää murheellisia autuaiksi (Matt. 5:4).

Pyhä Gregorios Palamas tähdentää, että kilvoittelun aluksi ihmisten on karkotettava kaikki sielussa pesivät häpeälliset himot. Mielen pitää palata itseensä ja muiden sielunvoimien yhteyteen. Silloin mieli hyveitä viljelemällä kaunistaa sielun, etenee kohti yhä suurempaa täydellisyyttä. Sielu pyyhkii pois saatanan siihen painamat vaikutelmat. Niiden lisäksi se raivaa tieltään myös kaiken tarpeettoman, vaikka se näyttäisi kuinka hyvältä ja järkevältä.

Pyhien Isien opetuksen mukaan todellinen kirkollinen elämä on sielussa vaikuttava jumalallinen valkeus, joka syntyy Jumalan tahdon mukaisesta murheesta. Vastaavasti sielun todellinen kuolema on maailman murheen täyttämä katala pimeys.

Pyhän Gregorios Palamaksen sosiaalinen opetus on seurausta kirkollisesta luostarielämästä, jota hesykasti-isä vietti Konstantinopolissa ja Athos-vuorella. Luostarielämä alkaa luopumisesta ja kuuliaisuudesta. Aluksi munkit luopuvat aineellisista hyvyyksistä ja omistamisesta. Ortodoksinen munkki luopuu omistamisesta, koska hänen päämääränään on puhdistaa mielensä ja ottaa vastaan mielen kirkastuminen. Hengellisen isänsä avulla munkki puhdistaa sydämensä himoista, jotka ovat yhteiskunnallisen epäsäännöllisyyden päälähde. Hän puhdistaa sairautensa ottamalla vastaan kilvoituksessa pyyteettömän rakkauden.

Pyhän Gregorioksen sosiaalinen sanoma ei rajoitu pelkästään yhteiskunnallisten ongelmien arviointiin, vaan menee paljon syvemmälle. Hänen opetuksessaan on läsnä myös ihmisten sosiaalisten ongelmien eheyttäminen ja parantaminen. Rikas ja köyhä ovat Kirkon jäseniä. He molemmat tarvitsevat hengellistä eheyttämistä. Himot eivät tee eroa rikkaan ja köyhän välillä, vaan kehittyvät kaikissa ihmisissä, jos niitä ei ajeta pois askeesissa.

Palamas oli syvästi juurtunut Kirkon Traditioon. Hänen näkemyksensä olivat peräisin bysanttilaisen hengellisyyden arvostetuilta opettajilta, kappadokialaisisiltä ja pyhältä Maksimos Tunnustajalta (k 662). Siitä huolimatta pyhän Gregorioksen teologia ei ollut vanhan toistoa, vaan siinä jatkui luovasti Kirkon ikivanha Traditio.

Paasto on vanhempi kuin laki

Pyhän Gregorioksen homiliat ovat patristisen kirjallisuuden hienointa aineistoa. Ne muodostavat todellisen johdannon sekä Gregoriokseen omaan teologiaan että myös suurten kirkkoisien teologiaan. Pyhä Gregorios muistuttaa homilioissaan, että Kirkon pyhät mysteeriot liittyvät askeettiseen elämään. Ilman tällaista elämää pyhissä mysteerioissa saatava Jumalan armo ei vaikuta ihmisessä pelastukseksi ja paranemiseksi, vaan merkitsee tuomiota.

Hengellisenä esipaimenena pyhä Gregorios ymmärsi hyvin, ettei kansalle voinut saarnata niistä hesykasmin vaikeista kysymyksistä, jotka ehkä jotenkin sopivat luostarien asukkaille. Siksi hän käsittelee homilioissaan ortodoksisen elämän käytännön kysymyksiä. Hän opettaa kuulijoitaan Kristuksen evankeliumin hengessä.

Tessalonikin arkkipiispa opettaa, että ”näkymättömänä käärmeenä” saatana on kekseliäs ja äärimmäisen taitava vietellessään ihmistä pahaan. Saatana käyttää monia keinoja estääkseen ihmisen hyvät pyrkimykset ja teot heti alkuunsa.

Pyhä Gregorios kirjoittaa:

”Saatana on näkymätön käärme ja pahuuden alulle panija. Se on kekseliäs, häilyvä ja äärimmäisen taitava saadakseen aikaan pahuutta. Saatana osoittaa aluksi, kuinka vaikeaa ja työlästä on harjoittaa hyveitä. Sielun vihollinen täyttää meidät laiskuudella ja epätoivolla. Sitten se synnyttää epäuskon Jumalan lupaamasta palkkiosta niille, jotka taistelevat. Mutta veljet, meidän tulee kohota innokkuudella ja uskolla tämän sudenkuopan yläpuolelle. Meidän on syytä pitää mielessä tosiasia, että aivan kuin maa ei voi tuottaa arvollista hedelmää ilman työtä, samoin sielu ei kykene saavuttamaan ilman taisteluja mitään, mikä miellyttää Jumalaa ja johtaa pelastukseen”.

Aistillinen mielihyvä aiheuttaa ihmisessä jumalattomuutta ja synnin. Paastoaminen ja hengellinen itsetarkkailu synnyttää sen sijaan ihmisessä Jumalan pelon ja hyveen. Paastoaminen tarvitsee matkakumppanikseen itsetarkkailun. Ilman synnintuntoa kilvoittelija ei voi turvata katumukseen.

Kirkon hengen mukainen paasto ei tarkoita pelkästään luopumista tietyistä ruokalajeista tai joidenkin ruokien valitsemisesta. Toki paastoksi kutsutaan myös tällaista paastoa, mutta todellinen paasto on paljon laajempi. Todellinen paasto merkitsee luopumista pahasta, eli voidaan puhua pahasta paastoamisesta. Kaikkiin hyveisiin tulee liittyä paastoa.

Kun puhutaan hyveistä, niillä ei tarkoiteta ihmisen omia moraalisia valintoja, vaan Jumalan tekoja. Tällaisia Jumalan tekoja ovat esimerkiksi

• rauha,
• rakkaus ja
• oikeudenmukaisuus.

Kun ihminen toteuttaa elämässään Jumalan tahdon, hän osallistuu Jumalan teoista. Suurimpia Jumalan tekojen mahdollistamista hyveistä ovat

• itsetarkkailu,
• murehtiminen,
• katumus ja
• sydämen murtuminen.

Paasto ei auta ihmistä hengellisessä elämässä ilman siihen valmistavaa ympäristöä eli katumusta. Sydämen katumuksen lisäksi tarvitaan kuitenkin myös ruumiillista vaivannäköä. Ilman molempia elementtejä paastosta tulee muodollinen ja ulkokohtainen käytäntö, jolla ei ole olennaista merkitystä.

Paaston hengellinen arvo tulee esiin siinä, miten se hoitaa ihmistä. Todellinen paasto levittäytyy kaikkiin asioihin, puhdistaa ja hoitaa terveeksi. Se tulee todelliseksi Jumalan terapeuttisessa maailmassa.

Pyhät isät opettavat, että paasto on vanhempi kuin laki. Se oli olemassa paratiisissa jo ennen kuin Jumala antoi ihmiselle lain. Jumalan käsky olla syömättä hyvän ja pahan tiedon puusta on käsky paastoamiseen. Adam oli tottelematon tälle käskylle, ja se aiheutti ihmisen kuoleman. Tämä osoittaa paaston suuren arvon. Kirkko ei tunne ketään pyhää ihmistä, joka ei rakastaisi paastoamista.

Paasto on tie Jumalan Valtakuntaan

Paasto on olennainen osa ihmisen hengellistä elämää. Hengellinen elämä ilmaistaan rukouksessa, ja sen vuoksi paasto liittyy läheisesti rukoukseen. Paaston merkitys on nähtävissä siinä, että se hoitaa ja parantaa ihmistä monin tavoin. Palamas tulkitseekin Mooseksen ja Elian läsnäolon Taaborilla rukouksen ja paastoamisen hedelmäksi ja seuraukseksi.

Pyhä Gregorios Palamas opettaa, että kaikkein kauhistuttavin on ihmisen hillittömyyden demoni. Se lähtee ihmisestä vain rukouksella ja paastolla. Oikeamielisessä paastossa ihminen hillitsee ruumistaan ja kukistaa sen kapinallisuuden. Rukouksessa hän puolestaan kukistaa himot ja turhat ajatukset mielestään.

Askeesissa merkittävää on vaatimattomaan ruokaan tyytyminen ja ruoasta pidättäytyminen. Ahneus, ruoalla herkutteleminen ja hillittömyys aiheuttavat ihmiselle hengellisen ongelman. Ihmisen mieli joutuu aistillisen maailman vankilaan. Askeesin aluksi ihmisen pitää vapauttaa mielensä aineellisen hyvän vankeudesta ja yleensä ympäröivästä maailmasta ja kohottaa se Jumalan puoleen.

Pyhä Gregorios opettaa:

”Jos sielu on mieltynyt ja alistunut ala-arvoisiin asioihin, se loukkaa häpeämättömästi Jumalan kuvaa. Jos ihminen rakastaa väärin tekemistä, hän vihaa sieluaan ja repii sen palasiksi. Sellainen ihminen kokee kärsimyksen kuin hullut, jotka leikkaavat säälimättömästi oman lihansa palasiksi”.

Pyhien Isien mukaan on olemassa sekä siunattua paastoa että demonista paastoa. Paasto, jota harjoitetaan ylpeästi ja itsekkyydellä, kasvaa saatanasta. Pahat henget eivät syö, mutta ne vihaavat ihmisiä ja ovat itserakkaita. Samaa pätee ihmisiin, jotka paastoavat muodollisesti, ilman hengellistä sisältöä. Ylpeydestä, itsekeskeisyydestä ja omahyväisyydestä kasvava paastoaminen on saatanallista, samoin se, että kilvoittelijan paastoamisesta puuttuu hengellinen ilmapiiri eli murehtiminen ja katumus.

Kirkon hengen mukainen paasto auttaa kilvoittelijaa sielun parantamisessa. Paasto on elämän tie, mutta myös tie Jumalan Valtakuntaan. Siksi pyhä Gregorios opettaa, ettei ihmisen tule paastota vain tiettyinä päivinä, vaan koko elämänsä ajan. Ihmisen tulee syödä aina vaatimattomasti.

Pyhien isien opetuksessa paastoamiseen liittyy läheisesti valvominen. Paaston tavoin myös valvominen yhdistyy rukoukseen, eikä sitä voida ymmärtää ilman rukousta. Kristus on meille esikuva valvomisesta. Pyhä evankelista Luukas kirjoittaa, että Vapahtaja meni rukoilemaan vuorelle ja vietti siellä koko yön rukoillen Jumalaa. Kun päivä koitti, Hän kutsui luokseen opetuslapset ja valitsi heistä kaksitoista, jotka Hän nimitti apostoleiksi (Luuk. 6:12-13).

Pyhän Iisak Syyrialaisen teoksissa korostetaan valvomisen merkitystä munkin taistelussa synnin lakia ja saatanaa vastaan. Pyhä Iisak opettaa, ettei luostarikilvoituksessa ole tehokkaampaa käytäntöä kuin öinen valvominen. Kirkon Pyhät Isät yleensäkin ylistävät öistä valvomista, koska se auttaa kilvoittelijaa sielun puhdistumisen taistelussa. Pyhän Gregorios Palamaksen mukaan öisessä valvomisessa askeetin sielu puhdistuu ja kohoaa Jumalan näkemiseen. Siksi Palamas kehottaa kristittyjä paastoamaan, valvomaan ja rukoilemaan.

Pyhän Gregorioksen mukaan paha merkitsee ahneutta, juopumusta ja hillitöntä elämää. Paha tarkoittaa rahan rakastamista, vääryydellä hankitun omaisuuden halajamista ja epäoikeudenmukaisuutta. Paha tarkoittaa omahyväisyyttä, ylimielisyyttä ja ylpeyttä.

Saatana aiheutti ensimmäisen ihmisen lankeemuksen epäoikeudenmukaisesti ja kavalasti. Kristus kukisti kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan pahuuden keksijän ja uudisti luomakunnan oikeudenmukaisuudellaan ja viisaudellaan. Pyhä Gregorios opettaa, että Jumalan tunteminen saavutetaan ainoastaan Jumalan Ilmoituksessa, joka tarkoittaa välitöntä yhteyttä Jumalaan askeesissa.

Hyvä puolestaan tarkoittaa itsetarkkailua, paastoamista, elämän puhtautta, oikeamielisyyttä, armeliaisuutta, kärsivällisyyttä, rakkautta ja nöyryyttä.

Isä Jarmo Hakkarainen

Kirjallisuutta

• Cavarnos, Constantine, 2002, The Priest as Spiritual Father. An Orthodox Christian Homily, together with Gems from St. John Damascene on the Spiritual Life, Counsels of St. Gregory Palamas, and a Discussion of the Ladder of Divine Ascent. Belmont.
• Gregorios Palamas, pyhä
  • 1993, Kirje nunna Ksenialle. – Filokalia. IV osa. Kokoelma pyhien kilvoittelijaisien kirjoituksia. Vanhasta kreikasta suomentanut sisar Kristoduli. Pieksämäki.
  • 2009, Saint Gregory Palamas. The Homilies. Edited and translated from the Original Greek with an introduction and notes by Christopher Veniamin. Mount Thabor Publishing. Waymart PA.
• Hakkarainen, Jarmo
  • 1983, Gregorios Palamas – raamatullinen mystikko. – Ortodoksisuus ja yhteiskunta. Pieksämäki.
  • 1991, Pyhä Gregorios Palamas – ortodoksisen tradition puolustaja. – Ortodoksia 40. Kuopio.
  • 2009, Bysantin terapeuttista Jumalan tuntemisen teologiaa. – Bysantin kirkko ja paavin valtapolitiikan pitkä varjo. Bysanttilaista terapeuttista teologiaa ja latinalaista uskonnollisuutta. Joensuu.
  • 2011, Pyhä Gregorios Palamas – Kirkon hesykastisen tradition puolustaja. – Bysantin terapeuttista teologiaa ja länsimaisen elämänmenon perikatoa. Joensuu.
• Hierotheos, metropolitan of Nafpaktos
  • 1997, Saint Gregory Palamas as a Hagiorite. Translated by Esther Williams. Levadia.
  • 2010, The Science of Spiritual Medicine. Orthodox Psychotherapy in Action. Translated by sister Pelagia Selfe. Levadia.
  • 2012, Empirical Dogmatics of the Orthodox Catholic Church. According to the Spoken Teaching of Fathers John Romanides. Vol. 1. Dogma. Ethics. Revelation. Critical
• Matsukas, Nikos A., 2005, Ortodoksisen kirkon dogmaattinen teologia I. osa. Johdatus teologiseen tietoteoriaan. Käännös nunna Kristoduli. Jyväskylä.
• Papademetriou, George, 2006, Introduction to Saint Gregory Palamas. Brookline.