Toiminnot

Miten suhtautua henkilökohtaisiin kärsimyksiin ja koettelemuksiin

Ortodoksi.netista

Versio hetkellä 13. marraskuuta 2017 kello 09.35 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: = Kirkkomme Aamun Koitossa - osa 32 = Aamun Koitto julkaisi oheisen Rick Dawen artikkelin kärsimyksistä ja koettelemuksista syyskuussa ilmestyneessä lehdessään nr. 19/1980. <...)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Kirkkomme Aamun Koitossa - osa 32

Aamun Koitto julkaisi oheisen Rick Dawen artikkelin kärsimyksistä ja koettelemuksista syyskuussa ilmestyneessä lehdessään nr. 19/1980.


Miten suhtautua henkilökohtaisiin kärsimyksiin ja koettelemuksiin

Aamun Koiton nr. 19/1980 kansilehti

Olen kuullut jonkun sanovan joskus, että kristillinen elämä on vaikeaa. Se voi olla totta. Mutta muistakaamme, että elämä sinänsä on jo vaikeaa, olemmepa sitten kristittyjä tai emme. Nykyajan yhteiskunta antaa meille moninaisia moraalisia, sosiaalisia ja poliittisia paineita, joista emme useinkaan kolhuitta selviä. Elämämme on kuin monimutkainen hienosti viritetty moottori, jossa ilmenee jatkuvasti pieniä tai suuria kokonaisuutta häiritseviä vikoja. Koska tilanne on tällainen jokaisen Ihmisen kohdalla, ei meidän kristittyjen tule tuntea itsesääliä sen osan vuoksi, jonka olemme valinneet. Tosiasiassa me kuulumme kaikkein vähiten sääliteltäviin olentoihin; koska meillä on elävä Jumala, joka auttaa meitä vaikeuksien keskellä. Tiedämme, että Jumala on läsnä aina kun tarvitsemme häntä.

Jumalan perspektiivi

Mutta ei tässä vielä kaikki. Raamatussa sanotaan: "Pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin." (Jaak. 1: 2) Tätä on vaikea ymmärtää. Kuka nyt vaikeuksista voisi iloita? Jos ajattelemme näin, syynä on omaksumamme näkökulma elämään. Näemme elämämme vain tässä ja nyt. Katselemme asioita inhimillisestä näkökulmasta sen sijaan, että koettaisimme tarkastella elämäämme Jumalan ikuisuuden perspektiivistä käsin. Jumala katsoo aina sekä nykyistä, että tulevaa elämäämme kuoleman rajan takana.

Tiedämme kristittyinä, että Jumala on pelastanut meidät ja kutsunut meidät tykönsä Jeesuksen Kristuksen kautta. Elämämme ei enää ole meidän omamme, vaan se kuuluu Jumalalle, jotta hän saisi tehdä sillä mitä haluaa. Pelastus on hänen vasta toiseksi viimeinen päämääränsä, sillä lopullinen päämäärä on muodostaa meissä Jeesuksen Kristuksen kuva ja kaltaisuus eikä yhtään vähempää. (Gal. 4:19) Me voimme sanoa tähän amen. Haluamme tulla Jeesuksen kaltaisiksi joka suhteessa, kuten hänkin oli meidän kaltaisemme. (Hebr. 2:17)

Meidän tulisi ymmärtää, että vaikeudet ja henkilökohtaiset koettelemukset ovat se oleellinen seikka, mikä muovaa luonnettamme. Ei missään muualla voi Kristuksen kaltaisuus – hengen hedelmät – kiillottua niin kirkkaaksi tai inhimillisen heikkoutemme kuona puhdistua ja hälvetä niin tehokkaasti kuin pakkotilanteen liekeissä. Kuten apostoli Pietari sanoo, uskomme pitää koetella "että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan." (1 Piet. 1: 6)

Onko uskomme oikeaa laatua?

Miksi uskomme tarvitsee koettelemista? Muistamme elävästi, miten Jeesus ruokki kansanjoukot viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Seuraavana päivänä kansanjoukot tulivat uudestaan hänen luokseen. Mutta Jeesus näki heidän sydämiinsä ja tiesi, miksi he seurasivat häntä. Hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille, ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sen tähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi. Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava, sillä Häneen Isä Jumala itse on sinettinsä painanut" (Joh. 6: 26-27)

Jeesus on itse elämän leipä: Niillä, joita hän ruokkii, on elämä itsessään. Mutta vain harvat tässä joukossa ymmärsivät sen. Suurin osa tuli Jeesuksen luo, koska tiesi hänen voivan, täyttää heidän vatsansa. He eivät välittäneet siitä, että hän olisi voinut ruokkia heidän henkensä myös. He eivät pitäneet häntä Jumalan Poikana, he halusivat vain jotain syödäkseen.

Monet meistä ovat ensin tulleet Herran luo kuten Galilean kansanjoukot. Tosin meidän sydämiimme on kylvetty rakkauden ja hurskauden siemen, mutta se on hautautunut Itsekeskeisyyden ja Herralle esittämiemme vaatimusten peltoon. Haluamme Herraa, mutta tahdomme hänet enemmän sen vuoksi, mitä hän voi tehdä meille, kuin sen vuoksi, kuka hän on. Jumala haluaa meidän muuttavan näkemystämme tässä suhteessa. Miksi? Koska vasta tämä on todellista pyyteetöntä rakkautta, sitä, millä Jumala rakastaa meitä. Hän ei rakasta meitä siksi, että olisimme tehneet jotain vaan siksi, että olemme juuri sitä mitä olemme. Meidänkin on rakastettava Jumalaa sen vuoksi, mikä hän on – kuningasten kuningas, luomisen Herra. Ei siksi, että hän voi ruokkia meidät tai täyttää tarpeemme (vaikka sen hän kyllä tekee mielihyvin). Jumalan tehtävä meidän elämässämme on saattaa meidät tälle kypsyyden tasolle ja hän tekee sen meidän omaksi parhaaksemme.

Vaikeudet muokkaavat luonnetta

Henkilökohtaiset vaikeudet ja koettelemukset koettelevat uskoamme joka taholta. Ne paljastavat puutteita ja heikkouksia Herralle antautumisessamme niin paljon, ettemme olisi kuvitelleetkaan. Havaitsemme ajatuksia: Seuraan sinua, Herra, niin kauan kuin asiat menevät mukavasti elämässäni. Tai: Seuraan sinua, Herra, kunhan vain et vaadi minulta liikoja. Toisin sanoen: Seuraan sinua, Herra – minun ehdoillani. Tällainen puolisydäminen, itsekeskeinen antautuminen Herralle ei voi koskaan tulla kysymykseen Jumalan valtakunnassa. Koettelevatpa vaikeutemme suoraan uskoamme tai ovatpa vain elämän esiintuomia haasteita, näiden ahdistuksien kuumuus kuivattaa nopeasti huonosti juurtuneen itsekeskeisen lojaalisuutemme Herraa kohtaan. Tästä Jeesus puhuu osuvasti kylväjävertauksessaan Matt. 13: 20-21.

Kun Jeesus rukoili ennen kärsimyksiään Getsemanessa, hänellä oli tuo sama jumalallinen ikuisuuden perspektiivi silmiensä edessä. Hän tiesi, että hän oli pelastuksen tienraivaaja lukemattomille uskoville, jotka tulisivat hänen jälkeensä. Hän ei voinut ajatella asioita Inhimillisestä perspektiivistä tässä ja nyt, vaan hänen oli alistuttava ikuisuuden perspektiiviin, jossa asioita tarkastellaan kuoleman jälkeisen ajan valossa. Siksi hän sanoi: "Tapahtukoon sinun tahtosi, ei minun." Tällainen näkökulma meidänkin tulisi ottaa elämäämme.

Ottakaamme vastaan koettelemukset tilaisuutena harjoittaa uskomme kestävyyttä ja laatua – ja odottakaamme, miten Jumala taas tekee meille ihmeellisiä tekoja. Älä yritä kiertää vaikeuksia ja toivoa, että olisi joku muu keino kasvaa. Sitä ei ole. Painonnostajan, joka tahtoo kasvattaa voimiansa, täytyy jatkaa yhä raskaampien ja raskaampien painojen nostamista. Iloa vaikeuksien keskellä tuo myös tieto siitä, että vaikeuksien läpi kulkemiseen tarvitaan tietty määrä kypsyyttä. Jumala ei lähetä koettelemuksia ennen kuin olemme kypsyneet kylliksi niitä vastaanottamaan.

Päämäärä - uudet taivaat ja uusi maa

Mielestäni kaikkein jännittävin asia tässä on se, että Jumalalla on valtava, rajaton valtakunta ja siltä vain pieni osa on maan päällä. Viimeisenä päivänä tämä valtakunta tulee näyttäytymään kaikessa kunniassaan kaikkien luotujen silmien edessä. Silloin alkaa uusi elämä kaikille luoduille. Olen vakuuttunut silta että elämämme tässä maassa on vain kalpeaa varjoa sille, mitä on tuleva. Olemme tässä ajassa harjaantumassa, muotoutumassa ja valmistautumassa edessä olevia ikuisuuden aikoja varten. Meitä koetellaan tässä maailmassa, jotta kypsyisimme tulevaa elämäämme varten, jolloin hallitsemme Kristuksen kanssa hänen valtakunnassaan. Me emme muutu miksikään ilmassa leijuvaksi sumuksi autereiseen valtakuntaan sen enempää kuin aneemisiksi taivaallisten harppujen soittajiksikaan. Päinvastoin: Uusi taivas ja uusi maa odottavat meitä ja siellä alkavat elämämme suurimmat seikkailut. Tämä olkoon näkymme.

Tämä on se ikuisuuden perspektiivi, jota kohti meidän on katsottava. 1 Kor. 15: 51-52 luemme, että muutumme yhtäkkiä silmänräpäyksessä viimeisen pasuunan soidessa. Mutta tämä muutos koskee vain fyysistä ruumistamme, joka muuttuu yliluonnolliseksi, kuolemattomaksi ruumiiksi. Tässä ei sen sijaan mainita mitään sisäisen olemuksemme – luonteemme – muutoksesta. Uskoisin, että tämä johtuu siitä, että Herra tahtoo muokata luonteemme jo tässä maailmassa. Hän muokkaa sen nyt sitä ikuista elämää varten, joka on tulossa.

Jos katselemme ikuisuuden perspektiivistä asioista, ymmärrämme kaikki koettelemukset mahdollisuuksiksi kasvaa uskossa ja tulla Jeesuksen luonnon kaltaiseksi. Voimme iloita siitä, että meidät on laskettu olemaan arvollisia tai kyllin kypsiä kärsimään vaivaa Kristuksen tähden. (Fil. 1: 29) Ja lopuksi, voimme aina muistaa, että meitä valmistetaan koko elämämme ajan vastaanottamaan ikuinen kunnian kruunu hallitaksemme Kristuksen kanssa Ikuisesti, Pyhän Hengen kautta, Isän Jumalan kunniaksi. Amen.

Rick Dawe
(Artikkeli Enduring Personal TriaIs julkaistu amerikkalaisessa lehdessä Theosis, Newsletter for Orthodox spiritual Renewal toukokuussa 1980. Englannista lyhentäen suomentanut Merja Merras.)
(Artikkeli on julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla PSHV:n komitean kirjallisella luvalla. Artikkeli on alkuaan julkaistu Aamun Koitossa nr.19/1980, joka ilmestyi 17.9.1980, sivuilla 340-341 [s. 3-4])

Katso aikaisemmat artikkelien uudelleen julkaisut Ortodoksi.netissä