Teofania (opetuspuhe)
Ortodoksi.netista
Teofanian ikonissa näemme kaksi tärkeää seikkaa, joiden vuoksi vietämme tätä juhlaa. Meidän Herramme, Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus astuu Jordaniin Johannes Kastajan, edelläkävijänsä, kastettavaksi. Tässä tapahtumassa ilmestyy koko kunniassaan Pyhä Kolminaisuus. Isän ääni taivaasta todistaa kasteella olevan Pojakseen, jonka ylle Pyhä Henki kyyhkysen muodossa laskeutuu. Näin Teofanian ikoni esittää myös Pyhää Kolminaisuutta. Teofania tarkoittaa Jumalan ilmestymistä, sillä tänä päivinä ihmiseksi tullut Sana aloittaa julkisen toimintansa ihmisten keskuudessa ja Kolminaisuus on ilmestynyt ihmisille aistein havaittavassa muodossa.
Antamalla kastaa itsensä Herra osoitti kasteen tarpeellisuuden. Synnittömänä ja täydellisenä Hän ei tarvinnut sitä samassa mielessä kuin me syntiset ja vajavaiset ihmiset. Hän osoitti esimerkillään, että jokaisen Häntä seuraavan tulee ottaa kaste. Opetuksissaan Hän asettaa uskon ja kasteen pelastuksen ehdottomiksi edellytyksiksi. Lähetyskäskyssään Hän osoittaa, että Hänen opetuslapsekseen tullaan kasteen kautta. Herran kasteessa oli läsnä Pyhä Kolminaisuus, siksi jokainen Hänen seuraajansa kastetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Kasteessaan Herra osoitti suurta nöyryyttä, Jumala tuli ihmisen kastettavaksi. "Meidän syntiemme tähden hän otti palvelijalle kuuluvan kasteen". Herra "otti orjan muodon". Kasteikonissa Hänet kuvataan siksi hieman kumartuneena. Johannes Kastaja ei olisi tahtonut kastetta suorittaa, koska piti itseään siihen liian vähäarvoisena. Jeesus kuitenkin pyysi häneltä kastetta, "jotta niin täyttyisi kaikki vanhurskaus".
Näin hän teki selväksi, että kaste on Jumalan, ei ihmisen teko, Ortodoksisessa kasteessa käytetään verbissä passiivia, "kastetaan", sillä Jumalan teossa ei Hänen välikappaleenaan toimivan ihmisen persoona ole ratkaiseva.
Teofanian viettoon kuuluu olennaisena osana vedenpyhitys. Parasta olisi, jos se voitaisiin toimittaa luonnossa vesistön äärellä. Tämä on kuitenkin mahdollista valitettavan harvoin. Kun me siunaamme veden, me kiitämme ja ylistämme Jumalan luomistekoa, sillä Hän on luonut elämämme ylläpitämiseksi välttämättömän veden. Ilman vettä ei ole biologista elämää. Herra opettaa myös, että meidän on synnyttävä uudesti vedestä ja hengestä päästäksemme taivasten valtakuntaan. Tämä osoittaa, että Jumalan luomina sekä aine että henki, näkyvä ja näkymätön, maa ja taivas, ovat hyviä. Ne eivät ole vastakohtia, toisiaan poissulkevia vaan toisiaan täydentäviä. Vedenpyhitys ei, kuten kastekaan, ole ihmisen teko. Kaikki pyhyys on lähtöisin Hänestä, joka itse on täydellinen Pyhä. Pyhittäessämme veden me todistamme Jumalan suuria tekoja, ylistämme Kristusta, joka kasteellaan on vedet pyhittänyt, kumarramme Pyhää Kolminaisuutta, joka on meille ilmestynyt.
Iivo Suvanto
(Opetuspuhe on julkaistu 12.1.1979 ilmestyneessä Aamun Koitossa nr 1/1979)