Toiminnot

Dimitri Tarvasaho: Ortodoksisen kirkon pyhät toimitukset / OSA IV

Ortodoksi.netista

Versio hetkellä 14. tammikuuta 2021 kello 13.26 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset)

Dimitri Tarvasaho: Ortodoksisen kirkon pyhät toimitukset / OSA IV

IV PYHÄT SAKRAMENTIT


  • Kasteen pyhä sakramentti
  • Mirhalla voitelun pyhä sakramentti
    • Hätäkaste
  • Synninpäästön pyhä sakramentti
  • Pappeuden pyhä sakramentti
  • Avioliiton pyhä sakramentti
  • Sairaanvoitelun pyhä sakramentti


Paitsi määrättyinä vuorokauden aikoina toimitettavia jumalanpalveluksia, ortodoksisessa kirkossa on jumalanpalveluksia, jotka toimitetaan yksityisen seurakunnan jäsenen pyynnöstä ja hänen tarpeittensa mukaan.

Sellaisia ovat kaikki pyhät sakramentit eli mysteeriot, Herran Pyhää Ehtoollista lukuun ottamatta.

Sakramentti eli pyhä salaisuus (mysteerio) on sellainen pyhä toimitus, jossa uskovainen saa näkyväisen toimituksen kautta näkymättömästi kullekin sakramentille Ominaisen armovoi man tai armolahjan.


Sakramentit ovat Vapahtajan asettamia toimituksia. Jokainen sakramentti toimitetaan oman toimitusmuodon eli kaavan mukaan.

KASTEEN PYHÄ SAKRAMENTTI


Kaste on sakramentti, jossa kastettava, hänen ruumiinsa kolminkertaisen veteen upottamisen kautta Jumalan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kuolee lihalliselle ja synnilliselle elämälle ja uudestisyntyy Pyhästä Hengestä hengelliseen ja pyhään elämään sekä tulee Kristuksen seurakunnan jäseneksi.

Pyhät toimitukset ennen kastetta

  • Ensimmäisenä päivänä lapsen syntymisen jälkeen luetaan joko äidin vuoteen ääressä tai kirkossa rukoukset äidin, lapsen ja koko perhekunnan puolesta. Rukouksissa anotaan äidin pikaista parantumista, syntyneelle lapselle ja koko perhekunnalle Jumalan varjelusta kaikesta pahasta.


  • Kahdeksantena päivänä seuraten Jeesuksen esimerkkiä lapselle annetaan nimi. Ortodoksisissa maissa se tapahtuu kirkon esihuoneessa, meillä se voi tapahtua kodissakin. Nimenannossa seurataan kirkkokunnassamme hyväksyttyä ortodoksista ristimänimiopasta. Tässä oppaassa nimet ovat kansallisessa asussa, mutta oppaasta saadaan myös tietää, mikä on ollut alkuperäinen nimi ja kuka on ollut sen kantaja. Tästä pyhästä miehestä tai naisesta tulee lapsen taivaallinen suojelija, esirukoilija ja ystävä. Pyhän ihmisen kirkollinen muistopäivä on samalla nimensä kantajan nimipäivä. Nimenannon päätteeksi lauletaan tavallisesti Herran temppeliintuomisen (2.2) juhlan tropari.


  • Neljäntenäkymmenentenä päivänä noudattaen edelleenkin Vapahtajan esimerkkiä lapsi tuodaan kirkkoon kirkotettavaksi eli seurakuntaan otettavaksi. Lapsen tuo kirkkoon äiti, koska rukoukset koskevat myös häntä. Kirkottaminen aloitetaan kirkon etuosassa, missä alkurukousten jälkeen pappi lukee rukouksen äidin puolesta. Rukouksessa kiitetään Jumalaa äidin parantumisesta ja anotaan hänelle tuomitsematta tapahtuvaa osallistumista Herran Ehtoolliseen.


Lapsen puolesta rukoillessaan seurakunta anoo lapselle hengellistä ja ruumiillista terveyttä; jos lapsi on kastamatta, rukoillaan hänelle esteetöntä osallistumista kasteen sakramenttiin.

Siunattuaan lapsen pappi ottaa hänet syliinsä ja tehden sillä ristinmerkin ilmassa lausuu: "Seurakuntaan otetaan Jumalan palvelija (nimi) Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen."

Temppelin keskiosassa pappi toistaa em. pyhän toimituksen ja viimeiseksi lapsi viedään solealle, alttarin ovelle, ja toistetaan kolmannen kerran sama toimitus. Jos lapsi on poika, pappi vie hänet eteläisen oven kautta alttariin lausuen vanhurskaan Simeonin rukouksen. Tyttölapsi luovutetaan äidille, kun sama rukous on luettu pyhän oven edessä [1965].

Kirkottaminen päättyy kuten kaikki pyhät toimitukset loppusiunaukseen, missä mainitaan esirukoilijana lapsen taivaallinen suojelija. Jos lapsi on jo kastettu, tuodaan hänet liturgiassa Ehtoolliselle.

Kaste on toimitettava kirkkokunnastamme annetun asetuksen [1965] mukaan kolmen kuukauden kuluessa lapsen syntymisestä.

Muinoin kaste säännöllisesti toimitettiin kirkossa, sen esihuoneessa, missä sitä varten oli kasteallas. Tällöin oli usein kysymyksessä joukkokaste suurten juhlien edellä tai niiden aikana. Kastetta seurasi pyhä liturgia, jossa kastetut osallistuivat Herran Ehtoolliseen. Tämän vuoksi Kristuksen syntymäjuhlan, loppiaisen, Lasaruksen lauantain, piinaviikon lauantain, pääsiäisviikon ja helluntain liturgiassa veisataan Pyhän Kolminaisuuden virren asemesta kasteveisu: "Niin monta kuin teitä on Kristukseen kastettu, olette Kristukseen pukeutuneet. Haileluja" (Gal.+2:27 Gal. 3:27).

Nykyisin kaste toimitetaan enimmäkseen kotipiirissä. Seurakuntaa ovat edustamassa paitsi pappia, kastettavan kummit, jotka kirkkomme käsityksen mukaan ovat kastettavan hengelliset vanhemmat; ja ainakin toisen heistä on oltava ortodoksi: poikalapsen mies- ja tyttölapsen naiskummin.

Nykyisin kastetta seuraa välittömästi mirhalla voitelu eli voitelun pyhä sakramentti, joten tutustumme näihin pyhiin toimituksiin siinä järjestyksessä kuin ne nykyisin suoritetaan.

1. Kasteeseen valmistaminen


Joissakin maamme seurakunnissa on erikoinen kasteastia, joka tuodaan kastetilaisuutta varten kastettavan kotiin. Tavallisempaa on kuitenkin, että kasteastiana käytetään suurehkoa vatia. Vati asetetaan kotialttaria vastapäätä olevalle liinalla peitetylle pöydälle. Kastetta varten varataan kasteristi. Sylikummien tai ainakin yhden heistä on oltava läsnä kastetilaisuudessa. Kastettavaa ei pueta kastepukuun, sen tekee pappi kasteen jälkeen [1965].

Pappi asettaa pöydälle pyhän evankeliumin ja käsiristin sekä kastekotelon. Vadin reunalle kiinnitetyt kolme tuohusta sytytetään. Kummit kastettavan kanssa asettuvat seisomaan papin taakse kasvot kotialttariin päin.

Kastettava valmistetaan kasteen vastaanottamiseen


Pappi siunaa kolmesti kastettavan otsan ja rinnan ja pannen kätensä hänen päänsä päälle rukoilee hänen puolestaan. Puhaltaen hänen päällensä pappi anoo Jumalaa karkoittamaan katsettavasta jokainoan pahan ja saastaisen hengen [1965].

Kastettava luopuu pahuudesta


Kääntäen kummit ja kastettavan länteen päin pappi kysyy:
"Luovutko pahasta hengestä, kaikista sen töistä ja kaikista sen enkeleistä ja kaikesta palvelemisesta ja kuuliaisuudesta sille?
Kummi vastaa kastettavan puolesta: Luovun.

Papin kysymykseen "Oletko luopunut pahasta hengestä?"
kummi vastaa: Olen luopunut.

Kääntäen kummit ja kastettavan jälleen itään eli kotialttariin päin pappi kysyy: "Yhdistytkö Kristukseen?"
Kummi vastaa: "Yhdistyn", kysymykseen "Oletko yhdistynyt Kristukseen?" vastataan: olen yhdistynyt.

Tämän jälkeen seuraa tärkeä kysymys: "Uskotko Häneen?"
Kummi vastaa: "Uskon Häneen niin kuin Kuninkaaseen ja Jumalaan".
Uskonsa vakuudeksi kummi lukee kastettavan puolesta nikealais-konstantinopolilaisen uskontunnustuksen.

Tämän jälkeen pappi vielä kysyy: "Oletko yhdistynyt Kristukseen?"
Kummin vastattua "olen yhdistynyt"
kehottaa pappi: "Kumarru Hänen edessänsä",
mihin kummi vastaa: "Minä kumarran Isää, Poikaa ja Pyhän Henkeä, yksiolennollista ja jakaantumatonta Kolminaisuutta".

Kastettavan valmistautuminen kasteeseen päättyy papin rukoukseen katekumeenin, so. kastettavan puolesta.

2. Varsinainen kasteen toimitus


Kasteveden siunaaminen


Annettuaan kummien käteen palavat tuohukset pappi aloittaa pyhän sakramentin liturgian alkusiunauksella (kts. siv. 31) ja lukee sen jälkeen suuren ektenian, jonka anomukset koskevat kasteveden siunaamista ja kastettavan valistamista. Ekteniassa anotaan, että Herra antaisi kastevedelle Jordanin siunauksen, että kastevesi tulisi kastettavalle uudestisyntymisen lähteeksi ja että kastettava pukeutuisi katoamattomuuden vaatteisiin. Viimeisen anomuksen jälkeen kuoron tai kanttorin laulaessa "Sinun haltuus, Herra", pappi rukoilee itsensä puolesta salaisessa rukouksessa.

Kasteveden siunaaminen muistuttaa liturgian anafora-rukousta. Rukoiltuaan itsensä puolesta pappi lausuu: "Suuri olet Sinä, oi Herra, ja ihmeelliset ovat Sinun tekosi eikä yksikään sana ole ihmeittesi ylistämiseen riittävä". Edelleen rukouksessa selostetaan Jumalan luomistöitä näkymättömässä ja näkyväisessä maailmassa. Tämä rukouksen osa vastaa prefatiota. Seuraavassa osassa selostetaan Jeesuksen lunastustyötä, osa vastaa liturgian anamnesista. Lopuksi rukoillaan: "Sinä itse siis ihmisiä rakastava Kuningas, tule nytkin Pyhän Hengen alastulemisella ja pyhitä tämä vesi". Rukouksen tämä osa vastaa liturgian epiklesista. Tehden sormilla ristinmerkin veteen pappi siunaa lopuksi veden sanoen: "Musertukoot ristisi merkin alla kaikki vihollisvoimat". Veden siunaaminen päättyy rukouksen ylistyslauseeseen.
Siunatulla öljyllä voidellaan kastettavan

  • otsa,
  • rinta,
  • hartiat,
  • korvat ja
  • jalat.

Voitelun aikana pappi lausuu: "Voidellaan Jumalan palvelija (nimi) iloöljyllä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Sielun ja ruumiin parannukseksi. Uskon kuulemiseksi. Kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet. Hänen kulkeakseen käskyjesi tiellä".

Kaste


Voitelun jälkeen pappi ottaa lapsen ja upottaa hänet kolmesti veteen lausuen: Kastetaan Jumalan palvelija (nimi) nimeen Isän amen ja Pojan amen ja Pyhän Hengen amen. Nämä ovat kasteen toimitussanat ja samalla tärkein kohta koko pyhässä toimituksessa.

Ellei upottamiseen ole mahdollisuutta, kastettava valellaan kolmesti vedellä.

Pukeminen


Välittömästi kasteen jälkeen kanttori lukee psalmin 32. Lukemisen jälkeen pappi siunaa valkoisen kastepuvun ja pukee [1965] sen puhtauden ja viattomuuden merkiksi kastetun päälle lausuen: "Puetaan Jumalan palvelija vanhurskauden so. viattomuuden pukuun Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen". Ristin hän panee kastetun päälle kanttorin veisatessa:

Anna minulle valonikirkas vaate,
Sinä, joka pukeudut
valkeuteen niin kuin vaatteeseen.

KESKEN