Joosef, Konevitsan munkki

Munkki Joosef', sivilinimeltään Johannes Petrovitš Pantelejev (27.1.1864–2.2.1960) oli kotoisin Arkangelin läänin Uskenjiengasta, maanviljelijän poika. Käytyään neljä vuotta alkeiskoulua meni 12-vuotiaana peltisepän oppiin ja kehittyi taitavaksi sepäksi. Työskenteli alalla 25 vuotta kunnes tapaturmaisesti putosi katolta ja joutui sairaalaan. Silloin lupasi pyhittää elämänsä Jumalalle. Palasi takaisin työhön, mutta onnettomuuden takia menetti osittain näkönsä. Siksi meni rippi-isän luo, joka kehotti menemään Valamoon. Matkalla Valamoon nousi Laatokalla myrsky, ja laiva pysähtyi Konevitsaan, jonne isä Joosef jäi peltisepäksi 1901. Konevitsasta hänet lähetettiin kahdesti kirkkojen kattamistöihin Pietariin, ja hän teki samaa työtä myös Karjalassa, Turussa ja Helsingissä. Vihittiin munkiksi 1912.

Manner-Suomeen evakuoituneessa Konevitsan luostarissa Keiteleellä hän rakensi itselleen entisestä koirankopista kilvoitusmajan. ”Ahkera työntekijä, teeskentelemätön kilvoittelija ja korkeasta iästä huolimatta nuorekas” (1957). ”Iloinen, leikkisä ja hyvämuistinen.” Eli 96-vuotiaaksi.