Pääsiäisyön ristisaaton historiallista taustaa
Ortodoksi.netista
Varhaisimpina aikoina kastetta ja mirhavoitelua ei suoritettu kirkossa eikä sen eteishuoneessa vaan erillisessä baptisterioniksi kutsutussa rakennuksessa. Sen vuoksi heti, kun kastetut oli voideltu ja puettu valkoisiin vaatteisiin, piispa ja papisto johdattivat heidät kirkkoon, jossa seurakunta odotti heidän saapumistaan ja pääsiäiseukaristian alkamista. Varhaiskristilliset kommentaarit aina selittivät, että tämä saatto on kasteliturgian olennainen ja kiinteä osa. Ja siinä se pysyy vielä nykyäänkin kaikista noista muutoksista ja kehitysvaiheista huolimatta, joiden seurauksena kaste on irrotettu pääsiäisen liturgisesta vietosta. Sen vuoksi on tärkeää, että me löydämme tämän mierkityksen ja opimme uudelleen ymmärtämään kastetta koko täyteydessään.
Pääsiäisyön saaton merkitys hämärtyy
Nykyisessä liturgisessa käytännössä kastetoimituksen lopussa on saatto aivan samoin kuin pääsiäisyön liturgian edellä. Pyhällä mirhalla voitelun jälkeen (1.Joh. 2:20) pappi johdattaa vastakastetun ja hänen kumminsa kasteastian ympäri seurakunnan laulaessa apostoli Paavalin Galatalaiskirjeen sanoja:
"Niin monta kuin teitä on Kristukseen kastettu. . ."
(Gal. 3: 27)
Mitä taas tulee pääsiäisyön jumalanpalvelukseen, niin jokainen tietää, että se alkaa saatolla: keskiyöllä me kuljemme kirkon ympäri ja kirkon suljettujen ovien edessä me kuulemme ensimmäisen kerran ilmoituksen Kristuksen ylösnousemuksesta (Matt.28 6).
Suurin osa uskovaisista ei kuitenkaan ymmärrä, että alkuaan nämä kaksi saattoa olivat vain yksi ja sama saatto: se oli vasta kastettujen kulkue kirkkoon ja varhaisessa liturgisessa perinteessä aloitti ylösnousemusjuhlan vieton. Se ei ollut alku vain pääsiäisenvieton kannalta, vaan ennen kaikkea hengellisessä mielessä.
Toisin sanoen kasteen jälkeen suoritettavan saaton ymmärtämisen avain löytyy sen yhteydestä pääsiäiseen. Sen suuntautumisesta pääsiäisyön eukaristiaa kohti aivan samoin, kuin pääsiäisen vieton alku, löytyy kasteesta. Mutta kuten niin usein on tapahtunut jumalanpalveluksen historiassa 'alkuperäinen avain' kadotettiin ja tilalle ilmestyi uusia ja useimmiten hyvin keinotekoisia pyhien tapahtumien selityksiä. Saatto kasteastian ympäri tulkittiin hengellisen ilon, ikuisuuden ja Pyhän Kolminaisuuden kunnioituksen vertauskuvaksi. Pääsiäisyön saatosta tuli mirhaa kantavien naisten matka haudalle. Tällaisten kuvallista symboliikkaa käyttävien tulkintojen ongelma ei ole ainoastaan siinä, että ne ovat riittämättömiä kuvalliselta kannalta katsottuna (vrt. evankeliumin mukaan naiset menivät haudalle hyvin varhain auringon noustessa ja havaitsivat haudan olevan avattuna eikä suljettuna, Luuk.24:1-3) vaan ne sekoittavat koko liturgian tarkoituksen. Liturgisista toiminnoista on tullut pelkkiä kuvauksia, jotka jäävät meille ulkokohtaisiksi.
Saatto, kasteliturgian olennainen osa
Nykyisessä liturgisessa käytännössä kastesaatto ei ole enää kulkue kirkkoon ja eukaristiaan, vaan siitä on tullut monien mielestä vain pelkkä lisä kastetoimitukseen. Kuitenkin kasteen jälkeinen saatto jopa nykyisessä muodossaan on kasteliturgian olennainen osa, joka ilmentää kasteen lopullista ja syvintä sisältöä. Kasteen jälkeisen saaton aikana Kirkko laulaa:
"Niin monta - kuin teitä on Kristukseen kastettu ... "
Tämä hymni korvaa Trishagionin eli Pyhä Jumala-veisun pääsiäisliturgiassa. Näin on myös niiden juhlien liturgioissa, joissa varhainen Kirkko toimitti kasteen (jouluna, teofaniana, Lasaruksen lauantaina jne..). Varhaisessa liturgisessa käytännössä Trishagion oli juuri saapumishymni, jota seurakunta lauloi, saapuessaan kirkkoon ja valmistautuessaan evankeliumin julistukseen ja eukaristian toimittamiseen.
Kolmen antifonin eli psalmeista koostuvan ja nykyistä ns. pientä saattoa edeltävän palveluksen osan hymnejä laulettiin ainoastaan tietyissä tilaisuuksissa kirkon ulkopuolella tai kirkkoon matkalla oltaessa. Näin ollen meidän pieni saattomme oli itse asiassa todellista kirkkoon saapumista ja Trishagion-hymni ilmaisi tuon saaton tarkoituksen saattona kaikkein pyhimpään. Pyhän Kolminaisuuden hymnin korvaaminen kastehymnillä 'Niin monta kuin teitä …' pääsiäispäivänä osoittaa, että alkukirkon tietoisuudessa ja käytännössä kaste liittyi erottamattomasti eukaristiseen kokoontumiseen ja sai täyttymyksensä saatossa kirkkoon ja eukaristian viettämisessä. Kasteenjälkeinen saatto oli Kirkon ylösnousemusjuhlan vieton alku. Tämä ajatus sisältyy selvästi myös nykyiseen ortodoksiseen kasteriitukseen. Toisaalta kasteastian ympäri suoritettava saatto edeltää epistolan ja evankeliumin lukemista, joka tavallisesti muodostaa eukaristian vieton ensimmäisen osan. Nämä raamatun tekstit liittyvät kuitenkin aiheeltaan pääsiäiseen. Ne ovat samoja tekstejä, joita luetaan Suuren ja Pyhän lauantain liturgiassa.
Ristisaatto ja pyhä portti
Kasteen jälkeisen saaton pääsiäiseen ja eukaristiaan liittyvä merkitys tulee ilmi meidän nykyisestä pääsiäisyön ristisaatosta. Sen ymmärtämisen avainsymboli liittyy suljettuihin oviin. Jos tätä vertauskuvaa ei enää ymmärretä ja, kuten olemme nähneet, se on korvattu kuvauksellisella mirhaa kantavien naisten symboliikalla, se johtuu verrattain myöhään tapahtuneesta ns. pyhän portin (kuninkaanovet, alttarin ja kirkkosalin erottavan seinämän keskimmäinen ovi) siirtämisestä kirkon ovelta ikonostaasiin. Varhaisimpana kristillisenä kautena se oli kirkon pääovi ja sitä kutsuttiin kuninkaalliseksi oveksi, koska koko kirkko eikä ainoastaan alttarihuone oli uskovaisille Jumalan valtakunnan symboli ja ilmaus. Juuri kasteessa tapahtuva uudelleensyntyminen ja Pyhän Hengen voitelu avaa meille oven Jumalan valtakuntaan. Se avaa sen oven, jonka synti ja ihmisen ero Jumalasta on meiltä sulkenut. Kaste, joka on ylösnousemuksen kokemista ja ylösnousemuksen lahja, on Kristuksen ylösnousemuksen vahvistamista. Se on ainutlaatuinen todistus siitä, että Kristus on todella ylösnoussut ja antaa uuden elämänsä niille, jotka häneen uskovat. Täten juuri vastakastetuilta, jotka saapuvat saatossa suljettujen ovien eteen, me kuulemme iloisen ilmoituksen ja vakuutuksen:
Kristus nousi kuolleista!
Tämä ilmoitus on todistus siitä, mitä juuri äsken on tapahtunut kasteessa ja se aloittaa Kristuksen ylösnousemuksen juhlan. Tämä juhla ja tämä ainutlaatuinen yö, joka pyhän Gregorios Nyssalaisen mukaan 'tulee kirkkaammaksi kuin päivä' on Kirkon koko elämän huippukohta. Se ei ole ainoastaan menneisyyden tapahtuman viettämistä vaan se on Jumalan valtakunnan juhlaa. Kristuksen Kirkon vanhimmassa kokemuksessa kaste oli todella saatto kirkkoon ja eukaristiaan: se oli osallistumista Kristuksen pääsiäiseen 'Hänen pöydässään ja Hänen valtakunnassaan' (Luuk.22:15-16,29-30).
Alexander Schmemann
(Aamun Koitto nr. 5/1978)