Pyhä perhe -ikoni

Ortodoksista ikonografiasta sanotaan usein, että se on enemmän jäljentämistä kuin innovoimista, uuden kehittämistä. Syy siihen on selkeä: näin vältetään harhaoppeja ja harhaoppisia käsitteiitä tulemasta ortodoksisuuteen, sillä harhaoppia voidaan kuvata yhtähyvin kirjojen teksteissä tai opetuspuheissa kuin myös kuvissa, ikoneissa.

Ylsi esimerkki – josta kirjailija ja bloggari, ja työstään ortodoksisen kristinuskon teologian, hagiografian ja hengellisyyden parissa tunnettu – John Sanidopoulos (JS) – kirjoittaa sivullaan Mystagogy Resource Center, on Pyhän perheen harhaoppinen ikoni.

JS kirjoittaa, että Amerikasta alkaneista innovaatioista ortodoksisessa ikonografiassa on kehitelty "Pyhän perheen" ikoni, jossa Kristus näkyy joko pyhän Joosefin ja Neitsyt Marian käsivarsissa tai vain pyhän Joosefin käsivarsilla. Joku voi ajatella, että sellaiset kuvaukset saattavat tuntua viattomilta, ne silti itse asiassa osoittavat huomion puutetta ortodoksisen opin olennaisista asioista.

Tällaiset "Pyhän perheen" kuvaukset perustuvat JS:n mukaan katolilaisuuden innovaatioihin, joka on myöskin nykyaikana kehittänyt eräänlaisen erillisen Pyhän perheen juhlankin.

Perinteisessä ortodoksisessa ikonografiassa Kristus-lapsi on kuvattava oikein, ei siis yksin Pyhän Joosefin kanssa, vaan pikemminkin yksin Hänen äitinsä – Jumalansynnyttäjän – kanssa, mikä korostaa dogmaa, jonka mukaan Hän on "Poika, joka syntyi Isästä ennenä ennen aikojen alkua.”

Itse asiassa suojellakseen ortodoksisia kristittyjä väärinymmärrykseltä Joosefin isällisestä roolista ​​ja hänen suhteestaan ​​Jumalanäitiin, perinteinen ortodoksinen ikonografia jossain määrin vähättelee Pyhän Joosefin hahmoa (tietenkin vähättelemättä kuitenkaan hänen persoonaansa), aivan kuten myös kirkkoisät ovat olleet lakonisia hänestä puhuttaessa.

Esimerkiksi Kristuksen syntymän ikonissa, kuten amerikkalainen filosofi ja ortodoksinen skeemamunkki, professori Constantine Cavarnos on kommentoinut, "häntä ei näytetä teoksen keskiosassa, kuten Jumalanäiti ja lapsi, vaan poissa, erillisessä kulmassa ja näin korostetaan Raamatun kertomusta ja kirkon opetusta siitä, että Kristus syntyi neitsyeestä” (Guide to Bysantine Iconography, Voi. I).

Leonid Ouspensky ja Vladimir Lossky tekevät keskeisessä työssään ikonografisen teorian parissa samanlaisen havainnon: ”Toinen yksityiskohta korostaa, että Kristuksen syntymässä ”järjestäytynyt luonto on voitettu" – tämä on Joosef. Hän ei ole osa Lapsen ja Hänen äitinsä keskusryhmää; hän ei ole isä ja on painokkaasti erotettu tästä ryhmästä” (The Meaning of Icons).

Samoin ikoneissa, joissa on samankaltainen teema, kuten esimerkiksi ”Pako Egyptiin”, ortodoksinen ikonologia ei katso pyhän Joosefin olevan perheen pää, ja kokonaisuus siis eräänlainen "pyhä perhe". Pikemminkin hänet nähdään Jumalanäidin ja hänen jumalallisen lapsensa suojelijana. Hänen tämän asian nöyrä hyväksymisensä ja tämän roolin hyveellinen täyttäminen ovat juuri niitä hänen kunnioituksensa painopisteitä ortodoksisessa kirkossa.

Pyhä Augustinos, Hippon piispa, huomauttaa edelleen: "Josefia... voidaan kutsua Kristuksen isäksi, koska hän on tietyssä mielessä Kristuksen äidin aviomies..." (Reply to Faustus the Manichaean / The Writings Against the Manichaeans and Against the Donatists). Augustinos perustelee tämän tunnustuksen tähdentämällä, että heidän puolisosuhteessaan "ei ollut ruumiillista yhteyttä" (On Marriage and Concupiscence / Ibid).Toisaalla hän selventää tätä seikkaa: "Ja tämän aviollisen uskollisuuden [eli keskinäisen selibaatin] vuoksi heitä molempia kutsutaan ansaitusti Kristuksen 'vanhemmiksi'."

Jos nämä kolme aiotaan kuvata ikonografiassa yhdessä, ne tulee kuvata täyttämässä jumalallista tarkoitustaan ​​eikä ”lihan mukaisena” perheenä.

Pyhä Ambrosius Milanolainen, joka jälleen tähdentää perinteistä kristillistä opetusta pyhästä Joosefista ja hänen roolistaan ​​Neitsyt Marian aviomiehenä, varoittaa meitä siitä, että ymmärtämällä väärin tämän erityisen raamatullisen säkeen "epäuskon käärme, vapautettu vääristä piilopaikoista, nostaa päänsä ja oksentaa pahuutta käärmesydämistä” (Exposition of the Holy Gospel According to Saint Luke).

Eräs ryhmä ihmisiä, joita tämä "Pyhän perheen" kuvaus saattaa hämmentää, ovat evankelialismista kääntyneitä ortodokseja. Evankeliaaliset väittävät uskovansa neitseelliseen syntymään, mutta kuitenkin suurelta osin hylkäävät Neitsyt Marian ikuisen neitsyyden, mikä tarkoittaa, että he hyväksyvät tämän neitsytsyntymän dogman vain osittain. Osa tästä liittyy siihen tosiasiaan, että evankelikaaliset pitävät avioliittoa kristillisen elämän korkeimpana ihanteena, mikä on jyrkässä ristiriidassa Raamatun ja isien kanssa, jotka opettavat, että kristityn elämän korkein tila on neitsyys, koska se auttaa kristittyä keskittymään paremmin saavuttamaan liiton Jumalan kanssa.

Ebioniittien, juutalaiskristittyjen synkronistien tapaan, evankelikaalit pitävät kaikkein epäkunnioittavimpana näkemystä, jonka mukaan pyhä Joosef ja Neitsyt Maria olivat fyysisessä kanssakäymisessä Kristuksen syntymän jälkeen ja synnyttivät tällä tavoin muita lapsia. Pyhä Johannes Damaskolainen kutsuu niitä, joilla on tällainen näkemys "Marian vihollisiksi" (Writings). Kun evankeliset kääntyvät ortodoksisuuteen ja näkevät ikoneja kuten "pyhä perhe", ei pitäisi olla yllätys, että tällainen kuva hämmentää heitä ja voi oikeuttaa aiempien harhaoppisten näkemystensä säilyttämisen.

Jumalanäidin ikuinen neitsyys on perusedellytys inkarnaation dogman todelliselle hyväksymiselle. Pyä Gregorios Palamas kirjoittaa: "Jumala halusi ottaa meiltä vastaan ​​luontomme, yhdistyen hypostaattisesti siihen ihmeellisellä tavalla. Mutta oli mahdotonta yhdistää sitä Korkeinta luontoa, jonka puhtaus on ihmisjärjen kannalta käsittämätön, syntiseen luontoon ennen kuin se oli puhdistettu . Siksi puhtauden lahjoittajan sikiämiseen ja syntymään vaadittiin täysin tahraton ja Puhtain Neitsyt"(Homily on the Entry of the Mother of God into the Temple).

Pyhä Basileios Suuri kutsuu ikoneja "lukutaidottomien kirjoiksi". Hän sanoo: "Mikä olisikaan parempi todiste siitä, että kuvat ovat lukutaidottomien kirjoja, jatkuvasti puhuvia saarnaajia, jotka kunnioittavat pyhiä, opettavat niitä, jotka katselevat niitä ilman sanoja ja pyhittävät spektaakkelin. Kun minulla ei ole paljon kirjoja eikä aikaa opiskella, ja menen kirkkoon, sielujen yhteiseen turvapaikkaan, mieleni väsyneenä ristiriitaisiin ajatuksiin. Näen edessäni kauniin kuvan ja näkymä virkistää minua ja saa minut ylistämään Jumalaa" (Johannes Damaskolainen: Apologia Against Those Who Decry Holy Images).

Jos nyt tulee lukutaidoton henkilö ortodoksiseen kirkkoon ja näkee "pyhän perheen" ikonin, kuinka hänen pitäisi lukea se oikein ilman pitkällistä tulkintaa? Pikemminkin, jos kuva paljastaa ilmeisen ja välittömän valheellisuuden tai harhaopin, se tulisi hylätä, jottei se johda viattomia ja yksinkertaisia ​​harhaan. Kirjoitettujen dogmien ja kirkkojamme koristavien kuvien välillä pitäisi siis olla täydellinen harmonia.

Ortodoksisessa kirkossa meillä on monia pyhiä perheitä, kuten Joakim ja Anna Jumalanäidin kanssa, Sakarias ja Elisabet Johannes Edelläkävijän kanssa, Basileios Suuren perhe, Gregorios Palamaksen perhe, suurmarttyyri Eustathios Placidas vaimonsa ja lastensa kanssa jne. Kaikki nämä ja monet muut ovat todella pyhiä perheitä, joita meidän pitäisi juhlia ja kuvata seurakunnissamme, koska he olivat ”lihallisia perheitä”. Toisaalta pyhän Joosefin ja Neitsyt Marian perhe Kristuksen kanssa ei ollut lihallinen perhe, vaan kuten pyhä Augustinus kirjoitti, "mielen ja tarkoituksen perhe", jotka jumalallinen määräys kokosi yhteen. varmistaakseen, että Kristus suoritti pelastustyönsä ihmiskunnan lunastamiseksi.

(lähde: John Sanidopouloksen artikkeli Pyhän perheen harhaoppisesta ikonista)