Polyeleo

Polyeleo (kreikaksi: πολυέλεος, venäjäksi: полиелей / suomeksi: paljon laupeutta, paljon armoa tai paljon öljyä/valoa) on osa aamupalvelusta. Se on aamupalveluksen juhlallinen osa, joka koostuu polyeleopsalmeista, tropareista, ylistysveisusta, ekteniosta, antifoneista ja evankeliumin lukemisesta.

Suomen ortodoksisessa kirkossa pyhä portti avataan polyeleon alkaessa ja papisto siirtyy alttarista kirkon keskiosaan. Sunnuntain aamupalveluksessa papisto kantaa kirkon keskellä olevalle analogille eli lukupöydälle alttarievankeliumin ja suitsuttaa sitten analogin, alttarin, ikonostaasin ja koko kirkkosalin ja kirkkokansan. Suitsuttamisella ilmaistaan seurakunnan kiitos ja ylistys Vapahtajan ylösnousemuksen johdosta.

Koko polyeleon ajan evankeliumin lukemisen loppuun asti papistolla on käsissään palavat tuohukset. Samoin papin edellä kannetaan palavaa kirkkokynttilää hänen kantaessaan evankeliumikirjaa kirkon keskelle. Perinne on alun perin syntynyt käytännöllisistä syistä, kun kirkossa ei ole ollut riittävää valaistusta. Kirkkokynttilän kantaminen evankeliumin tuomisen yhteydessä katsotaan myös kuvaavan Vapahtajan ylösnousemusta ja Hänen ilmestymistään opetuslapsille.

Evankeliumin lukemisen päätyttyä kirkkokansa käy suutelemassa analogilla olevaa ikonia ja palveluksen toimittanut pappi tai piispa siunaa jokaisen läsnäolijan. Mikäli ehtoopalveluksen lopulla on toimitettu litania, pappi tai piispa voitelee jokaisen seurakuntalaisen otsat tekemällä pyhitettyyn öljyyn kastelulla pensselillä ristin ihmisten otsaan.

Varsinaisesti polyeleo päättyy evankeliumin lukemiseen, mutta kirkkokansaa siunataan tai voidellaan niin kauan, kuin heitä siunattavaksi tai voideltavaksi tulee.