Suuren paaston alku 9
Ortodoksi.netista
Paratiisin portilla – miksi paasto alkaa karkotuksesta?
Suuren paaston kynnyksellä kirkko antaa meille kuvan, joka on kaikkea muuta kuin sankarillinen. Se ei näytä kilvoittelijaa voitokkaana, vaan ihmisen istumassa portin ulkopuolella.
Triodionin veisuissa lauletaan:
Aadam istui paratiisia vastapäätä ja itki…
Sovintosunnuntai, jota vietetään juuri ennen paaston alkua, on liturgisesti Aadamin karkotuksen sunnuntai. Kirkko ei aloita paastoa ohjeilla eikä vaatimuksilla, vaan itkulla.
Miksi?
Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomus paratiisista ja karkotuksesta ei ole vain kuvaus kaukaisesta menneisyydestä. Se on kuva jokaisesta ihmisestä. Paratiisi ei ole vain paikka, vaan yhteys. Se on tila, jossa ihminen elää Jumalan kasvojen edessä ilman pelkoa. Kun tuo yhteys särkyy, ihminen ei menetä vain puutarhaa, vaan suunnan.
Karkotus ei ole pelkkä rangaistus. Se on seuraus siitä, että ihminen valitsi elää irti Jumalasta. “Missä olet?” Jumala kysyy (1.Moos.3:9). Tämä kysymys kaikuu jokaisessa paastossa. Missä minä olen? Mihin olen kulkenut? Mikä minussa on vieraantunut?
Paasto ei ala sankaruudesta, koska hengellinen elämä ei ala itsevarmuudesta. Se alkaa totuudesta. Aadam ei puolustele itseään enää veisussa, vaan itkee. Itku ei ole epätoivoa, vaan heräämistä. Se on merkki siitä, että ihminen ymmärtää menettäneensä jotakin pyhää.
Moni kokee elämässään hetkiä, jolloin on kuin paratiisin portin ulkopuolella. Rukous tuntuu etäiseltä, sydän kylmenee, Jumala vaikenee. Paaston alku sanoo: tämä kokemus ei ole vieras kirkolle. Se on osa ihmiskunnan historiaa – ja osa jokaisen ihmisen tarinaa.
Silti karkotuksen kertomuksessa on jo toivon siemen. Jumala ei hylkää ihmistä. Hän pukee Aadamin ja Eevan, suojelee heitä ja lupaa pelastuksen. Portti suljetaan, mutta suhde ei katkea. Paasto ei ole matka kohti tuomitsevaa Jumalaa, vaan paluu Hänen luokseen.
Siksi paasto alkaa karkotuksesta. Ei siksi, että jäisimme portin ulkopuolelle, vaan siksi, että ymmärtäisimme kaipaavamme takaisin. Itku on ensimmäinen askel. Se ei ole heikkouden merkki, vaan rakkauden merkki – merkki siitä, että paratiisi ei ole yhdentekevä.
Kun katsomme alla olevaa ikonia Aadamin ja Eevan karkotuksesta, näemme liikkeen ulospäin. Mutta koko paaston matka on liike takaisin. Paratiisin portti ei pysy ikuisesti suljettuna. Kristuksessa tie avautuu.
Paasto ei siis ole rangaistus menetetystä paratiisista. Se on paluun tie.
---
Aleksanteri
---
(Romanialainen seinämaalaus Aatamin ja Eevan karkottamisesta Paratiisista [Izgonirea din Eden], kuva: Elleney Soter)
---