Lähdekoodi sivulle Ajatuksia kuolemasta ja ikuisuudesta (kolumni)

[[Kuva:Syystaivas_heikki_blinnikka.jpg|thumb|400 px|<center>Syystaivas<br><small>(kuva &copy; Heikki Blinnikka)</small></center>]]<br>Katsomme elämää emmekä [[kuolema]]a, elämä on elämistä varten. ”Sinulla on tuo uurna olohuoneessasi – vilkaisu siihen pari kertaa päivässä riittää,” totesi rippi-isäni sakraalikäynnillään. Naantalin Birgittalaisluostarissa taas oli tapana päivittäin kokoontua avoimen haudan äärelle muistutuksena kuolevaisuudestamme.<br>

Kohti Kristusta on tie, jota meidän tulee kulkea. Mikään ei ole vielä selvää. Pelastuksen eteen on tehtävä töitä - se on koko elämän jatkuva prosessi. Pelastus ei siis tule kerralla, kuten joissain kristillisissä suuntauksissa ajatellaan. Lopputulemasta emme tiedä. ''Samalla kun yritämme, jäämme aina armon varaan.'' Tätä keskeneräisyyttä meidän on siedettävä!<br>[[Johannes (pyhittäjä)|Skeemaigumeni '''Johannes''']] on kuitenkin todennut:<blockquote><font size=4>''”Luotan, kun makaan arkussa.”''</font size=4></blockquote>
'''[[Siluan Athosvuorelainen]]''' puolestaan toteaa:<blockquote><font size=4>''”Vaikka kuolema on jo koittanut, usko lujasti, saat anteeksi. ….Herra armahtaa jokaisen, joka kerrankin on katunut.”''</font size=4></blockquote>[[Viisas ryöväri|Ryövärinkin]] ristinpuussa.<br>
<br>
Tässä - armo vs. teot – on ristiriita, joka on vaivannut minua vuosikymmenien ajan. Luterilaisilla on yksinkertaisempaa, kun ”armoa piisaa”. Ortodokseilla on ”armo ja kilvoitus”, mutta miten tarkalleen ottaen? Lapsen kysymys.<br>
<br>
[[Ehtoollinen]] on lupaus iankaikkisesta elämästä, vaikka matkamme jatkuu. Ehtoollisella koemme tässä ajassa olevien yhteyden sekä yhteyden täältä tuonne (edesmenneisiin, eli alkukirkosta lähtöisin oleva pyhien yhteys). Mukana on rukous ja miksei myös reiki, joka on yksi muoto rukousta.<br>

Ortodoksisissa palveluksissa toistetaan usein [[ektenia]]a:<blockquote><font size=4>''”Jättäkäämme itsemme, toinen toisemme ja koko elämämme Kristuksen, Jumalan, haltuun.”''</font size=3></blockquote>
Munkki '''[[Damaskinos Ksenofontoslainen]]''' toteaa tästä:<blockquote><font size=4>''”Kun kuuliaisuuden kautta pystymme nujertamaan oman tahtomme, voimme todellisesti heittäytyä Kristuksen, Jumalan, haltuun - emme yksin vaan yhdessä kirkon kanssa.”''</font size=3></blockquote>
Sama ajatus sisältyy myös [[Isä meidän]] -rukoukseen:<blockquote><font size=4>''”Tapahtukoon Sinun tahtosi.”''</font size=4></blockquote>

Fyysinen kuolema on tapana määritellä lääketieteellisin kriteerein. Kuitenkin esimerkiksi professori '''Jeffrey Long'''  työryhmineen (USA) on tutkinut 4000 potilastapauksesta, joissa kuolleeksi määritelty on ”palannut takaisin”. Nämä ihmiset ovat kuvanneet käyneensä kuin ''tunnelin'' päässä rajalla, jossa olivat nähneet valtavan valon ja rakkauden. Heidän tuli valita, mennäkö valoon vai palata takaisin … vielä jotain toimittamaan.<br>
<br>      
Näistä yksittäisistä kokemuksista on useita kirjoja – itsekin olen lukenut sekä suomeksi että englanniksi. Myös  kansanperinteeessä tämä on tuttua. Toki jotkut aivotutkijat väittävät näitä kokemuksia yksistään aivojen neurologisiksi tuotoksiksi.<br>

Kelttilläisiltä on lähtöisin ajatus ”ohuista paikoista”. Psykiatri, diakoni '''Joel Haahtela''' kirjassaan ''Hengittämisen taito'' toteaa:<blockquote><font size=4>”[Välimeren pienellä luostari]''saarella raja elämän ja kuoleman välillä on hyvin ohut”''</font size=4> (s. 115).</blockquote>
Elämänsä rukoukselle omistanut iäkäs munkki kuolee kuin olisi ollut jo kauan kirkkauden maassa.<blockquote><font size=4>''”Kuoleman raja on vain ihmisillä”''</font size=4> (ibid., s. 150).</blockquote>

Terapeutti, kirjailija '''Tommy Hellsten''' on myös paljon puhunut ja kirjoittanut ohuista paikoista, kuin ''”harsosta”'' tämän ja tulevan ajan välillä. Tällä tavoin hän on kuvannut myös suhdettaan edesmenneseen vaimoonsa.<br>
<br> 
Ortodokseilla on käsitys kaksivaiheisesta siirtymisestä ajasta ikuisuuteen. Isä '''Alexei Osipov''' puhuu ''”välitilasta”'', eräänlaisesta ''”tulliasemasta”'' siirtymävaiheena (suom. 2005; 2007). Kanonisoidut pyhät ovat tämän vaiheen jo ohittaneet. Katolisilla on kiirastuli ja ”Pietarin portti”, mutta nämä eivät edusta ortodoksisia käsityksiä.<br>
<br>
Voimme vaikuttaa edesmenneisiimme esirukouksilla heidän puolestaan, sytyttämällä tuohuksen kirkossa vainajien muistelupöydälle, jättämällä esirukouspyyntöjä kirkossa alttariin vietäviksi (pappi rukoilee nämä ehtoollista valmistaessaan) ja osallistumalla ''[[panihida]]an'' (muistopalvelus; katolisilla requiem eli sielunmessu). Hyvin monet ortodoksit pitävät vainajien [[muistelukirja]]sta tai mielessään muistelevat edesmenneitä päivittäisissä rukouksissaan. Nämä ovat meillä ortodokseilla siis  keskeisiä. Luterilaiseen uuteen käsikirjaan on tullut yksi rukous edesmenneiden puolesta. Käyväthän hekin haudoilla ja on Pyhäinpäivä. Eikä ole paikkaa, jossa Jumala ei olisi.<br>

Lopuksi siteeraan isä '''[[Alexander Schmemann]]ia''' (suom. 2012):<br><blockquote><font size=4>''Ilo'' (päinvastoin kuin hauskanpito) voi tulla vain Jumalalta – eikä vain ilo pelastuksesta vaan pelastus ilona. Syvimmiltään on kyse [[Eskatologia|''eskatologisesta'']] ilosta. Kyvystä havaita - tässä ja nyt – Jumalan valtakunta Kristuksen ilossa, Hänessä, joka nousi taivaaseen, mutta ei silti eronnut Häntä rakastavista vaan jäi heidän luokseen maailman ja luomisen mystilliseen kirkastumiseen.</font size=4><br>

<font size=4>''Ikuisuus'' ei merkitse ajan negaatiota vaan elämän täyteyden ikuista läsnäoloa. Kristinusko on siunattu muisto, joka voittaa sirpaleisen ajan ja on kokemus tässä ja nyt. Elämän ei tule olla valmistautumista kuolemaan, sillä Kristuksessa kuolemasta tulee elämän voitto. Historian päämäärä on Jumalan valtakunta – kristinuskon ydin eskatologiana – joka on jo nyt keskuudessamme, sisäisesti meissä.</font size=4><br>---
<font size=4>''Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto''</font size=4> ([https://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Fil.1:21 Fil.1:21]).</blockquote>
Viimeinen sana kuuluu Jumalalle eikä paholaiselle, - Jumalalle, joka paikassa olevalle ja kaikkitietävälle. (Ibid.)<br>
<blockquote><font size=4>''”Ehkäpä se, jota auringonlaskuksi arvelemme,''<br>
''onkin suloinen aamunkoitto.''<br>
''Ja sen sijaan, että tulee päivätön yö,''<br>
''koittaakin illaton päivä.”''</font size=4><br>
(Georgios Drosinis)</blockquote>
<br>
'''Leena-Maria Blinnikka'''<br>
<br>
{{varilaatikko
|teksti = Leena-Maria  Blinnikka<br>
Valt.lis.,  psykologi LP<br>
Psykoterapeutti VET<br>
Ortodoksi, eläkkeellä<br>
Kaarina
|otsikko = Tietoja kirjoittajasta }}

[[Luokka:Opetuspuheet]]