Aloite: Arkkipiispan aseman vahvistaminen
Kohteesta Ortodoksi.net
Suomen ortodoksisen kirkon vuoden 2009 kirkolliskokoukselle
23.6.2009
Aloitteen tekijät: kirkolliskokousedustajat Mikko Kärki ja Hannu Pyykkönen.
ARKKIPIISPAN ASEMAN VAHVISTAMINEN
Ortodoksista kirkkoa koskevissa säädöksissä määrätään tarkasti Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispan ja hiippakuntien piispojen ja muiden piispojen tehtävistä ja asemasta kirkossa.
Laissa ortodoksisesta kirkosta sanotaan sen 6 §:ssä
- Kirkko muodostuu kolmesta tai useammasta hiippakunnasta, joita kutakin johtaa hiippakunnan piispa. Yksi piispoista on arkkipiispa.
Lain 29 §:ssä määrätään:
- Arkkipiispa on kirkon esipaimen, jonka tehtävänä on johtaa arkkipiispakuntaa yhdessä kirkolliskokouksen, piispainkokouksen ja kirkollishallituksen kanssa kirkon perinteen ja ortodoksisen kirkon muiden sääntöjen sekä tämän lain ja kirkkojärjestyksen mukaan.
Yhteiskunnan muutoksissa ja päätöksen teon nopeutuessa ja asioiden mutkistuessa tarvitaan joitakin tarkennuksia Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispan asemaan.
Voimassa olevissa säädöksissä hiippakunnan piispa on siis hallinnollisesti erittäin itsenäisessä asemassa, eikä hän ole esimerkiksi alisteisessa esimies-suhteessa arkkipiispaan joitakin vähäpätöisiä asioita (kuten matkat, lomien määräytyminen jne.) lukuun ottamatta.
Joissain periaatteellisissa ja kirkkoamme koskevissa laajemmissa asioissa on viime vuosina hiippakuntien piispojen välillä ollut ajoittain mielipide-eroja, jotka ovat antaneet kirkostamme julkisuuteen epäselvän ja joskus jopa ristiriitaisen kuvan ja näin vaikeuttaneet ulospäin – julkisuuteen ja muihin paikalliskirkkoihin – arkkipiispan asemaa kirkon päämiehenä ja samalla tällaiset tilanteet ovat saattaneet huonontaa koko kirkkomme asemaa ja jopa mainetta.
Siksi esitämme, että Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispan asemaa tulee tätä osin muuttaa niin, että hänestä entistä selkeämmin tulee oman paikalliskirkkomme Suomen ortodoksisen kirkon päämies. Arkkipiispa toimii tällöin aikaisempien ja voimassa olevien säädösten mukaisesti edelleen kanonisesti Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan alaisuudessa, mutta hallinnollisesti arkkipiispa on Suomen ortodoksisen kirkon ylin piispa, jolla on muun muassa vahvempi esimiesvalta kaikkiin Suomen ortodoksisen kirkon palvelukseen vihittyihin papiston jäseniin, niin piispoihin kuin muuhunkin papistoon jokaisessa hiippakunnassa. Arkkipiispa voi tällöin myös halutessaan esimerkiksi alistaa hiippakunnan piispan päätöksen päätettäväkseen siten kuin kirkkojärjestyksessä ja laissa asiasta tarkemmin säädetään.
Joitakin asioita – kuten esimerkiksi teologisesti kouluttamattoman tai henkilön, jolta puuttuu teologinen tutkinto, vihkiminen papistoon – ja joitakin muita vastaavia asioita voidaan alistaa myös tarvittaessa koko piispainkokouksen päätettäväksi siten kuin niistä tarkemmin uusituissa säädöksissä määrätään. Näitä muutoksien valmistelua varten kirkolliskokouksen tulee perustaa työryhmä tai toimikunta. Tällaisena ryhmänä voi aluksi toimia kirkolliskokouksen hallintovaliokunta toimikautensa loppuun ja siitä eteenpäin seuraavaan kirkolliskokouksen istuntoon asti kirkolliskokouksen erikseen tähän tehtävään nimeämänä toimikuntana.
Vaihtoehtoina arkkipiispan aseman muutokselle voisivat olla esimerkiksi
- joko arkkipiispan asettaminen pelkästään Suomen ortodoksisen kirkon päämiehen asemaan ja siihen kuuluvien koko Suomen ortodoksista kirkkoa koskevien tehtävien hoitajaksi, jotka määritellään tarkemmin säädöksissä
- tai esitetty arkkipiispan aseman muutos vahvempaan asemaan nykytilanteessa yhtenä hiippakuntapiispana.
Ensimmäisessä vaihtoehdossa voidaan luopua apulaispiispasta ja siirtyä arkkipiispan ja kolmen hiippakuntapiispan järjestelmään. Toisessa vaihtoehdossa apulaispiispa säilyy, mutta hänelle pitää siirtää joitakin hiippakuntapiispan tehtäviä tai vaihtoehtoisesti koko kirkkoa koskevia asioita. Muutokset edellyttävät myös piispain kokouksen tehtävien ja toimintasäännön uudistamista.
Esitämme, että tarvittavat valiokunnat ryhtyvät heti tähän työhön asiaa valmistelemaan niin, että tarvittava säädösten muutostyö laitetaan alulle vuoden 2009 kirkolliskokouksessa laajalla keskustelulla ja valiokuntatyöskentelyllä ja asia päätetään lopullisesti vuoden 2010 varsinaisessa kirkolliskokouksessa, kun eri valiokunnat ja muut tarvittavat asiantuntijat ovat valmistelleet asian istuntojen välillä kirkolliskokouksen päätettäväksi.
Hannu Pyykkönen
rehtori, kirkolliskokousedustaja
Mikko Kärki
rovasti, kirkolliskokousedustaja