Toiminnot

Ero sivun ”Antonij (arkkipiispa)” versioiden välillä

Kohteesta Ortodoksi.net

(Ak: Uusi sivu: == Arkkipiispa Antonij vv. 1892 - 1898 == '''Arkkipiispa Anonij''' (''siviilinimeltään Aleksander Vesiljevitsh Vadkovskij'') syntyi elokuun 3. päivänä vuonna 1846 Tambovin kuver...)
 
(Arkkipiispa Antonij vv. 1892 - 1898)
Rivi 24: Rivi 24:
 
[[Luokka:Arkkipiispat]]
 
[[Luokka:Arkkipiispat]]
 
[[Luokka:Suomen arkkipiispat]]
 
[[Luokka:Suomen arkkipiispat]]
[[LUokka:Piispat]]
+
[[Luokka:Piispat]]
 
[[Luokka:Suomen piispat]]
 
[[Luokka:Suomen piispat]]

Versio 17. heinäkuuta 2008 kello 16.40

Arkkipiispa Antonij vv. 1892 - 1898

Arkkipiispa Anonij (siviilinimeltään Aleksander Vesiljevitsh Vadkovskij) syntyi elokuun 3. päivänä vuonna 1846 Tambovin kuvernementin Schiringuschin kylässä pappisperheeseen.

Laajojen opintojensa jälkeen Aleksander meni naimisiin, mutta menetti puolisonsa tapaturmassa, minkä seurauksena hän meni luostariin ja vihkiytyi munkiksi nimellä Antonij. Vuonna 1883 hän sai arkkimandriitan arvon ja kohta sen jälkeen nimityksen Kazanin hengellisen akatemian tarkastajaksi.

Vuonna 1887 hänet kutsuttiin Pietarin hengellisen akatemian rehtoriksi ja vihittiin samana vuonna Viipurin piispaksi. Toimittuaan viisi vuotta apulaispiispana hänet nimitettiin vuonna 1892 Suomen ensimmäiseksi arkkipiispaksi uuteen hiippakuntaan.

Arkkipiispa Antonijn vuonna 1895 ilmestyneen kirkkohistoriaa käsittelevän väitöskirjan aiheena oli kristillisen opetuspuheen historia. Arkkipiispan muukin kirjallinen tuotanto oli laajaa ja monipuolista.

Arkkipiispa Antonij toimi Suomen arkkipiispana vv. 1892 – 1898 keskellä kansallisaatteiden temmellystä. Venäjän panslavismi ja Suomen karelianismi törmäsivät toisiinsa useissa asioissa. Suomalainen valtaväestö samaisti ortodoksit ja venäläiset Suomessa vallanpitäjiksi ja ortodoksit kokivat Suomen luterilaisuuden uhkaksi.

Arkkipiispa Antonij oli kuitenkin toimissaan sovinnollinen ja ymmärtäväinen. Hän mm. suhtautui erittäin suopeasti suomenkielen käyttöön kirkollisissa asioissa, etenkin esim. opetuspuheissa. Muutoinkin hän korosti toimissaan opetuksen ja valistuksen osuutta kansan sivistystason nostamisessa.

Vuonna 1898 arkkipiispa Antonij siirtyi pois Suomesta ja hänet nimitettiin Pietarin ja Laatokan metropoliitaksi ja hänen tehtäviinsä kuuluin myös Aleksanteri Nevskin Lavran (lavra = suuri luostari) johtaminen. Hänestä tuli samalla Venäjän Pyhän Synodin pysyväisjäsen.

Arkkipiispa Antonij sai tehtävissään paljon kiitosta ja merkittäviä huomion- ja kunnianosoituksia. Hänet kutsuttiin mm. Venäjän valtioneuvoston jäseneksi.

Arkkipiispa Antonij kuoli vuonna 1912 ja hänet on haudattu Aleksanteri Nevskin Lavran hautausmaalle.

Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispat:

Antonij | Nikolaij | Sergij | Serafim | Herman | Paavali | Johannes | Leo