Lähdekoodi sivulle Euroopan Unioni ja ortodoksisuus

{{Kirkkohistoria}}Virallisesti Euroopan Unioni on uskonnosta erotettu instituutio. Tämä käytäntö alkoi Ranskan suuresta vallankumouksesta ja on levinnyt muihinkin Euroopan maihin. Vain Isossa-Britanniassa, Tanskassa, Kreikassa ja Suomessa on valtionkirkko, muissa jäsenmaissa kirkko on erotettu valtiosta. Koska Euroopan asukkaista suurin osa on [[kristitty]]jä, kristillinen kulttuuri on keskeinen osa eurooppalaista kulttuuria. Unionin uutta perustuslakia laadittaessa ehdotettiin, että [[kristinusko]] nimettäisiin yhdeksi unionin perusarvoksi. Ehdotus kuitenkin hylättiin ja päädyttiin vain tunnustamaan kirkon asema ja käymään sen kanssa vuoropuhelua.

Euroopan Unionin Nizzan sopimuksessa ja perusoikeusasiakirjassa kielletään vakaumukseen, sukupuoleen tai uskontoon perustuva syrjintä. Poikkeusdirektiivissä määritellään vielä, että sukupuolinen syrjintä sallitaan kirkon ottaessa palvelukseensa pappeja. Euroopan Unionista onkin pyritty tekemään kulttuurillisesti ja uskonnollisesti monitahoinen. Suuren kysymyksen ovat muodostaneet muslimimaiden liittyminen unioniin. Erityisesti Turkin liittymistä pidetään ennakkotapauksena ja sillanrakentajana kristittyjen ja muslimien välillä, koska Turkki on ainoa muslimienemmistöinen maa, joka on erottanut uskonnon valtiosta. Tässä asiassa [[ekumeeninen patriarkka]], joka on perustanut EU-edustuston Brysseliin, voi toimia tiennäyttäjänä.

Euroopan Unionin perustivat Länsi-Euroopan valtiot, jotka olivat pääosin roomalaiskatolisia, mutta Länsi-Euroopassa oli myös ortodoksisia vähemmistöjä, joista suurin Ranskassa (nykyisin noin 350 000-600 000, riippuen laskentatavasta). Unionin laajennuttua itään päin, yhä suurempi osa sen väestöstä alkoi olla ortodokseja. Ensimmäisenä liittyi Kreikka vuonna 1981, jonka 11 miljoonainen väestö on lähes kokonaan ortodoksinen (98%). Suomen pieni 60 000 ortodoksinen väestö liittyi unioniin vuonna 1995. Vuonna 2004 unioniin liittyivät Kypros (n.600 000), Tsekki, Slovakia (yht. n. 150 000), Viro (n. 180 000), Latvia (350 000), Liettua (n. 175 000) ja Puola (n. 510 000), joissa jokaisessa on merkittävä ortodoksivähemmistö. Tällöin koko Euroopan Unionissa oli arviolta noin 14 miljoonaa ortodoksia.

Ortodoksien osuus kasvoi kuitenkin räjähdysmäisesti unionissa vasta vuoden 2007 alussa, kun Romania ja Bulgaria liittyivät siihen. Romanian väestöstä noin 87% on ortodokseja eli noin 19,3 miljoonaa ja Bulgariassa 83% eli 6,5 miljoonaa. Näiden maiden liittymisen myötä ortodoksien määrä unionissa kolminkertaistui noin 40 miljoonaan. Kun unionin ennustettu väkiluku vuodelle 2007 on 494 miljoonaa, ortodoksien osuus koko unionin väestöstä on noin 8 prosenttia. Vaikka osuus on yhä pieni, se on kuitenkin jo merkittävä vähemmistö. Lisäksi unioniin kuuluu nyt Kreikan lisäksi Romania ja Bulgaria, joiden enemmistö on ortodokseja. Unionin tärkeissä ratkaisuissa vaaditaan toistaiseksi kaikkien jäsenvaltioiden hyväksyntä, minkä vuoksi myös ortodoksien äänet on nykyisin otettava vakavammin huomioon.

Ortodoksien merkitys näkyy esimerkiksi siinä, että Euroopan Unioniin liittyvä Turkki ei voi enää kohdella ekumeenista patriarkaattia miten tahansa, vaan tulee avata avoimempi dialogi sen kanssa. Myös Kyproksen kriisi on ratkaistava, ennen kuin ortodoksiset maat voivat hyväksyä Turkin jäseneksi. Euroopan Unionissa on myös paljon kulttuuriprojekteja, joihin ortodoksien tulisi ottaa osaa ja näin tuoda ihmisten tietoisuuteen vaalimamme kaksi tuhatvuotinen kulttuuriperintö.
[[Kuva:Eu_lippu.jpg|thumb|center|100 px|<center>EU:n lippu</center>]]
[[Kuva:Eu_kartta.jpg|thumb|100 px|center|<center>EU:n alue kartalla</center>]]
'''[[Käyttäjä:Petja|Petja Pyykkönen]]'''

'''Lue myös'''

* [[Halkin avaaminen]]

(Artikkelissa käytetyt luvut on kerätty patriarkaattien kotisivuilta, Wikipediasta ja Euroopan Unionin tiedotussivuilta. Ne ovat arvioita ja saattavat vaihdella laskutavasta ja lähteestä riippuen.)

[[Luokka:Kirkkohistoria]]