Toiminnot

Hengellinen johtajuus on itsetuntoa ja viisautta

Kohteesta Ortodoksi.net

Versio hetkellä 9. maaliskuuta 2015 kello 17.41 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: = Kirkkomme Aamun Koitossa - osa 10 = thumb|250 px|<center>Aamun Koiton nr. 7/2008 kansilehti</center> '''Vuoden 2008 Aamun Koiton numerosta 7 löytyy seuraava...)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Kirkkomme Aamun Koitossa - osa 10

Aamun Koiton nr. 7/2008 kansilehti

Vuoden 2008 Aamun Koiton numerosta 7 löytyy seuraava artikkeli:


Hengellinen johtajuus on itsetuntoa ja viisautta

Kreikkalaisen papin ja psykiatrin Vasilios Thermoksen mukaan terve hengellinen johtajuus alkaa kotiasioista.

Isä Vasilios Thermos.
(Kuva © Aamun Koitto / Harri Peiponen)

Vasilios Thermos on ateenalainen pappi ja nuorisopsykiatri, joka on erikoistunut pappien, nuoriso-ohjaajien ja muiden kirkon työssä olevien valmentamiseen.

Isä Vasilioksen mukaan hyvän papin ei pidä yrittää olla täydellinen, vaan kuunnella seurakuntalaisiaan ja ohjata heitä kasvun tielle.

Hengellinen johtaja ei saa olla itsevaltias eikä erehtymätön auktoriteetti sen paremmin kotona kuin seurakunnassakaan. Isompien kokonaisuuksien hallitsemiseksi on luotava aluksi luottamuksellinen parisuhde omassa perheessä, sanoo isä Vasilios.

Pappi joutuu jakamaan itsensä sekä perheen että seurakunnan kanssa. Missä järjestyksessä velvollisuudet kotia ja seurakuntaa kohtaan hoidetaan?

Pappi on ensin mies vaimolleen ja isä lapsilleen. Kun nämä asiat ovat tasapainossa, on helpompi antaa seurakuntalaisillekin neuvoja samoissa asioissa, isä Vasilios painottaa.

Isä Vasilios on kohdannut työssään paljon riitaisia yhteisöjä. Kaikissa niissä näkyy sama ongelma: joku on pyrkimässä Jumalan paikalle.

Uskonnollinen ohjaus ja hengellinen vallankäyttö ovat lähellä toisiaan. Konfliktitilanteisiin pätee vanha neuvo: laihakin aikainen sopu on aina parempi vaihtoehto kuin lihavan riidan hiljainen kypsyttely, isä Vasilios toteaa.

Monissa riitatilanteissa ensimmäisenä katoaa suhteellisuudentaju. Mitkään periaatteet eivät ole niin tärkeitä, että niiden nimissä pitäisi pyrkiä jakamaan tuomioita Jumalan vallalla, jota kenelläkään meistä ei tietenkään ole. (AK)


(Artikkeli on julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla PSHV:n komitean kirjallisella luvalla. Artikkeli on alkuaan julkaistu Aamun Koitossa nr.7/2008, joka ilmestyi 4.4.2008, sivulla 8)