Toiminnot

Hesykasmi

Kohteesta Ortodoksi.net

Versio hetkellä 29. maaliskuuta 2010 kello 18.03 – tehnyt X13 (keskustelu | muokkaukset)
Herra, kuule rukoukseni!
(kuva © veli Martinus, Valamon luostari)
Hesykasmi (kreikaksi:ἡσυχασμός / hesykhasmos, sanasta ἡσυχία / hesykhia, "hiljaisuus", venäjäksi: исихазм / isikhasm) saavutti vahvan aseman ortodoksisuuden tärkeimpänä mystillisenä oppina. Hesykasmissa korostetaan hiljaisuutta ja sisäisen rauhan etsimistä sekä rukousta, joka laskeutuu sydämeen asti. Hesykasmi on kiinnostanut niin itäistä kuin läntistäkin kirkkoa ja siihen muodostui samanlaisia piirteitä kuin itäisten uskontojen ja islamin mystiikoissa. Hesykasmin kannattaja on hesykasti (kreikaksi Ἡσυχαστής / hesykhastis).

Hesykasmi sai alkunsa Athos-vuorelta Kreikasta, jossa sijaitsee useita luostareita. Sen puolestapuhujana toimi myös Theodoros Studites (759-826), joka toimi Konstantinopolin kuuluisimmassa luostarissa Studioksessa. Myöhemmin myös Simeon Uusi Teologi (917-1022) kuului hesykasmin kannattajiin. Niin hänen ajatuksillaan kuin myös hesykasmilla oli sekä kannattajia että vastustajia. Rationalismin ja mystiikan välillä käytiin kiistaa, joka päätyi Bysantissa mystiikan voittoon, joka hyväksyttiin osaksi teologiaa hesykasmin ohella. Mystiikkaa ja hesykasmia puolusti erityisesti Gregorios Palamas (1296-1359).

Hesykasmi voidaan jakaa historiallisesti kolmeen osaan:

  • siinailainen hesykasmi,
  • 1000-luvun hesykasmi ja
  • 1300-luvun hesykastiset kiistat.

Autiomaaisät painottivat hesykasmissa harjoituksia, joiden tarkoituksena oli saavuttaa syvä hiljaisuus eli hesykhia. Tämä onnistui irtaantumalla yhteisöstä ja kaikista maallisista huolista. Ainoat asiat, jotka ovat merkityksellisiä, ovat evankeliumin mukainen elämä ja taivaan valtakunnan löytäminen. Mielen tuli valvoa jatkuvasti ajatuksia. Tarkkaavaisuuden avulla mieli saavutti hesykhian ja pääsi vapaaksi vaikutuksista ja saavutti mystillisen jumalyhteyden tilan.

Siinailaisten hesykastien mukaan ihminen oli sydän. Sydämen luona ihminen palasi takaisin Jumalan luo. Harjoitusten tuli varjella sydäntä hyviltä ja pahoilta ajatuksilta. Harjoituksina käytettiin muun muassa rukoushuokauksia, joissa toistettiin Jeesuksen nimeä, kuten Jeesus-rukousta. Rukous tuli lukea säännöstellen sydämen rytmiin, jotta ajatukset eivät harhailisi ja jotta sydän rukoilisi lakkaamatta. Rukousta säännösteltiin pysymään sydämen luona myös hengityksen avulla. Gregorios Siinailainen antaa myös ohjeen asennosta, jossa rukous tulisi lukea. Asennon tarkoitus oli auttaa mielen laskeutumista sydämeen.

Usein hesykasmista on saatu vääränlainen kuva, jossa se perustuisi Jeesus-rukouksen mekaaniseen lausumiseen ja hengitysharjoituksiin. Rukouskilvoittelun teknistyminen johti vääriin menettelyihin, liioitteluun ja mielettömyyksiin. Sydän tuli puhdistaa askeesin avulla. Hengitystä ja rukousasentoa tärkeämpiä olivat paastoaminen, pidättäytyminen, hiljentyminen, vaikeneminen, nöyryys, kyyneleet, valvominen, kärsivällisyys ja rohkeus. Askeettisen valmistautumisen avulla koko ihmisen olemus tuli vastaanottavaiseksi. Harjoitukset eivät olleet oikopolku Jumalan luo. Harjoituksiin liittyi aina voimakkaasti ohjaajavanhus. Itse tehdyt tai kirjoista opetellut harjoitukset johtivat muotoihin, jotka eivät olleet enää oikeita. Pelkkä uusien henkisten kokemusten hakeminen mystiikan harjoitusten avulla saattoi johtaa mielenhäiriöön. Mystillisen kokemuksen tuli aina olla sopusoinnussa kristinuskon opin ja etiikan kanssa.

Petja Pyykkönen

Katso myös

Kirjallisuutta

  • Maloney, George A: Hesykasmi Venäjällä - Nil Sorskin hengellinen elämä. Valamon luostarin julkaisuja. 1990. ISBN 951-9468-39-0