Ero sivun ”Joosef Hymnografi” versioiden välillä

Versio 17. helmikuuta 2010 kello 23.13

Kunnianarvoisa pyhittäjä Joosef Hymnografi oli 800-luvulla elänyt munkki. Hän oli merkittävä ortodoksisen kirkon liturginen runoilija ja hymnografi sekä voimakas ikonien kunnioituksen puolustaja ikonoklasmin aikana. Häntä on kutsuttu Kirkon suloääniseksi satakieleksi.

Nuoruus

Pyhittäjä Joosef Hymnografi syntyi vuonna 816 Sisiliassa hurskaaseen perheeseen. Hänen vanhempansa Plotinos ja Agatha pakenivat barbaarivaltaa ja koko perhe joutui muuttamaan Sisiliasta Kreikkaan, Peloponnesoksen niemimaalle. Siellä Joosef meni viisitoistavuotiaana Tessalonikian kaupungissa sijaitsevaan Latmoksen luostariin, jossa hänet myöhemmin hänet vihittiin pappeuteen.

Nuori Joosef täytti innokkaasti kaikki luostarielämän säännöt ja hämmästytti ahkeruudellaan koko veljeskunnan. Pian hän saavutti myös hengellisen viisauden ja korkean ymmärryksen asteen.

Pyhittäjä Gregorios Dekapolilainen, joka vieraili Tessalokissa, tutustui siellä Joosefiin. Hän pyysi luostarin johtajaa päästämään hänet mukanaan Konstantinopoliin, jonne oli menossa auttamaan ja tukemaan sikäläisiä kristittyjä, jotka kärsivät kuvainraastajien harhaopeista. Konstantinopoliin saavuttuaan Gregorios ja Joosef pelkäämättä saarnasivat totuutta ja neuvoivat kristittyjä pysymään lujasti Kirkon vanhassa, pyhässä opissa.

Kristittyjen vainot kuitenkin kiihtyivät ja tämän vuoksi Gregorios lähetti Joosefin pyytämään apua Rooman paavi Leo II:lta. Tuohon aikaan Konstantinopolin ja Rooman kirkko eivät vielä olleet erkaantuneet toisistaan. Tehtävä oli vaarallinen ja laiva, jolla Joosef lähti, pysäytettiin, hänet vangittiin ja suljettiin vankilaan Kreetan saarelle.

Vankeus Kreetalla

Olot Kreetan vankilassa olivat Joosefille hyvin ankarat, mutta omista koettelemuksistaan huolimatta hän lohdutti ja rohkaisi muita puutteesta ja kärsimyksistä masentuneita vankeja. Kerrotaankin Joosefin esimerkin ja elähdyttävien sanojen saaneen vankien kestämään vankeutensa kärsivällisemmin.

Kuuden vankeusvuoden jälkeen, vasta hallitsija Leo Armenialaisen kuoltua, Joosef vapautui vankilasta. Perimätiedon mukaan Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä ilmestyi Joosefille, pyysi häntä veisaamaan Herran nimeen ja ihmeellisellä tavalla johdatti hänet ulos vankilasta.

Kirkon ja luostarin rakentajana Konstantinopolissa

Joosef palasi Kontantinopoliin havaitakseen, ettei Gregorios Dekapolilainen ollut enää elossa. Joosef rakennutti pyhän esipaimenen kunniaksi kirkon ja siirrätti sinne pyhittäjä Gregorioksen reliikit. Kirkon läheisyyteen hän perusti luostarin, jonne nopeasti kokoontui suuri määrä munkkeja. Joosef opetti heitä ja hänen rakkautta sekä hengellistä viisautta täynnä olevat saarnansa vetivät puoleensa myös maallikoita.

Joosef perusti myöhemmin myöskin syvästi kunnioittamalleen pyhälle Bartolomeokselle omistetun kirkon ja halusi sepittää hänen muistolleen kiitosveisun. Ankaran paaston aikaan, pyhän Bartolomeuksen muistopäivän aattona Joosef rukoili kauan Jumalaa antamaan hänelle viisautta, jotta voisi arvokkaalla tavalla kiittää pyhää miestä. Yöllä hänelle ilmestyi apostoli joka antoi hänelle evankeliumin ja sanoi:
"Kaikkivoipa Jumalan käsi siunatkoon Sinua ja taivaallisen viisauden virrat vuotakoon sieluusi.
Pyhä Henki olkoon päälläsi ja veisusi sulostuttakoon maailmaa."
Näiden sanojen jälkeen näky katosi ja tästä lähtien Joosef alkoi sepittää ylistysveisuja, ensimmäiseksi pyhän Bartolomeoksen ja sen jälkeen monien muiden kuten pyhän Nikolaoksen, joka oli pelasti hänet Kreetan vankeudesta, ja Neitseen Marian kunniaksi. Nämä veisut tunnetaan kanonien nimellä.

Maanpakolainen

Uudet kristittyjen vainot jatkuivat keisari Teofiluksen aikana, ja kirkon dogmien puolustaja Joosef Hymnografi karkoitettiin Hersoniin, jossa hän oli maanpaossa. Keisarinna Teodoran aikana hänet palautettiin takaisin mutta pian taas karkoitettiin, koska hän oli mennyt nuhtelemaan kuuluisaa ylimystä Bardasta tämän laittomasta teosta - Bardas oli eronnut vaimostaan naidakseen läheisen sukulaisensa.

Basileios Makedonialaisen aikaan Joosef palautettiin maanpaosta ja hän sai viettää viimeiset vuotensa rakastamassaan ja kunnioittamassaan Konstantinopolissa.

Teokset

Joosef Hymnografin musiikillinen perintö käsittää valtaosan Minean kaanoneista sekä pyhän kirjan Parakletiken hymneistä. Hänen kerrotaan säveltäneen noin 1000 hymniä. Hänen nimensä on löydettävissä akrostina Minean yhdeksännessä oodissa. Joosef Hymnografin hymnejä lauletaan yhä niin itäisen kuin läntisenkin kristityn kirkon piirissä, monista niistä on sovitettu myös suosittuja protestanttisia virsiä.

Muistopäivä

Joosef Hymnografi kuoli rauhallisesti suuren torstain aattona vuonna 883. Suomen ortodoksinen kirkko muistelee pyhittäjä Joosef Hymnografia aina vuosittain huhtikuun 4. päivänä (slaavilainen traditio). Kreikkalaisessa traditiossa muistopäivä on päivää aiemmin eli 3.4.

Joosef Hymnografia ei tule sekoittaa toiseen, lähes samannimiseen ja suunnilleen samoihin aikoihin eläneeseen, myöskin kirkkomusiikin saralla vaikuttaneeseen pyhittäjä Josef Studionilaiseen.

• Soili Mustapää 2010

Katso myös

Aiheesta muualla

• OCA: Venerable Joseph the Hymnographer