Toiminnot

Käsittätehty Kristuksen ikoni

Kohteesta Ortodoksi.net

Versio hetkellä 2. elokuuta 2010 kello 18.16 – tehnyt X13 (keskustelu | muokkaukset) (Käsittätehty Kristus-ikoni eri maallisissa kohteissa)
Käsittätehty Kristus -ikoni
Novgorodilainen ikoni 1100-luku
Kuva: Wikipedia

Käsittätehty Kristuksen ikoni (kreikaksi: Αχειροποίητος / Aheiropoietos, Käsittä tehty, venäjäksi: Нерукотворный образ Христа / Nerukotvornij obraz Krista) on yksi kuuluisimmista ortodoksisista ikonimalleista. Ikoniin on maalattu Kristuksen kasvot yleensä liinaan kuvattuna. Ikoni tunnetaan myös nimillä Käsittätehty Vapahtaja, Herran liina eli Mandilion (kreikaksi: Άγιον Μανσήλιον / Agion Mandilion, Pyhä Liina) ja Romaniassa nimellä pyhä Mahrama.

Käsittätehty Kristus -ikoniin liittyvä perimätieto sisältää ikoniteologian kannalta keskeisen opetuksen - ikoni ei saa olla maalarin mielivaltainen luomus vaan sen tulee olla teologinen kuvaus jonkun pyhän henkilön tai tapahtuman hengellisestä sisällöstä ja sanomasta. Käsittätehty Kristus on ensimmäinen Vapahtajan kuva ja Hänen itsensä valmistama. Käsittätehdyn ikonin nimi liittyy myös Markuksen evankeliumin sanoihin: Minä hajotan maahan tämän käsillä tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa päivässä toisen, joka ei ole käsillä tehty. (Mark 14:58, vanha käännös)

Perimätietoa ikonista

Tämä on suuri salaisuus.
(Kuva © veli Martinus, Valamon luostari)

Mahdollisesti Keisari Konstantinos VII Porfyrogennetoksen (905-959) kirjoittaman Käsittätehdyn ikonin legendan mukaan kristikunnan itäisissä osissa kunnioitettiin kahta Käsittätehdyn ikonin versiota: liinaan maalattua ikonia ja keraamisen levyn päälle tehtyä kuvaa eli pyhää Keramidionia. Vanhin tunnettu Käsittätehty ikoni on peräisin Edessasta 500-luvulta.

Vanhojen legendojen mukaan kuva on voinut syntyä kahdella mahdollisella tavalla. Erään tarinan mukaan pellavaliinaan kopioitunut Kristuksen kasvokuva lahjoitettiin Edessan kuninkaalle Abgarille, jotta tämä paranisi sairaudestaan. Toisen legendan mukaan Kristus painoi Getsemanen puutarhssa liinaan kasvonsa, josta liinaan jäi jälki.

Tunnetun perimätiedon mukaan Käsittätehdyn kuva siirtyi mystisesti esineisiin, joita sillä koskettiin. Näin kuvasta saatiin useita kopioita. Käsittätehty kuva oli ripustettu aikoinaan Edessan kaupungin porttiin. Tästä on peräisin ortodoksisissa kirkoissa usein esiintyvä tapa sijoittaa Käsittätehty kirkon ovien yläpuolelle joko ikonina tai seinämaalauksena.

Ruhtinas Abgarin tarina

Kirkon muinaisen, 4. vuosisadalla eläneen historioitsijan Kesarean piispa Eusebioksen kirkkohistoriassa selostetaan tapahtumaa, kun Vapahtaja oli saarnaamassa ja ruhtinas Abgar Ukkomo hallitsi Edessaa. Abgar sairasti lepraa ja oli sairautensa takia kovin huonossa kunnossa. Herran tekemien ihmeiden kertomukset levisivät läpi Syyriankin (Matt.4:23-25) ja saavuttivat myös kuningas Abgarin. Näkemättä Vapahtajaa Abgar uskoi Häneen Jumalan Poikana. Hän kirjoitti kirjeen vietäväksi Palestiinaan ja laittoi sen matkaan oman muotokuvansa maalaajan Ananiaksen mukana ja antoi tälle tehtäväksi kuvata Jumalallinen Opettaja, mikäli hän ei saa Kristusta tulemaan Edessaan.

Ruhtinas Abgain kirjeen sisältö oli seuraava:

"Olen kuullut Sinusta ja Sinun ihmeellisistä teoistasi. Sinä parannat sairaita ilman lääkkeitä ja ruohoja, palautat sokeille näön, parannat rampoja, puhdistat spitaalisia ja ajat ihmisistä riivaajia. Pelkällä sanallasi Sinä parannat halvattuja ja herätät ylös kuolleitakin. Kuultuani kaiken tuon, päätin mielessäni, että Sinä olet joko Jumala, joka on laskeutunut taivaasta, tai Jumalan Poika. Sen tähden nöyrästi rukoilen sinua, tule minun luokseni ja paranna minut parantumattomasta taudistani, jota sairastan jo useita vuosia. Olen myös kuullut, että juutalaiset vihaavat Sinua ja tahtovat tehdä Sinulle pahaa. Vaikka kaupunkini onkin pieni, on se kuitenkin ihana ja täynnä yltäkylläisyyttä. Tule luokseni ja asetu asumaan kaupunkiini."


Ananias saapui Jerusalemiin ja näki Kristuksen ihmisten ympäröimänä. Hän ei voinut lähestyä Kristusta, koska suuri väentungos oli läsnä kuuntelemassa Vapahtajan saarnaamista. Siksi hän seisoi ison kiven päällä ja yritti maalata kuvan pergamentille Jeesuksesta Kristuksesta kaukaa. Tämä yritys ei onnistunut, koska Kristuksen kasvot loistivat taivaallista valoa. Mutta Kristus näki hänet ja kutsui häntä nimeltä ja antoi hänelle lyhyen kirjeen vietäväksi Abgarille, kirjeessä Hän kiitti Abgaria hänen uskostaan. Hän myös lupasi lähettää opetuslapsen parantamaan hänet leprasta ja ohjaamaan häntä pelastukseen.

Kirjeen sisältö oli seuraava:

"Autuas olet sinä, Abgar, koska sinä uskoit minuun, vaikka et nähnyt minua, sillä on kirjoitettu, että ne, jotka näkevät minut, eivät usko minuun, mutta jotka eivät näe minua, ne uskovat ja saavat iankaikkisen elämän. Sinä pyydät minua tulemaan luoksesi, mutta minun täytyy suorittaa se, mitä varten olen lähetetty, ja sen jälkeen palata Isäni luo. Kun minut on ylennetty, lähetän luoksesi erään opetuslapsistani, joka parantaa sinut ja antaa sinulle ja toisille elämän."


Sitten Kristus pyysi vettä ja liinan, jotka tuotiinkin Hänelle. Hän pesi kasvonsa ja Hänen Jumalalliset Kasvonjälkensä piirtyivät liinaan. Ananias otti liinan ja Vapahtajan kirjeen ja lähti Edessaan. Abgar painoi Edessassa kunnioittavasti pyhän liinan kasvoilleen ja samalla hän koki osittaisen parantumisen. Ainoastaan pieniä jälkiä kauhistuttavasta kärsimyksestä jäi muistuttamaan, että Kristuksen opetuslapsi saapuisi aikanaan Hänen lupauksensa mukaisesti. Tämä saapuikin aikanaan Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen Edessaan ja hän oli apostoli Taddeus, yksi 70 apostolista (muistopv 21.8.) ja hän saarnasi evankeliumia ja kastoi niin Abgarin kuin kaikki edessalaiset.

Käsittätehty Kristuksen ikoni kuvattuna romanialaisessa seinämaalauksessa.
Sädekehän ristissä kreikankielinen teksti: Minä olen se, joka on.

Ikoni sijoitetaan kaupunginmuuriin

Abgar laittoi pyhän liinan kultaisiin kehyksiin ja koristeli sen helmillä ja sijoitti sen Edessan kaupunginportin seinäsyvennykseen. Kaupunginporttiin ikonin yläpuolelle hän kirjoitti sanat: "Oi Kristus Jumala, älä anna kenenkään, joka Sinuun uskoo, joutua häpeään."

Vuosikausia asukkailla oli hurskaana tapana kulkiessaan portista kumartaa ikonille. Mutta myöhemmin yksi Abgarin lapsen lapsenlapsista, joka hallitsi Edessaa, lankesi epäjumalanpalvontaan. Hän päätti ottaa pois ikonin kaupunginmuurista. Herra ilmestyi kuitenkin näyssä Edessan piispalle ja määräsi ikonin piilotettavaksi ennen tuota poistoa. Piispa saapui yöllä paikalle pappien kanssa, sytytti lampukan ikonin eteen sekä suojasi ja peitti sen sitten laudoilla ja tiilillä.

Ikoni pelastaa Edessan persialaisten hyökkäykseltä

Kului vuosia ja ihmiset unohtivat jo ikonin. Vuonna 545, kun Persian hallitsija Khosrau I (531-579, tunnetaan myös nimellä Anushirvan) hyökkäsi Edessaan ja kaupungin tilanne alkoi jo näyttää toivottamalta, Kaikkein Pyhin Jumalansynnyttäjä ilmestyi piispa Eulabeiokselle, ilmoitti hänelle ikonin sijainnin ja määräsi häntä siirtämään ikonin sinetöidystä, muuratusta syvennyksestä ja sanoi sen pelastavan kaupungin viholliselta.

Avattuaan seinäsyvennyksen piispa löysi Kristuksen käsittätehdyn ikonin; sen edessä paloi yhä lampukka ja ikoni oli kopioitunut lautoihin ja tiiliin. Ristisaatossa kannettiin ikonia kaupungin muureilla ja kuinka ollakaan, persialaiset perääntyivät.

Ikoni siirretään Konstantinopoliin

630-luvulla arabit ottivat haltuunsa Edessan, mutta he eivät estäneet pyhän liinan kunnioittamista. Liinan maine levisi samalla läpi koko idän. Vuonna 944 Bysantin keisari Konstantinos VII Porfyrogennitos (913-959) tahtoi siirtää ikonin Konstantinopoliin ja hän maksoi ikonista vaaditut lunnaat - 200 saraseenilaista vankia, 12000 hopearahaa ja lupauksen olla valtaamatta Edessaa - kaupungin emiirille. Suurella kunnioituksella Kristuksen käsittätehty ikoni ja Vapahtajan Abgarille kirjoittama kirje siirrettiin vuonna 944 elokuun 16. päivänä papiston toimesta Bysantin pääkaupunkiin Konstantinopoliin.

Tuona samana päivänä, elokuun 16. päivänä ikoni Vapahtajan laitettiin Jumalansynnyttäjän Tharossan kirkkoon. On olemassa useita erilaisia kertomuksia siitä, mitä Kristuksen käsittätehdylle ikonille tapahtui sen jälkeen.

Ikonin vaiheet Konstantinopolin jälkeen

Erään kertomuksen mukaan roomalaiskatolisten ristiretkeläiset valloittaessa, ryöstäessä ja tuhotessa Konstantinopolia (1204-1261), vei Venetsian dogi Dandolo ikonin pois Konstantinopolista, mutta hänen laivansa - siis se laiva, jossa myös oli tuo pyhä ikoni - tuhoutui Propontiissa Marmaran merellä.

Toisen kertomuksen mukaan Kristuksen käsittätehdyn ikonin keisari Johannes Paleologus lahjoitti genovalaiselle kenraali Leonardo de Montaltolle ja se siirrettiin vuonna 1362 Genovaan, jossa sitä suojeltiin ja säilytettiin apostoli Bartolomeokselle nimetyssä luostarissa, jossa se yhä on.

On ollut tunnettua, että Kristuksen käsittätehty ikoni on kopioitunut aika ajoin itsestään. Yksi tällainen on nimeltään Caramida (engl. On Ceramic), joka kopioitui tiileen kaupungin muurissa, kun Ananias piilotti ikonin matkallaan Edessaan; toinen kuva kopioitui viittaan ja se ajautui aikojen satossa Georgiaan. Mahdollisesti perimätiedon vaihtelut Kristuksen käsittätehdystä ikonista ovat peräisin juuri useista erilaisista olemassa olevista kopioista ja niiden tarinoista. Käsittätehdyn Kristuksen kuvaaminen alkoi levitä tuohon aikaan, ja vanhin esimerkki tämän aiheen leviämisestä on 900-luvulta peräisin oleva triptyykki, jota säilytetään Pyhän Katariinan luostarissa Siinailla.

Ikonoklasmi

Ikonoklasmin eli kuvakiellon, ikonien riistämisen harhaoppi oli vaikeaa aikaa myös Käsittätehdyille Kristuksen -ikoneille. Lukuisia ikoneja tuhottiin ja hävisi ennen seitsemättä ekumeenista kirkolliskokousta vuonna 787, jolloin ikonien kunnioittaminen säädettiin kaikkia kristittyjä sitovissa kanoneissa ja yleisen (katolisen) kirkon uskonopin mukaiseksi. Tässä yleisessä, kaikkia koskevassa kirkolliskokouksessa hyväksyttiin kuvien kunnioittamista koskeva dogmi, jonka mukaan ikonia sai kunnioittaa, kumartaa ja esimerkiksi myös suudella. Tuota voittoa ikonoklasmista muistellaan vuosittain ortodoksisuuden sunnuntaina.

Todistaessaan ikonien kunnioittamisen laillistamista alkukirkon aikainen Rooman kirkon päämies, paavi Gregorios II (715-731) lähetti Bysantin keisarille kirjeen, jossa hän kiinnitti huomiota juuri kuningas Abgarin paranemiseen ja Kristuksen käsittätehdyn ikonin oloon Edessassa yleisesti tunnettuina tosiseikkoina.

Ikonoklasmi ei valitettavasti päättynyt tuohon yleisen kirkolliskokouksen päätökseen, vaan myöhemminkin on esiintynyt tuota samaa ikonoklasmin harhaoppia. Esimerkiksi protestanttisen reformaation aikana esiintyi ikonoklasmia. Sen seurauksena myös Suomessa tuhottiin kirkkojen puuveistoksia ja kalkittiin eli päälle maalattiin uskonnollisia seinämaalauksia kuvakieltoon vedoten ja kirkolliskokouksen päätös unohtaen.

Käsittätehty Kristuksen ikoni eri maallisissa kohteissa

Käsittätehtyä Kristuksen ikonia, kaikkien ikonien prototyyppiä, näkee useissa erilaisissa maallisissa kohteissa. Siitä on tehty kortteja, adresseja ja sitä on laitettu kirjojen kansiin ja moneen muuhun kohteeseen.

Venäjällä ikoni laitettiin armeijan standareihin suojelemaan sotilaita kaikilta vihollisilta.

Venäjällä on myös tapana, että uskovaiset ennen kirkkoon menoa lukevat Käsittätehdyn Kristuksen ikonin troparin yhdessä muiden rukoilijoiden kanssa:

Sinun puhtaalle kuvallesi me kumarramme, oi Hyvä, ja rukoilemme syntejämme anteeksi, oi Kristus Jumala, sillä pelastaaksesi luotusi vihollisen orjuudesta Sinä tahdoit ruumiillisesti astua ristille. Veisaten me siis kiitämme Sinua: Ilolla täytit Sinä kaikki, meidän Vapahtajamme, Sinä, joka tulit maailmaa pelastamaan.

Variantteja Käsittätehdystä Kristus-ikonista

Ikonista tunnetaan erilaisia variantteja (muunnelmia), joista tutuimmat ovat jo tekstissäkin mainittu
  • Edessan kuninkaan Abgarin liinaikoni (muistopäivä 16.8.)
  • Kamulian-ikoni, jonka löytymisestä kirjoitti mm. pyhä Gregorios Nyssalainen (muistopv 10.1.) ja Athoksella eläneen pyhän Nikodemuksen (muistopv 14.7.) mukaan ikoni ilmestyi vuonna 392
  • Caramida-ikoni, jonka avulla keisari Tiberius II Konstantinoksen (578-582) aikana pyhä Maria Synkletike (muistopv 11.8.) koki ihmeellisen parantumisen. Ikoni on siis tiileen kopioitunut Käsittätehty Kristuksen ikoni, josta mainittiin edellä tekstissä.


Muistopäivä

Ortodoksinen kirkko kunnioittaa Käsittätehty Kristus -ikonia vuosittain omalla muistojuhlallaan 16. päivänä elokuuta.

Hannu Pyykkönen

Kirjallisuutta:

  • Kirkkovuoden pyhät II - Käsittätehty Kristuksen ikoni s. 1108 - 1111
  • Piispa Arseni: Ikonikirja - Käsittätehty Kristuksen ikoni s. 95-97
  • Athos - Luostarielämää Pyhällä vuorella, s. 175-176

Katso myös