Toiminnot

Kaste ja pääsiäinen (opetuspuhe)

Kohteesta Ortodoksi.net

Versio hetkellä 21. toukokuuta 2009 kello 17.36 – tehnyt Petja (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Ortodoksinen kirkko on Ristin Kirkko. Pyhä apostoli Paavali opettaa: "En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta" (1.Kor.2:2). Siksi apostoli toteaa: "Me julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus" (1.Kor.1:23-24).

Kirkon jäseninä me kuulumme ristiinnaulitulle ja ylösnousseelle Kristukselle. Kristuksen Risti on evankeliumin huipentuma ja välttämätön ehto sen ymmärtämiselle. Taistelevassa maailmassa elävä Kirkko laulaa Kristuksen Ristin voimasta yhdessä riemuitsevan Kirkon eli pyhien ihmisten kanssa. Kristuksen ylösnousemus saattaa Ristin voiman todelliseen täyteyteensä.

Kristuksen ristinkuolema ei ole pelkkä uhri, se on pikemminkin omistautumista Jumalalle. Uhrin vaikuttava voima on rakkaudessa (1.Kor.13:3). Kristuksen osoittama rakkaus ei ole vain myötätuntoa tai sääliä langennutta ihmissukua kohtaan. Hän ei uhraa itseään pelkästään syntiemme, vaan myös mahdollisen kirkkautemme vuoksi. Kristus ei anna itsessään vain synnitöntä ihmisyyttä, vaan Kirkon, sillä Hän antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla. (Ef.5:25-26).

Kristuksen kärsimyksen ja tuskan kautta Rististä tulee Elämän Puu. Se tuhoaa synnin aiheuttaman rappion ja kuoleman. Hänen Rististään tuli meille "Eläväksi tekevä Puu". Siitä tuli pelastuksemme sinetti ja myös Jumalihmisen kirkkauden merkki. Pyhä Johannes Krysostomos (k. 407) opettaa: "Kuoleman kautta me olemme tulleet kuolemattomiksi; nämä sankariteot ovat peräisin Kristuksen kuolemasta ristillä. Risti ei ole vain jokin vertauskuva, vaan pelastuksemme perusta!"

Kristuksen ylösnousemus on voitto kuolemasta. Se luo perustan koko inhimillisen olemassaolon eheyttämiselle ja kehittymiselle. Kristus yhdisti ylösnousemuksessaan inhimillisen olemassaolon Itseensä eli uuteen, turmeluksesta ja kuolemasta vapaaseen ihmisyyteen. Kristuksen ylösnousemus on lahja, joka on tarkoitettu kaikille ihmisille. Sen siunaus edellyttää kuitenkin ihmisiltä itsensä kieltämistä ja uhraamista. Ortodoksinen askeesi tarkoittaa Kristuksen seuraamista Hänen kärsimyksessään, ristissään ja jopa kuolemassaan, mutta ennen kaikkea rakkaudessa.

Pääsiäisen ydinsanoma on yksinkertainen: kristityn elämä on luopumista pahuudesta, itselle kuolemista, itsensä uhraamista ja sitoutumista Jumalan rakkauteen. Tämä kaikki meidän on tehtävä, että voisimme elää Kristuksessa. Pyhä Gregorios Palamas (k. 1359) opettaa: "Rakkaus maailmaan ja Jumalaan eivät voi asua yhdessä ja samassa ihmisessä, sillä maailman rakastaminen on vihollisuutta Jumalaa kohtaan. Rahan kerääminen, lihalliset halut, ylpeys, maallinen tahto eivät ole Jumalasta, vaan erottavat Hänestä. Ne kuolettavat voittamansa sielun ja hautaavat kultaiseen ja hopeiseen multaan - paljon pahempaan kuin tavallinen multa, joka tavallisesti peittää maallisen majamme. Kultaisen ja hopeisen mullan lemu yltää taivaisiin asti, taivaan enkelien ja itse Jumalan luo. Se riistää meiltä ylhäältä tulevan Jumalan armon ja ohjauksen. Pyhä Apostoli Johannes osoitti selkeästi, kuinka valkeuden töistä suurin - iankaikkista elämää kantava - on rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin. Älkäämme näyttäkö rakkautta ja uskoa vain ulkoisesti ja sanoillamme - osoittaen teoilla epäuskomme. Kristus antoi itsensä kuolemaan koko elämänsä ajan. Kuinka monta kertaa Häntä pilkattiin, lyötiin kasvoihin ja kivitettiin! Miten useasti tuo oikeudenmukaisuuden jakaja vietiin tyrannien ja ruhtinaiden eteen tekemään tiliä kuin syytetty!"

Meidät on kastettu Kristuksen kuolemaan, mutta me olemme myös osalliset Hänen elämästään. Ortodoksinen kaste on alkuaan koettu Pääsiäisen mysteerioksi ja Pääsiäinen oli ennen muuta kastejuhla. Kaste on Kristuksen ylösnousemuksen lahja. Alkujaan oli olemassa vain yksi palvelus, johon sisältyivät vigilia, kasteen toimittaminen, saatto ja lopuksi eukaristia eli Herran Pyhä Ehtoollinen. Ulkonaiset historialliset syyt muuttivat tätä palvelusta. Siitä tehtiin kaksi jumalanpalvelusta: surumielinen palvelus toimitettiin jumalanpalvelussääntöjen mukaan Pääsiäisen aattona eli Suurena Lauantaina, ja toinen palvelus muodosti nykyäänkin toimitettavan varsinaisen Pääsiäispalveluksen.

Muutoksen aiheutti suuri kasteoppilaiden määrä kristinuskon tultua Rooman valtakunnassa sallituksi uskonnoksi 300-luvun alkupuolella. Oli yhä hankalampaa kastaa kasteoppilaat samana päivänä ja samassa jumalanpalveluksessa. Muutos johti myös pääsiäisliturgian kahtia jakautumiseen: kasteliturgiaan ja pääsiäisliturgiaan.

Kaste todistaa siitä, että Kristus on todella ylösnoussut ja antaa ihmisille uuden elämän mahdollisuuden. Kasteessa saatu uusi elämä, joka sinetöityy pyhässä mirhavoitelussa, julistaa ihmisen dynaamista matkaa tästä maailmasta Jumalan valtakuntaan. Ortodoksisen kirkon vanhimmassa liturgisessa kokemuksessa kaste oli todella saatto kirkkoon ja eukaristiaan. Kaste oli saatto kohti Jumalan valtakunnan illatonta päivää.

Kristus nousi kuolleista - totisesti nousi!

Isä Jarmo Hakkarainen