Luulen tuulen tulevan (kirja)
Kohteesta Ortodoksi.net
Versio hetkellä 27. heinäkuuta 2019 kello 16.03 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: thumb|<center>Kirjan kansi</center>Kuva:Arkkipiispa_ukki_hap.jpg|thumb|<center>Arkkipiispa on myös onnellinen ukki<br><small>(''Kuva ©...)
- Arkkipiispa Leo: Luulen tuulen tulevan
- ISBN 978-952-5790-88-4
- Julkaisija ja kustantaja: Karjalan kielen seura ry (http://www.karjal.fi/ - osta)
- Julkaisupäivämäärä: heinäkuu 2019
- Sivumäärä: 235 sivua
- Koko: 216 mm x 135 mm
- Sidos: sidottu / kovakantinen
Takakannen teksti:
Arkkipiispa Leon uusin teos ”Luulen tuulen tulevan” lähtee kohtaamisesta, elämän lukemattomista suurista hetkistä ensimmäisen ja viimeisen tajuttavan hetken välillä; aistia maailmaa kaikilla aisteilla, ajatella, tuntea ja ymmärtää kaiken sokaiseva kauneus – luonnon moninnaisuus, selkeys, yksinkertaisuus ja vapaus.
Suomalaisessa maaseudussa
valkorunkoiset nuoret koivut
herkin viivoin piirretty maisema
jokaisessa valkoisessa tuohessa
Elämä on mielekästä luontoa lähellä, ja kaipaus kotiseudulle lapsuudenmaisemiin tuo ilmoille kauniita ja herkkiä luontorunoja eri vuodenajoilta. Inspiroiva syksy, talaven kauneus,: revontulet, tähtitaivas, kimmeltävät hanget, kevään valo, kesän lämpö.
Lumitähti
henkäyksen kevyt
taivaalta lähti
valon lahja
Viimeisessä osassa kohdataan julma todellisuus ja huoli luonnon tilasta.
Eteläinen pallonpuolisko kuumenee
pohjoinen puolisko lämpenee
tästäkin matkailusta
eteläinen köyhtyy
pohjoinen rikastuu
Välimerestä tulee hautameri
ja moni vaurastuu
Kokoelman päättävä nimikkoruno luo kuitenkin uskoa parempaan tulevaisuuteen – uuteen ajatteluun, vähemmän tuhlaavaan maailmaan, uusiutuvaan energiaan ja kestävään kehitykseen.
Sillä tällä paapallolla on ymmätterrävä se tosiasia
että vaikka tämä on suuri
meidän ainoa koti.
se on ihmisten paljoudelle rajallinen ja pieni
ja kuitenkin tässä ajassa