Toiminnot

Nikolai Afanasiev

Kohteesta Ortodoksi.net

Versio hetkellä 22. kesäkuuta 2010 kello 16.04 – tehnyt X13 (keskustelu | muokkaukset) (Elämä)

Nikolai Nikolaevits Afanasiev oli merkittävä venäläinen teologi ja pappi.

Elämä

Nikolai Afanasiev syntyi Odessassa syyskuun 4. päivänä 1893 lakimies Nikolai Grigorevits Afanasievin ja hänen vaimonsa Proskovja Jakovlevnan poikana. Opiskeltuaan matematiikkaa yliopistossa hän meni sotapalvelukseen Venäjän sisällissodan aikana Valkoisen armeijan tykistöön. Vuonna 1925 hän avioitui Prahassa vaimonsa Mariannen kanssa.

Afanasiev jatkoi opintojaan Belgradin yliopistossa, jossa hän opiskeli tunnetun Venäjän kirkon historioitsijan, A.P. Dobroklonskin alaisuudessa. Hän saavutti tohtorin arvon vuonna 1927 ja kirjoitti väitöskirjansa: ”Authority of the State and Oecumenical Cathedrals”.

Hän toimi opettajana Skopjen ortodoksisessa seminaarissa vuosina 1925-1930 ja alkoi sen jälkeen opettaa kirkkohistoriaa ja kanonista oikeutta Pyhän Sergiuksen instituutissa vuonna 1930.

Metropoliitta Evlogy vihki Afanasievien papiksi tammikuussa 1940. Mukana vihkimyksessä olivat myös Sergei Bulgakov ja Cyprianus Kern. Pastoraalisen työnsä hän aloitti Tunisiassa, jossa hän toimi vuosina 1941-1947, jonka jälkeen hän palasi Pyhän Sergiuksen instituuttiin sodan jälkeen vuonna 1947. Nikolai Afanasiev kuoli joulukuun 4. päivänä 1966.

Teologia ja merkitys

Isä Nikolai muistetaan parhaiten siitä, että hän elvytti jälleen käyttöön eukaristisen teologian, joka vaikutta ja on vaikuttanut ortodoksisessa ja myös ei-ortodoksisessa teologiassa siitä lähtien.

Ekumeenisissa keskusteluissa Vatikaanissa Afanasiev toimi virallisena ekumeenisena tarkkailijana. Hänen tunnetuin teoksensa on hänen esseensä Rooman ensisijaisuudesta varhaiskirkossa. Kirjan otsikko on ”The Church Which Presides in Love”.

HAP