Toiminnot

Pyhän Sabbasin suuri lavra

Kohteesta Ortodoksi.net

Versio hetkellä 28. marraskuuta 2010 kello 12.36 – tehnyt Mikko (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Pyhän Sabbasin suuri lavra, Mar Saba
kuvattu noin vuonna 1890-1900
Kuva: Library of Congress

Pyhän Sabbas Pyhitetyn suuri lavra (kreikaksi: Λαύρα Σάββα τοῦ Ἡγιασμένου) , joka tunnetaan myös sen arabiankielisellä nimellä Mar Saba, on ortodoksinen munkkiluostari Kidronin laaksossa Länsirannalla Betlehemistä itään.

Luostarin perustaja

Luostarin perusti pyhittäjä Sabbas Pyhitetty Kappadokialainen vuonna 439. Nykyisin luostarin veljestössä on noin 20 munkkia. Tätä luostaria pidetään yhtenä vanhimmista asutuista luostareista maailmassa ja se ylläpitää yhä useita vanhoja ortodoksisen tradition mukaisia tapoja. Yksi sellainen on naisten luostariin pääsemisen rajoittaminen. Naisille on varattu vain yksi osa luostarin rakennuksista, minne he pääsevät. Se on ns. naisten torni lähellä pääsisäänkäyntiä.

Reliikit

Luostarissa säilytetään muun muassa perustajansa pyhittäjä Sabbasin hyvin säilyneitä reliikkejä. Luostaria nimitetään joskus myös nimellä Santa Sabba, Pyhä Sabbas. Mar Sabassa asui myös kuuluisa kirkkoisä pyhittäjä Johannes Damaskolainen 600-luvun ja 700-luvun taitteessa. Hän oli keskeinen henkilö taistelussa ikonoklasmia vastaan.

Johannes Damaskolainen

Pyhittäjä Johannes syntyi Damaskoksessa ja hän työskenteli taloudenhoitajana muslimi Calip Abd-al-Malikille. Tunnettuaan kutsumusta hengellisiin asioihin hän muutti Palestiinaan, missä hänet vihittiin munkiksi ja pappismunkiksi Mar Saban luostarissa. Pyhän Johannes Damaskolaisen hauta on luostarissa.

Typikon

Luostarilla on tärkeä rooli ortodoksisen kirkon liturgian historian kehityksessä, sillä Sabbasin luostarin typikonista (siis eräänlaisesta tarkasta jumalanpalvelusohjeistosta) tuli koko itäisen ortodoksisen kirkon ja bysanttilaista riittiä noudattavien kirkkojen standardi (malli).

Typikon tuli malliksi niille jumalanpalveluksille, joita pidettiin Jerusalemin patriarkaatissa ja siinä oli lisäksi joitain luostarikäytäntöjä, joita noudatettiin Mar Sabassa. Sieltä se levisi Konstantinopoliin ja sitä tietä koko bysanttilaiseen maailmaan. Vaikka tätä typikonia on kehitetty ja muutettu hieman aikaisemmasta, erityisesti Konstantinopolissa Studionin luostarissa, sitä kutsutaan yhä nimellä Pyhän Sabbasin typikon.

Apogryfejä

Mar Saba sijaitsee siellä, mistä amerikkalainen professori ja Columbian yliopiston historian tutkija Morton Smith )1915-1991) väitti vuonna 1958 löytäneensä Klemens Aleksandrialaisen kirjeen, jossa on otteita salaisesta Markuksen evankeliumista (Mar Saba Fragmentti).

HAP

Katso myös