Lähdekoodi sivulle Ristin pääsiäisenä (opetuspuhe)

[[Kuva:Pitkaperjantai01.jpg|thumb|300 px|<center>''Kristuksen ristiinnaulitsemeinen''<br>(kuva &copy; Pyykkönen)</center>]][[Ortodoksinen kirkko]] on ''Ristin kirkko''. Pyhä [[apostoli Paavali]] opettaa: 
: ''En halunnut tietää luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.'' (1. Kor. 2:2) 
Siksi apostoli toteaa: 
: ''Me julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.'' (1. Kor. 1:23-24).

Ortodoksisen kirkon vanhassa perinteessä [[Suuri viikko|Suuren viikon]] perjantaita kutsutaan ''ristin pääsiäiseksi''. [[Suuri perjantai]] on synnin päivä. Kirkko kutsuu meitä kohtaamaan tämän maailman synnin ja pahuuden. Maailma tuomitsi Kristuksen kuolemaan. Se paljasti maailmassa elävien ihmisten luonnottomuuden eli kyvyttömyyden ottaa vastaan Jumalan rakkaus ja valkeus. Se paljasti ihmisen vihan, raivon, ylimielisyyden ja pahuuden.

Mutta Suuri perjantai on myös pelastuksen päivä. Kristus kukistaa kuolemallaan kuoleman ja [[saatana]]n. Hän tuhoaa synnin hedelmän ja poistaa sen aiheuttaman rangaistuksen. Kristuksen kuolema on pelastava kuolema, koska se tuhoaa kuoleman, pahuuden todellisen aiheuttajan

Kirkon jäseninä me kuulumme ristiinnaulitulle ja ylösnousseelle Kristukselle. Kristuksen risti merkitsee evankeliumin huipentumaa. Se on välttämätön ehto evankeliumin sisäiselle ymmärtämiselle. Taistelevassa maailmassa elävä Kirkko laulaa Kristuksen ristin voimasta yhdessä riemuitsevan Kirkon eli pyhien ihmisten kanssa. Kristuksen ylösnousemus saattaa ristin voiman todelliseen täyteyteensä.

Kristuksen kärsimyksen ja tuskan kautta rististä tulee ''elämän puu''. Se tuhoaa synnin aiheuttaman rappion ja kuoleman. Hänen rististään tuli meille ''”eläväksi tekevä puu”''. Siitä tuli pelastuksen sinetti ja jumalihmisen kirkkauden merkki. Pyhä isämme [[Johannes Krysostomos]] (k. 407) opettaa: 
:: ''Kuoleman kautta olemme tulleet kuolemattomiksi; nämä sankariteot ovat peräisin Kristuksen kuolemasta ristillä. Risti ei ole jokin vertauskuva, vaan pelastuksemme perusta.''

Kristuksen ylösnousemus merkitsee voittoa kuolemasta. Pyhien isien opetuksessa se luo perustan koko inhimillisen olemassaolon eheyttämiselle ja parantamiselle. Kristus yhdisti ylösnousemuksessaan inhimillisen olemassaolon Itseensä eli uuteen, turmeluksesta ja kuolemasta vapaaseen ihmisyyteen. Kristuksen ylösnousemus on lahja, joka on tarkoitettu kaikille ihmisille. Sen siunaus edellyttää kuitenkin ihmisiltä itsensä kieltämistä ja uhraamista. Ortodoksinen [[askeesi]] tarkoittaa Kristuksen seuraamista Hänen kärsimyksessään, ristissään ja jopa kuolemassaan, mutta ennen kaikkea rakkaudessa.

Ortodoksisen pääsiäisen ilo on yksinkertainen: Kirkon jäsenen elämä on luopumista pahuudesta, itselle kuolemista, itsensä uhraamista ja sitoutumista Jumalan rakkauteen. Pyhä [[Gregorios Palamas]] (k. 1359) opettaa: 
:: ''Rakkaus maailmaan ja Jumalaan eivät voi asua yhdessä ja samassa ihmisessä, sillä maailman rakastaminen merkitsee vihollisuutta Jumalaa kohtaan. Rahan kerääminen, lihalliset halut, ylpeys, maailmallinen tahto eivät ole Jumalasta, vaan erottavat ihmisen hänestä. Ne kuolettavat voittamansa sielun ja hautaavat kultaiseen ja hopeiseen multaan – paljon pahempaan kuin tavallinen multa, joka peittää maallisen majamme. Kultaisen ja hopeisen mullan lemu yltää taivaisiin asti, taivaan enkelien ja itse Jumalan luo. Se riistää meiltä ylhäältä tulevan Jumalan armon ja ohjauksen.''

Meidät on kastettu Kristuksen kuolemaan, mutta me olemme myös osalliset Hänen elämästään. Ortodoksinen [[kaste]] koettiin alkuaan pääsiäisen [[mysteerio]]ksi ja pääsiäinen oli ennen muuta kastejuhla. Kaste on Kristuksen ylösnousemuksen lahja. Kaste todistaa siitä, että Kristus on todella ylösnoussut antaa ihmisille uuden elämän mahdollisuuden. Kaste on luopumista saatanasta, mutta se on myös sitoutumista Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Kirkon jäsenen elämä on taistelua ja kaidan tien kulkemista. Se on paluuta valhe-elämästä, jossa ihminen kieltäytyy näkemästä maailmaa Jumalan siunauksen paikkana ja käyttää sen sijaan maailmaa tyydyttääkseen himojaan ja halujaan. Pyhä [[Gregorios Nyssalainen]] (k. 394) sanoo: 
:: ''Jumalan armo ei voi päästä sieluihin, jotka pakenevat pelastusta. Mutta kun oikeudenmukaisuuden teot ja Pyhän Hengen armo toimivat yhdessä, niin kumpikin täyttävät autuaalla elämällään sielun, johon ne yhdessä ovat asettuneet.''

Ortodoksisen kirkon vanhimmassa liturgisessa kokemuksessa kaste oli saatto kirkkoon ja [[eukaristia]]an. Kaste oli saatto kohti Jumalan valtakunnan illatonta päivää. Pääsiäisen ilo ei ole riippuvainen mistään tässä maailmassa. Se ei ole ansio tai palkka. Se on kokonaan Jumalan lahja, ainoa todellisesti uudistava voima tässä maailmassa. Siksi Kirkko julistaa jäsenissään joka aamupalveluksessa, että Jumala on Herra, ja ryhtyy kilvoittelussa elämään Jumalan tahdon mukaisesti. 
Kirkko suuntautuu aina kohti tulevaa. Kirkon identiteetti ei perustu sille, mitä se on, vaan sille, mitä siitä tulee. Jumalan valtakunnan tuleminen ei ole biologinen, historiallinen tai kulttuurinen kehitysprosessi, vaan Jumalan pyhä mysteerio, joka on salattu tämän maailman viisailta (1. Kor. 1:18-19), koska se on Jumalan, ei ihmisten, valtakunta.

'''Isä [[Jarmo Hakkarainen]]'''

[[Luokka:Opetuspuheet]]
[[Luokka:Opetuspuheet/Juhlat]]
[[Luokka:Pääsiäinen]]