Yksi usko, yksi kirkko, yksi lehti?
Kohteesta Ortodoksi.net
Suomen ortodoksisen kirkon syntyvaiheessa kirkolla oli yksi yhteinen lehti, vuonna 1896 perustettu Aamun Koitto, joka tosin sitten lakkasi vuoden 1907 jälkeen kymmeneksi vuodeksi ja alkoi jälleen ilmestyä vuonna 1918. Lehti on sen jälkeen ilmestynyt jopa sotavuodet huomioiden melko säännöllisesti tähän päivään saakka. Tänä aikana lehti, joka ennen nimettiin ortodoksisen kirkon pää-äänenkannattajaksi, menetti tuon aseman ja useita muitakin lehtiä alkoi ilmestyä niin seurakunnissa kuin hiippakunnissa.
2000-luvulla yksi Ortodoksi.netin ylläpitäjistä toimiessaan kirkolliskokousedustajana teki aloitteen yhdestä valtakunnallisesta lehdestä, joka toimisi pääasiassa nettilehtenä, mutta josta olisi myös ollut käytettävissä ns. printtilehti niille, jotka eivät syystä tai toisesta käyttäisi nettilehteä. Aloite ei mennyt läpi ja ortodoksisessa lehdistössä tapahtui seuraavina vuosina paljon muutoksia: lakkaamisia, yhdistymisiä ja ”roolin” muutoksia.
Nykyisin toimii kolme hiippakunnallista seurakuntien yhteistä lehteä ja yhä jokunen seurakuntalehtikin. Aamun Koitto on menettänyt valtakunnallisen asemansa ja on nyt PSHV:n ja Kuopion ja Karjalan hiippakunnan oma lehti.
Vuoden 2017 kirkolliskokous päätti, että eräät erityisosaamista vaativat hallinnon asiantuntijapalvelut kuten mm. tietohallinto- ja viestintäpalvelut keskitetään arkkipiispan istuimen siirron vaikutuksia arvioivan raportin (4.9.2017) mukaisesti. Kirkollishallitus päätti, että viestintä- ja tietohallintopalvelujen keskittämisen ensimmäiseksi tavoitteeksi asetetaan yhden valtakunnallisen lehden perustaminen. Keskittämisellä pyritään siihen, että uuteen julkaisuun siirrytään 1.1.2020 alkaen.
Aiheesta on tuon edellä mainitun kirkolliskokousaloitteen lisäksi keskusteltu toki paljonkin ja ohessa on vuoden 1994 ensimmäisen Aamun Koiton nr. 1 artikkeli edellisen vuoden lopussa pidetystä ortodoksisen lehdistön tapaamisesta.
Ko. artikkeli on julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla PSHV:n komitean kirjallisella luvalla. Liitteenä oleva artikkeli on alkuaan julkaistu Aamun Koitossa nr. 1/1994, joka ilmestyi tammikuun 14. päivänä 1994, sivuilla 23-24 [s. 3-5].
Sisällysluettelo
Ortodoksisen lehdistön tapaaminen Tampereella 27.11.1993
Tampereen lehdistötilaisuudessa arkkipiispa Johannes painotti lehdistön opetustehtävää. Toimituspäällikkö Pekka Kukkonen kaipasi keskustelua lehdistöstä ja isä Iivo Suvanto kertoi oman lehden merkityksestä seurakunnassa.
Mitä on ortodoksinen lehdistö?
Lehdistö on vakiintunut käsite, samoin ortodoksisuus. Mutta mitä on ortodoksinen lehdistö? Sikäli kuin tiedän, käsitteestä ei ole maassamme julkisesti keskusteltu ennen kuin Tampereella, jossa parisenkymmentä ortodoksiseen lehdistöön itsensä liittävää lehtien ja tiedotteiden tekijää kokoontui marraskuun lopulla keskustelemaan työstään, sen nykynäkymistä ja tulevaisuudesta.
Jonkun mielestä käsitteen "ortodoksinen lehdistö" pohtiminen voi tuntua tarpeettomalta. Kysyn silti, kokouskeskustelun pohjalta:
- onko lehdistö ortodoksista vain siksi, että lehtien tekijät ovat ortodokseja tai lehdissä käsitellään aiheita, jotka liittyvät ortodoksiseen kirkkoon. Tai onko lehdistön ortodoksisuus siinä, että
- se opettaa ja selittää oikeaoppisesti ortodoksisen kirkon näkemyksiä. Vai siinä, että
- etsitään ortodoksisesta perinteestä vastauksia tämän päivän ongelmiin. Vai siinä, että
- lehdet on suunnattu ortodoksisen kirkon jäsenille?
Viestintäteoreettisesti ajatellen "ortodoksinen lehdistö" tarkoittaa kaikkea tätä: sanoma, viestintätapa ja vastaanottaja liittyvät kaikki jollakin tavoin ortodoksiseen maailmaan. Tampereella kuultiinkin alustus ja keskusteltiin kaikista kolmesta aspektista.
Ortodoksinen lehdistö jakautuu Suomessa neljään päätyyppiin:
- valtakunnalliset kausijulkaisut (esimerkiksi Aamun Koitto, nuorisolehti Tosion), samoin
- valtakunnalliset katsomukselliset lehdet (esimerkiksi Logos ja Valamolainen),
- hiippa- ja seurakuntalehdet (esimerkiksi Paimen-Sanomat [Oulun hiippakunta], Ortodolesiviesti [Helsingin seurakunta]) ja
- järjestöjen jäsenlehdet (vaikkapa Valamon ystävät, Lintulan luostarin ystävät).
Jokaisella lehtityypillä on omat teemansa ja oma kohdeyleisönsä. Osittain nämä ovat irrallaan toisistaan, osittain ne menevät päällekkäin.
Lehdistö opetuksen välineenä?
Tampereen modernin miellyttävässä seurakuntasalissa alustajina olivat KP arkkipiispa Johannes, Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Pekka Kukkonen ja isä Iivo Suvanto sekä Tosionin että Joensuun seurakunnan lehden, Joensuun seurakuntaviestin, edustajana.
Arkkipiispa korosti alustuksessaan "Ortodoksisen lehdistön kenttä kirkkokunnan näkökulmasta" ortodoksista lehdistöä kirkon opetuksen yhtenä osana. Esimerkkinä hän käytti Aamun Koittoa. Hänen näkemyksensä mukaan ortodoksisessa lehdessä on olennaista, että siinä kuuluu kirkon ääni. Omia mielipiteitä on toki lupa esittää, mutta ne on arkkipiispan mukaan selvästi erotettava omiksi mielipiteiksi, ne eivät saa olla lehden tekemisen johtava periaate.
Arkkipiispan alustus herätti lukuisia kommentteja. Keskusteltiin siitä, missä määrin ortodoksinen lehdistö on yhtä kuin kirkon ääni ja missä määrin se voi olla soraääni. Lopullista ratkaisua ei löydetty, mutta on ilmeistä, että lehdistön yksi tehtävä on olla rakentavan kriittisellä tavalla mukana ortodoksisen kirkon ja ortodoksien elämässä tässä päivässä, ts. se ei voi olla menneisyyden kaiku vaan nykypäivän "huutavan ääni".
Ortodokseilla syytä vaikuttaa siihen kuvaan, joka heistä julkisuudessa annetaan
Toimituspäällikkö Pekka Kukkonen toi lehdistön kriittisen merkityksen esille omassa puheenvuorossaan "Ortodoksisen tiedotuksen kehitysnäkymiä". Hän totesi, että ortodoksinen lehdistö on hengeltään ortodoksinen ja samalla tarkoitukseltaan avartava; lehdistössä on kyettävä käsittelemään myös vaikeita asioita. Vaikeneva lehdistö tappaa myös ortodoksisuuden. Kukkonen lausui myös toivomuksen, että Suomeen saataisiin yksi, monipuolinen ja tarpeeksi usein ilmestyvä valtakunnallinen lehti. Tämä edellyttäisi Kukkosen mukaan nykyisten voimavarojen keskittämistä. Käytännössä se merkitsisi samalla useiden lehtien sulauttamista.
Seuranneessa keskustelussa ajatusta sekä kannatettiin että vastustettiin. Kannattajien mukaan riittävän laajan ja usein ilmestyvän lehden myötä tiedonkulku paranisi ja nykyistä monipuolisempi uutisointi kävisi mahdolliseksi. Vastustajat eivät halunneet luopua ortodoksisen lehdistön monimuotoisuudesta. Etenkin seurakuntalehtien muuttamista osaksi valtakunnallista lehteä pidettiin eräissä puheenvuoroissa mahdottomana; seurakuntalehdet ovat osa paikallista identiteettiä, joka katoaisi valtakunnallisen lehden myötä.
Kukkosen puheenvuorosta kohosi esille myös yksi ortodoksisen tiedottamisen "sokea piste", ei-ortodoksisten tiedotusvälineiden ortodoksisuudesta ja ortodokseista antama kuva. Sen luominen on tällä hetkellä pääasiassa muiden kuin ortodoksien käsissä, ja tulos on sen mukainen: tiedotusvälineet uutisoivat asioita, joiden ajatellaan olevan myyviä, eksoottisia tai muuten erityisen kiinnostavia. Ortodoksisuutta markkinoidaan toiseutena vähän samaan tapaan kuin saamelaisia. Näin syntyy vinoutunut kuva ortodoksisuudesta ja siitä, mitä ortodoksisessa maailmassa tapahtuu.
Lehdistö yhteydenpidon välineenä
Iivo Suvanto kertoi Joensuun seurakuntalehden sisällöstä ja toimittamisen periaatteista. Hän korosti lehden tarpeellisuutta tiedotuksessa ja tapana pitää yhteyttä seurakunnan ja papiston välillä. Samoin hän painotti lehdestä saatavan palautteen tarpeellisuutta: lehti on opettamisen lisäksi myös kuuntelemisen väline, viestejä ei kulje vain papistolta seurakuntalaisille vaan myös päinvastoin. Lehti, etenkin seurakuntalehti, on Suvannon mukaan myös merkittävä ortodoksisen seurakuntaidentiteetin rakentamisen apuneuvo.
Lounaan jälkeisessä yleiskeskustelussa pohdittiin erityyppisten lehtien eroja ja yhteistyön mahdollisuuksia. Yleiskuvaksi jäi, että erot eri lehtien välillä ovat niin suuret, että yhden suuren lehden luominen ei toteudu ainakaan lähitulevaisuudessa, mikäli se edellyttää lehtien yhtymistä. Toinen asia on, mikäli jokin jo olemassa oleva lehti voidaan muuttaa esimerkiksi viikottain ilmestyväksi ortodoksien suurlehdeksi.
Yhteistyön kehittämiseen, esimerkiksi lehtien keskinäisen tiedonvaihdon laajentamiseen, kokouksessa näytti olevan sekä tarvetta että valmiuksiakin. Tätä tosin rajoittaa se tosiseikka, että suuri osa lehtien tekijöistä on joko vapaaehtoisia tai seurakunnan työntekijöitä, jotka toimittavat lehteä oman työnsä ohella; päätoimisia ortodoksilehden tekijöitä on vain muutama.
Kokous oli silti optimistinen: ortodoksisella lehdistöllä on tulevaisuus edessään.
Teksti: TL