Toiminnot

Ero sivun ”Ylennämme Herran puoleen (opetuspuhe)” versioiden välillä

Kohteesta Ortodoksi.net

Rivi 1: Rivi 1:
[[Kuva:Matkamiehenristi 2 mar.JPG|thumb|300 px|<center>Matkamiehen risti<br><small>(''Kuva &copy veli Martinus'')</small></center>]]
+
[[Kuva:Matkamiehenristi 2 mar.JPG|thumb|300 px|<center>Matkamiehen risti<br><small>(''Kuva &copy; veli Martinus'')</small></center>]]
 
Yksi seikka, jota usein ortodoksisessa jumalanpalveluksessa hämmästellään on ortodoksisen papin oleminen ”selkä kansaan päin”. Tämä on kuitenkin hyvin syvällinen ele, täynnä merkitystä.
 
Yksi seikka, jota usein ortodoksisessa jumalanpalveluksessa hämmästellään on ortodoksisen papin oleminen ”selkä kansaan päin”. Tämä on kuitenkin hyvin syvällinen ele, täynnä merkitystä.
  

Versio 26. lokakuuta 2010 kello 12.58

Matkamiehen risti
(Kuva © veli Martinus)

Yksi seikka, jota usein ortodoksisessa jumalanpalveluksessa hämmästellään on ortodoksisen papin oleminen ”selkä kansaan päin”. Tämä on kuitenkin hyvin syvällinen ele, täynnä merkitystä.

Heti alkuun on todettava, että kyseessä ei ole kyse niinkään selänkääntämisestä kansaan päin. Kyse on siitä, että pappi on yhdessä kansan kanssa kääntyneenä kohti Jumalaa.

Pappi, joka olisi kasvokkain kansan kanssa korostaisi sen sijaan pappia ja huomio kiinnittyisi tahtomattakin häneen. Rukoukseen kokontuntunut yhteisö ei ole suljettu ympyrä – inhimillinen piiri – vaan Jumalaan puoleen kääntynyt ja hänen luokseen vaeltava yhteisö.

Ei ole tukea sille, että eukaristia pitäisi toimittaa kansaan päin. 1900-luvulta alkaen esiintyi pyrkimystä tähän ja se on vallallaan monessa ei-ortodoksisessa kirkossa. Ortodoksisessa kirkossakin on esiintynyt pyrkimystä tähän, mihin ei kuitenkaan ole syytä ryhtyä hosuen. Ei edes käytössä oleva Jaakobin liturgia tue tätä, sillä sen sekä historiallinen että teologinen eheys on kyseenalainen ja sen nykymuodossa on paljon epäilyttävää.

On toki kohtia ortodoksisessa jumalanpalveluksessa, missä pappi on kansaan päin kääntyneenä. Keskeisin on tietenkin liturgian kohta, jossa epistola ja evankeliumi luetaan. Opetuspuhe kuuluu myös tähän alueeseen. Tällöin on kuitenkin kyse opettamisesta, kuulemisesta ja vastaanottamisesta. ”Kuulkaamme”, kehotetaan muun muassa tässä kohdin jumalanpalvelusta.

Liturgian keskeisessä osassa tapahtuu yhteinen kääntyminen Jumalaa kohti. Eukaristia on alkamassa. Opettamisen ja kuulemisen aika on takana, ja nyt on alkanut yhteinen kääntyminen Jumalan puoleen. Kaava kehottaa tähän hyvin lyhyellä, mutta syvällisellä kehotuksella: ”Pappi jälleen itään päin kääntyneenä”. Tässä kohdin pappi kehottaa kaikkia, itseään mukaan lukien: ”Ylentäkäämme sydämemme” ja kansa vastaa ”Ylennämme Herran puoleen”.

Mielestäni Rooman paavi Benedictus XVI (1927-) on ilmaissut asian ytimekkäästi ja myös ortodoksiselta näkökannalta oikein kirjoittaessaan: ”Papin katselulla ei ole merkitystä, vaan merkitystä on sillä, että yhdessä katselemme Herraa. Ei ole enää kyse vuoropuhelusta, vaan yhteisestä palveluksesta ja lähtemistä häntä vastaan, joka on tuleva. Suljettu ympyrä tai piiri ei vastaa tapahtuvaa, vaan yhteinen kääntyminen yhteiseen rukouksen suuntaan.”

Lars Ahlbäck
Kirkkoherra
Lieksan ortodoksinen seurakunta