Toiminnot

Hillitse itsesi (opetuspuhe)

Ortodoksi.netista

Pyhä Basileios Suuri:

Aamun Koiton nr. 16/1953 kansilehti

Kun sinut kohtaa kiusaus lausua soimaava sana, niin kuvittele ensin, että sinun on päätettävä itsestäsi, tahdotko kärsivällisyyden kautta lähestyä Jumalaa, vaiko vihan kautta antautua vihollisellesi. Suo ajatuksillesi aika valita näistä parempi osa. Silloin vihollisellesikin, joko tuotat sävyisyytesi esimerkillä eräänlaista hyötyä, tahi siten vielä voimakkaammin kostat hänelle. Voiko mikään olla hänelle katkerampaa kuin huomata sinun olevan loukkauksien yläpuolella? Älä siis menetä viisauttasi äläkä salli itseni alentua loukkaajasi edessä. Soimatkoon hän sinua hyödyttömästi. Ken lyö sitä, joka ei voi kipua tuntea, rankaisee itse itseänsä.

Sen vuoksi jos tahdot seurata neuvoani, niin sinua herjaavan ihmisen suhteen menettelet seuraavasti. Hän nimittää sinua katalaksi, kunnottomaksi, tyystin arvottomaksi. Mutta sinä lisää siihen, nimittäen itseäsi tomuksi ja tuhkaksi. Et ole jalompi kuin Aabraham, joka hänkin näin itseänsä nimitti. Vihamiehesi kutsuu sinua houkaksi, kerjäläiseksi, mitättömäksi ihmiseksi. Mutta sinä sano itsestäsi Daavidin tavoin: olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky. Seuraa samalla Mooseksen ihanaa menettelyä. Kun Aaron ja Mirjam syyttivät häntä, ei hän ryhtynyt valittamaan Jumalalle heitä vastaan, vaan rukoilemaan heidän puolestaan. Kenen opetuslapsena haluat mieluummin olla? Niidenkö, jotka olivat Jumalan mielen mukaisia ja autuaita, vaiko niiden, jotka ovat täynnä kavaluuden henkeä?

Ja vihollisesi tulee katumaan sanojaan, mutta sinä et tule koskaan katumaan hyvettäsi. Hänen solvauksensa tulevat hänelle esteeksi taivasten valtakunnan ovella. Sillä onhan sanottu: "Eivät pilkkaajat saa periä Jumalan valtakuntaa" (1.Kor.6:10). Mutta vaikenemisesi valmistaa sinulle valtakunnan, sillä sanottu on: "Joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu". (Matt.10:22)

Kuinka siis on meneteltävä, ettei vihanhimomme kiihtyisi sopimattomalla hetkellä? Mitä on tehtävä? Opi alustavasti nöyryyden viisautta, jota Herra sekä sanoillaan saarnasi että teoissaan osoitti. Näin Hän opetti sanoen: ”Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija" (Mark.9:35). Ja teossaan Hän siitä osoitti, kun sävyisästä vihaan syttymättä kärsi sitäkin, joka antoi hänelle korvapuustin.

Alistukaamme siis autuaan Paavalin kehotukseen, niin että "kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana meistä". Olkaamme hyviä, ja laupiaita toisiamme kohtaan ja autuaita sen lupauksen toivossa, joka on annettu sävyisille: ”Autuaita ovat sävyisät, sillä he saavat periä maan” Kristuksessa Jeesuksessa meidän Herrassamme, jolle on kuuluva kunnia ja valta, iankaikkisesti. Amen.

(Artikkeli on julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla PSHV:n komitean kirjallisella luvalla. Opetuspuhe on alkuaan julkaistu Aamun Koitossa nr. 16/1953, joka ilmestyi kesäkuun 30.päivänä 1953, sivulla 113-114 [s.1-2])