Ikonit, ihmiset ja sota (kirja)
Ortodoksi.netista
(Ohjattu sivulta Ikonit, ihmiset ja sota)
Ikonit, ihmiset ja sota – kirja ortodoksien vaikeista vaiheista sodan jaloissa
(kuva: Arkkipiispa Paavalin albumista)
Valamon konservointilaitos järjesti yhdessä Suomen ortodoksisen kirkkomuseon kanssa näyttelyn ”Ikonit, ihmiset ja sota” 29.1. – 30.4.2009 välisenä aikana ortodoksisessa kirkkomuseossa. Sama näyttely on avoinna Suomen kansallismuseossa 12.6.2009-31.1.2010 välisenä aikana. Näyttelyn yhteydessä julkaistiin samanniminen kirja, jossa kirjoittajina on lukuisia asiantuntijoita näyttelyn aiheeseen liittyviltä aloilta.
- Kari Kotkavaara, Petter Martiskainen (toim.): Ikonit, ihmiset ja sota
- julkaisuaika: tammikuu 2009
- julkaisija: Valamon Konservointilaitos
- kustantaja: Ilias Oy
- ISBN 978-952-5679-40-3
- 191 sivua
Kirjan kaksi osaa
Kirja on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisessä keskitytään ihmisten vuonna 1939 kohtaamiin elämän vaiheisiin molemmin puolin Suomen ja silloisen Neuvostoliiton rajaa. Alueina ovat Karjalan kannas, Laatokan Karjala, Petsamo sekä myös Viena ja Aunus. Toisessa osassa aihepiiri rajautuu muutamaan Suomen suurruhtinaskunnan (1809 – 1917) leirikirkkoon.
Kirjassa on runsaasti kuvia ja sivujen kuvituksen lisäksi erillinen, lähes 60 sivua käsittävä kuvaliite upeine värikuvineen.
Kirjoittajina ovat ensimmäisessä osassa akatemiatutkija, dosentti, FT Kari Kotkavaara, väitöskirjaa taidehistoriasta Jyväskylän yliopistoon tekevä, FM Katariina Husso sekä Jyväskylän yliopistossa taidehistoriasta väitellyt ja nykyään Moskovan Andrej Rublevin museossa tutkijana toimiva, FT Žanna Belik.
Toisessa osassa kirjoittajina ovat Valamossa toimivat kansanopiston opettaja, TM Vladimir Sokratilin ja Valamon konservointilaitoksen johtava konservaattori Helena Nikkanen sekä Pietarin Venäläisen taiteen museon konservaattori Nina Rusakova.
Ensimmäinen osa
Ensimmäisessä osassa johdannon lisäksi FT Kari Kotkavaara kirjoittaa aiheesta ”Myös kuvien Karjala”. Artikkelissaan Kotkavaara käsittelee monipuolisesti Karjalan pyhäinkuvia ja niiden käyttöä niin teologisena kuin taide-esineenä. Artikkelissa esitellään tarkemmin joitain ikoneja niin kuvin kuin asiantuntevin tekstein ja pohditaan suomalaisten sotilaiden, valistustyöntekijöiden ja monen muunkin ei-ortodoksisen ihmisen suhdetta ortodoksisiin pyhiin kuviin sekä luvattomasti kerättynä sotasaaliina että ”sekalaisen seurakunnan” pyhinä kulttiesineinä, joita voitiin köyhältä ja puutteen keskellä elävältä kansalta vaihtaa helposti leipään ja muihin tarpeellisiin tai tarpeettomiin hyödykkeisiin. Samalla kerrotaan niistä ihmisistä, jotka omalla toiminnallaan pelastivat näitä "pyhiä sotasaaliita" alkuperäisiin tarkoituksiinsa ja museoitavaksi.
FM Katariina Husso käsittelee asiantuntevassa artikkelissaan ortodoksisten kirkkoesineiden evakuointia Karjalasta ja Petsamosta talvi- ja jatkosodassa. Minussa evakon lapsena moni asia tässä artikkelissa kosketti "syvällä piileviä tunteita" ja aiheutti hämmentäviä reaktioita, joista piti välillä käydä tointumassa kylmää vettä nauttimalla. Syy ei suinkaan ollut kirjoittajan, vaan hänen käsittelemiensä asioiden, joiden muisto elää vielä monen evakon ja heidän jälkeläistensä mielissä.
Oman Mikkelin ortodoksisen seurakunnan ensimmäinen kirkkoherra Aleksanteri Gaurilov nousi mielessäni arvoon arvaamattomaan, kun luin hänen toimistaan saada ryöstettyjä kirkon esineitä takaisin kirkolle. Tosin tuo edellä mainitsemani tunne pulpahti taas voimakkaana esille, kun luin, että aina pastori Gaurilov ei ollut saanut edes ”omaksi tuntemiaankaan kirkollisia esineitä takaisin, kun ne oli tulkittu sotasaaliiksi”.
FT Žanna Belik kertoo artikkelissaan vuoden 1944 kuuluisasta ikoninäyttelystä ja turvallisuussyistä eri puolille Suomea jatkosodan aikana siirretyistä pyhistä kuvista ja niiden palauttamisesta syksyllä 1944 takaisin Neuvostoliittoon. Näiden kuvien kohtaloa Belik valottaa venäläisten Tretjakovin gallerian ja Igor Grabarin Konservointikeskuksen arkistolähteiden pohjalta.
Kuvaliite
Kuvaliite on täynnä mielenkiintoisia ja korkeatasoisia värikuvia ikoneista ja piirroksista. Kuvia liitteeseen ovat tuottaneet Petter Martiskainen, Mikko Kalavainen P&M Image Oy:stä, Markku Haverinen Suomen kansallismuseosta / Kulttuurien museosta sekä Susanna Malmstén Salon taidemuseosta.
Kuvia löytyy useasta eri paikasta: pääasiassa museovirastosta ja ortodoksisesta kirkkomuseosta, mutta sen lisäksi Valamon luostarista, joistain kirkoista ja seurakunnista sekä yksityisiltä henkilöiltä. Joukossa on varmasti useita ennen näkemättömiä ikoneita ja kuvia.
Toinen osa
Toisessa osassa TM Vladimir Sokratilin selvittää matkaikonostaasin historiaa ja teologiaa ja käyttöä erikoisesti venäläisissä kenttäpyhäköissä, tavallisesti siis suurissa teltoissa.
Johtavan konservaattorin Helena Nikkasen aiheena artikkelissaan on Sotkuman rukoushuoneen ikonostaasi ja muut Suomen matkaikonostaasit.
Kolmannessa artikkelissa konservaattori Nina Rusakova käsittelee Pietarissa Venäläisen taiteen museossa sijaitsevaa ainutlaatuista keisari Elisabetin ajoilta olevaa liikuteltavaa ikonostaasia ja sen konservointia.
Myös näihin alansa asiantuntijoiden laatimiin artikkeleihin liittyy mielenkiintoisia kuvia muun muassa ikonien konservoinnista ja korjatuista ikoneista. Useimpien artikkelien lopussa on lyhyt englanninkielinen lyhennelmä ja lähdeluetteloja.
Lopuksi
Kirja ja siihen liittyvä näyttely ovat lukemisen ja katsomisen arvoisia. Kumpi kannattaa tehdä ensin, on tietysti makuasia, luetko tavallisesti kirjan ennen elokuvaa vai päinvastoin. Joka tapauksessa niin kirjaa lukiessa kuin varmasti näyttelyssäkin voi kokea tunnetta ”läikytteleviä kokemuksia” ja myös monenlaisia hämmentäviä ajatuksia, joiden läpikäyminen kuitenkin auttaa meitä kaikkia ymmärtämään paremmin niin omaa kuin etenkin vanhempiemme elämää ja historiaa: ikoneja, ihmisiä ja sotaa.