Joona, munkkidiakoni

Munkkidiakoni Joona 70-vuotiskuvasaan
Ortodoksi.netin parantelemassa Aamun Koiton kuvassa (AK21/1972)

Munkkidiakoni Joona ja pappismunkki Johannes Nilakalla kalassa käynnin jälkeen
(kuva © VLKA / ON)

Munkkidiakoni Joona (siivilinimeltään Ivan Stepanovitsh Värtsijev,) syntyi Aunuksen Alavoisten kylässä 20.9.1902 ja kuoli 28.11.1982.

Hän siirtyi 1928 Suomeen ja noviisiksi luostariin, jossa hänet vihittiin puolimunkiksi 1929 ja munkiksi 1946 sekä munkkidiakoniksi 1954. Vuonna 1969 hän siirtyi luostartista assumaan pieneen erakkomajaansa Suurahoon.

Aamun Koitossa 1977 oli seuraava artikkeli:

Mitä Joonalle kuuluu?
Munkkidiakoni Joona on muuttanut asumaan Liperin puolelle Juojärvelle ystäväperheeltään vuokraamaansa kahden huoneen asuntoon. Asiointimatkallaan Joensuussa hän kertoi seuraavaa:

- Minulla on nyt oikein kultainen elämä. Saan rukoilla kaikessa rauhassa, suorittaa niitä töitä, joita haluan ja joihin pystyn ja talon omistajat pitävät minusta hyvää huolta. Tarvittaessa saan heiltä autokyydinkin.

Miten kauan elit luostarissa?
- Minä tulin rajan takaa Valamoon 26-vuotiaana 9.8.1928. Vaimoni ja poikani kuoleman jälkeen halusin munkiksi. Vuonna 1932 menin Petsamon luostariin, jossa toimin laulajana ja monissa muissa toimissa. Vuonna 1937 muutin Konevitsan luostariin, josta siirryin muun veljestön mukana 1956 Valamon luostariin.

Millainen kuuliaisuustehtävä oli Valamossa?
- Aluksi olin pehtoorina, mutta sitten minut määrättiin leipuriksi. Lämmitin uunin iltayöstä, leivoin leivät varhain aamulla ja huolehdin paistamisesta. Se oli raskasta työtä, päivittäinen työaika venyi pitkäksi, eräinä vuorokausina ei jäänyt juuri lainkaan aikaa lepoon. Erään kerran taikinaa alustaessani sain veritulpan ja lääkäri määräsi minut karttamaan raskasta työtä. Tässä yhteydessä menetin toisen silmäni näön. Kun sitten asuntonani ollut huone otettiin minulta pois, aloin pelätä, ettei luostari haluakaan minua huoltaa vanhuuteni päivinä ja vuokrasin pienen mökin luostarin läheltä Suurahosta. Mökki oli kuitenkin hatara ja lähes vuosi sitten muutin nykyisten ystävieni taloon Juojärvelle.

- En enää odota elämältä mitään. Odotan vain poislähtöäni tästä ajasta. Ensi syyskuussa täytän 75 vuotta. Iloitsen kultaisesta elämästä, jota saan nyt viettää rukouksessa, vapaana työvelvoitteista lämpimässä asunnossa, jossa ystäväni pitävät minusta niin hyvää huolta, etten jaksa heitä kylliksi kiittää. Kansaneläke riittää hyvin minun tarpeisiini.

(Aamun Koitto nr. 5/1977)