Toiminnot

Kohtalona Kurbinovon freskot (ikoninäyttely)

Ortodoksi.netista

Munkki Stefanos: Kohtalona Kurbinovon freskot

Näyttely avattiin 12.2.2024 klo 12, Suuren paaston alkaessa.
Vieraskirja / Guestbook: https://ikoninayttely.blogspot.com/ <- Ole hyvä ja kirjoita kokemuksesi näyttelystä!

(Edellinen virtuaalinen ikoninäyttely Ortodoksi.netissä - munkki Stefanos Rasimäkeläinen: "Joulunaika - lapsuuden aika" - Ikoneja Jeesuksen lapsuudesta)


Tässä toisessa näyttelyssä mukana olevista ikoneista ja niiden synnystä ikonimaalari, munkki Stefanos kertoo seuraavaa:
Kuuntele ikonimaalarin esittelyteksti äänitiedostona (avaa uuteen välilehteen)

Vähän arvelutti astua Kurbinovon kylän maaperälle. Bussin ovi aukesi, ulkona seisoi suurin porsas, mitä koskaan olin nähnyt. Uteliaana eläin tarkkaili meitä. Kuului huutoja ja possu lähti, ilmeisesti syömään. Vuosi oli 1985, syksy.
Kohteeni, Pyhän Georgios Voittajan kirkko, on kahden kilometrin päässä kylästä ja sinne mennään kävellen. Kirkossa oli menossa kattoremontti ja seinät olivat peitetyt muoveilla ja niihin ei saanut koskea. Voi – mikä pettymys. Istuin ulkona, kun yhtäkkiä kuului huuto: ”Tulkaa katsomaan!” Tuuli oli heittänyt muovit freskojen edestä ja saimme nähdä jotain ainutlaatuista, josta oli tuleva kohtaloni.

Istuessani kirkon ulkopuolella, kuului eläinten kauloissa olevien kellojen sointuvaa, jatkuvaa sävelmää.(avaa) Mietin – jos Jumala on lomalla, Hän on juuri täällä.

Kurbinovon freskot ovat vaikuttavia. En päässyt niistä eroon, kävin siellä joka vuosi. Alkuvuosina oli kyläläinen vahtimassa minua, etten tärvelisi freskoja. Piirsin niitä. Osa oli tuhoutunut, joten oli aika luoda puuttuvat osat maalauksiin kotona. Viimeisenä vuonna, kun Jugoslavian sota alkoi, sain kuvata kaikki freskot. Valitettavasti osa diakuvista on kadonnut.

Maalasin, maalasin. Ankaraa kritiikkiä tuli joka puolelta, kun ihmiset eivät olleet nähneet alkuperäisiä, he eivät ymmärtäneet töitäni. Oli totuttu kultaan ja kimallukseen.

Siihen aikaan ei ollut nettiä, tietoa piti hakea kirjoista, tilata kirjoja. Kielitaitoa ei minulla ole, joten ystäväni joutuivat käännöshommiin.

Tein ikoneiksi Kurbinovon pyhän Georgios Voittajan kirkon freskoja ja loin puuttuvia osia sekä ihan uusia tapahtumaikoneita kyseisen 1191 maalattujen freskojen tyyliin. Oli aika pitää näyttely. Näyttely sai täystyrmäyksen, mutta minä opin uuden käsitteen ikoneilleni ja se on – ”angstinen”.

Samaan aikaan maineikas kreikkalainen Pergamonin piispa Johannes kehoitti olemaan toistamatta menneisyyttä. Ikonimaalarin on elettävä tässä päivässä, kerrottava tulevaisuudesta, vaikeita asioita. Tulevaisuus on kiehtova. Sitä olen miettinyt ja mielestäni oikea sana sille on: ”Lohdutus”. Ikonien kautta voi sisäistää tulevan maailman lohdutuksen, ei epätoivon.

Aika kului. Toinen asia pohdinnoissani oli ikoniin maalatut kehykset. Jätin ne pois, koska on oltava tässä hetkessä ja pitää olla oikeus osallistua pyhien kanssa palveluksiin. Ei ulkopuolisena katsojana ikkunan takana.

Tässähän oli sitten taas tarpeeksi päänvaivaa, koska en kuulunut eliitti-ikonimaalareihin, suhtautuminen minuun oli ollut todella rankkaa. Mutta ilman Kurbinovon freskoja, mikään muu ei olisi antanut ryhtiä elämääni ja työhöni. Ainutlaatuiset kuvaukset pyhien kasvoista, liikkeestä, hulmuavat vaatteet – joita ikoneissa ei saa olla. Kuitenkin – kuten tuuli, jota et voi nähdä, mutta voit tuntea sen, liike on freskoissa merkkinä Jumalan läsnäolosta.

Osa ikoneista, jotka nyt esitellään, on syntynyt Kurbinovon vaikutteiden alaisena. Kaikki eivät siis ole freskoina. Koko ajan Kurbinovo on ollut läsnä ikoneissani.

Katastrofaalisen näyttelyni 1996 jälkeen halusin lahjoittaa kaikki työt pois, jos joku ne huolii. Aamun Koitto tuli mukaan ja julkaisi ilmoituksen. Aikaa kului ja sitten puhelin soi. Isä Aki Leskinen Hyvinkäältä soitti ja halusi työt heidän kirkkoonsa, Hyvinkään Karjalan valistajien kirkkoon. Lähdin viemään niitä heti kummipoikani kanssa.

Isä Aki oli hämmentynyt. ”Tosissaanko annat nämä kaikki työt tänne?” – ”Kyllä, ja lisää voi tulla.” Kun ikonit oli ripustettu kirkon seinille, oli tietysti kahta eri näkökantaa: ”olkoot nyt niin kauan, kunnes saadaan paremmat” ja ”mihin on viety tästä ikoni, se on tuotava heti takaisin”. Osa töistä hävisi matkalla, kun lähetin loput, joten niistä on vain muistot.

Suhtaudu katsoja ymmärryksellä ja rukoile puolestani!

arvoton munkki Stefanos


Kuvien tekijänoikeudet © ovat munkki Stefanoksella (Harri Stefanius) ja kuvien luvaton kopioiminen ja julkinen käyttö on kielletty. Ikonit ovat suurimmaksi osaksi sijoitetut Hyvinkään ortodoksisieen Karjalan valistajien kirkkoon.
---

Kurbinovo on kylä Resenin (Ресен) kunnassa Pohjois-Makedoniassa Prespa-järvestä (Преспанско Езеро) koilliseen. Kylä sijaitsee lähes 13 kilometriä Resenin kunnan keskustasta etelään. Kylä tunnetaan parhaiten siitä, että siellä sijaitsee 1100-luvulla rakennettu Pyhän Georgioksen luostari.

Pyhän Georgioksen kirkko (makedoniaksi: Православна црква „Свети Ѓорѓи“) on 1100-luvulta peräisin oleva makedonialainen ortodoksinen kirkko, joka sijaitsee 2 km:n päässä Kurbinovon kylästä Pohjois-Makedoniassa. Kaivaukset ovat osoittaneet, että rakennus on aikoinaan kuulunut asutukselle, joka hylättiin 1700-luvun lopulla nykyistä Kurbinovon kylää rakennettaessa. Kirkon freskoista tehdyn tutkimuksen mukaan kirkon arvellaan rakennetun vuonna 1191 bysanttilaisten toimesta. Kirkko on kulttuurimuistomerkki Pohjois-Makedonian tasavallassa ja lailla suojattu. Se on myös osa Makedonian ortodoksisen kirkon Prespa-Pelagonian hiippakuntaa.

Makedonian ortodoksinen kirkko – Ohridin arkkihiippakunta (MOK-AO; makedoniaksi: Македонска православна црква – Охридска архиепископија), tai yksinkertaisesti vain Makedonian arkkihiippakunta (MOK - AO) on autokefalinen itäortodoksinen kirkko Pohjois-Makedoniassa. Kesäkuussa 2022 Serbian ortodoksinen kirkko myönsi virallisesti autokefalian MOK:lle, ja Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti tunnusti MOK:n virallisesti lailliseksi autokefaliseksi kirkoksi.
---
Tämän näyttelyn ikonit n:ot 1-34 ja 36-40 ovat Hyvinkäällä, Karjalan pyhittäjien kirkossa ja n:ro 35 on Joensuussa Joensuun Taidemuseon Hilkka Kuuselan ja Juhani Berghemin ikonikokoelmassa, nr. 41 on yksityisessä omistuksessa ja sen kuva on jieman huonolaatuinen, mistä pahoittelut. Ikonit (lukuunottamatta nr. 35 ja 41) on Ortodoksi.netille kuvannut Mikko Kuri. Nr. 35 on kuvannut Joensuun taidemuseo ja 41 on ikonimaalarin kokoelmista.
Ole ystävällinen ja käy myös kirjaamassa näyttelyvierailusi vieraskirjaan. Nimelläsi tai nimimerkillä tai vaikka anonyyminä, jos niin haluat. Vieraskirja löytyy osoitteesta:
https://ikoninayttely.blogspot.com/

Vieraskirjaan voit myös kirjoittaa kommentteihin terveisesi, kiitoksesi, kysymyksesi tai jotain muuta mukavaa ikonimaalarille.

Tämän sivun alaosassa olevien näyttelyikonien alla olevaa tekstiä (linkkiä: Katso ikonikuva) hiirellä klikkaamalla kuva suurenee ja toisesta linkistä tulee ikonin selitysteksti.