Millainen on lapsiystävällinen seurakunta?

"Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta." (Mar.10:14)

Benjamin istuu lattialla Mikkelin kirkossa
(Kuva © Ortodoksi.net)

Ovatko lapset tervetulleita kirkkoosi?

Useimmat meistä rakastavat lapsia. Useimmilla meistä on luultavasti kirkko, jossa aikuiset iloitsevat, kun he saavat olla palveluksessa nuorten ja lasten kanssa. Sitä pidetään useimmissa paikoissa itsestään selvyytenä, että kirkkoon halutaan myös lapsia.

Mutta siitä ei olekaan kysymys. Vaikka pidämme lapsista ympärillämme, eivät kirkon ulkoiset olosuhteet aina ole kaikkein sopivimpia lapsille ja heidän jumalanpalveluksiin osallistumiselle.

Eräs kymmenkuukautisen lapsen äiti löysi kysyttäessä monenlaisia uusia, muutettavia asioita omasta kirkostaan. Hänen mukaansa lapsi pitää jumalanpalveluksiin tulemisesta, mutta joskus vanhempia pelottaa, sillä kirkossa on joitain asioita, jotka saattavat olla hieman hankalia pienelle lapselle.

Onko kirkossa tai seurakuntasalissa hoitopöytä?

Jos lapselle on sattunut "vahinko" ennen palveluksen alkamista, voidaanko vaippa vaihtaa sujuvasti jossain, missä on sitä varten ihan oma paikkansa. Vai pitääkö se tehdä seurakuntasalin pöydällä, jossa muut ruokailevat myöhemmin. Missä vaippaa säilytetään, onko niille varattu sopivia roskiksia? Seurakunnissa voisi olla kokoontaitettavia lasten hoitopöytiä, joita on nykyisin myynnissä lastentarvikekaupoissa. Ne vievät vähän tilaa ja niitä voi säilyttää vaikka vessassa, jossa myös lapsen hoitaminen, peseminen ja vaippojen laitto roskiin on helpompaa.

Onko kirkossa tai seurakuntasalissa yksityistä paikkaa, jossa äiti voi ruokkia tai imettää lastaan?

Roomalaiskatolisen kirkon päämies, paavi Franciscus muistutti jokin aika sitten viestissään, että kirkon tulee olla paikka, missä myös äidit tuntevat olonsa mukavaksi ruokkiessaan lapsiaan.

Kirkon tai seurakuntasalin tiloissa voisi siis olla jokin paikka, jonne äiti tarvittaessa voi sujuvasti siirtyä imettämään lastaan häiritsemättä muita.

Tilassa voi olla sellaista kalustoa, kiikkutuoli, nojatuoli tai jotain muuta, jossa tuo tapahtuma on helppo järjestää. Paikka ei saa olla vessa. Söisitkö itse vessassa?

Onko seurakuntasalissa lasten syöttötuoleja?

Lattialla voi olla mattoja, pöydän ääressä syöttötuoli, lähettyvillä vedenkeitin ja mikroaaltouuni. Tiskiallaskin auttaa asiaa, jos se löytyy edes jostain lähistöltä.

Kaikki nämä auttavat suuresti vanhempia, kun he valmistavat lapsilleen ruokaa.

Ovatko nämä lasten tarvitsemat asiat helposti saatavilla ja lähellä?

Pitääkö ensi juosta muutama sata metriä pakkasessa ja lumituiskeessa, vai ovatko ne ihan kirkon lähellä?

Ihannetapauksessa paikka on tietysti ihan lähellä, ettei aikaa kulu lasten pukemiseen ja päältä ottamiseen matkojen vuoksi.

Ovatko myös kirkossa erilaiset suudeltavat ikonit ja lampukat, tuohustelineet sijoitettu niin, että lapsikin voi niitä käyttää. Riittävän alas ja riittävän tukevasti maassa, etteivät ne kaadu helposti.

Onhan minullakin kädet, joilla voin auttaa

Jokaisen meistä kannattaisi miettiä, voisinko minä auttaa jotenkin tässä tilanteessa. Vaikka seurakunnissa ja kirkoissa fyysiset rajoitteet ovat usein lähes 100 prosenttisesti lapsiepäystävällisiä, me kaikki voisimme auttaa tilanteessa hieman.

Pienen Lilja Marian kirkottaminen Mikkelin kirkossa
(Kuva © Ortodoksi.net)

Voisimme jotenkin tarjota lasten vanhemmille mahdollisuuksia osallistua jumalanpalveluksiin enemmän ja syvemmin kuin vain vahtimalla, mitä lapsi nyt tekee ja minne hän menee, kaatako hän lampukan vai analogin, juokseeko hän Pyhän portin kautta alttariin. Voisimme jotenkin auttaa vanhempia siinä, että heillä olisi enemmän aikaa rukoilla ja vaikkapa sitten palveluksen jälkeen nauttia seurakuntasalissa kahvia ja seurustella toisten kirkossa käyvien kanssa.

Jotkut vanhemmat eivät anna lastaan vieraan syliin tai hoidettavaksi ihan helposti. Mutta asiaa kannattaa kysyä ja tarjota apuaan. Meidän kaikkien kannattaa muistaa, että pienetkin lapset ovat kaikesta huolimatta sellaisia, etteivät he aivan helposti mene rikki. Jokainen osaa pitää lasta sylissään. leikkiä hänen kanssaan - omalla tavallaan.

Ketkä seurakunnan asioista päättävät?

Paras tapa muutosten aikaan saamiseksi on kertoa niistä seurakunnan työntekijöille. Jos halutaan tehdä muutoksia ja parannuksia ulkoisiin olosuhteisiin, on hyvä aina kysyä myös lasten vanhemmilta toiveita asioiden suhteen. Usein aivan pienetkin parannukset ja muutokset tuovat helpotusta kirkossa käyntiin. Analogi on tukeva ja kestää vaikka pienen kiipeilyn, lampukka on riittävän korkealla, ettei lapsi saa öljyä päällensä ja tuohuksen teline on vankkaa tekoa, etteivät ne tipu siitä alas lasten niskaan.

Vanhempien kannattaa selvittää, kuka voi tehdä muutoksia kirkossa, kenellä on valta ja vastuu. Onko valta papilla vai luottamuselimellä. Ja aina kannattaa varmistaa, että tieto ja muutostoive menee tarpeeksi monelle ihmiselle tietoon. Näin asian eteneminen on parempaa.

Kristus kertoo meille taivasten valtakunnan saavuttamisesta lapsen kaltaisena. Siispä olkaamme varmoja asiasta, ettemme kiellä Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa myös pieniltä lapsilta keskuudessamme.

Ortodoksi.net