Miten voimme parhaiten kunnioittaa kuolleita rakkaitamme
Kohteesta Ortodoksi.net
Vainajan omaiset haluavat usein rakentaa hautapaikat mahdollisimman ylenpalttisesti. Ylellisten hautamuistomerkkien rakentamiseen käytetään suuria summia. Sukulaiset ja ystävät tuhlaavat paljon rahaa seppeleisiin ja kukkiin, vaikka ne kaikki joudutaan poistamaan arkusta ennen sen sulkemista, jotteivät ne nopeuttaisi ruumiin hajoamista. Joskus he haluavat osoittaa kunnioitustaan kuolleelle ja lähettävät myötätunnon osoituksia hänen sukulaisilleen erilaisilla adresseilla, vaikka tällä tavalla osoitetaan vain tunteiden vähyys ja joskus jopa niiden valheellisuus, koska ne, jotka todella ovat surullisia, eivät laita suremistaan näin esille, vaan ilmaisevat sen paljon lämpimämmin henkilökohtaisesti.
Mutta joka tapauksessa teemmepä sen millä tavalla tahansa, näistä ei ole mitään hyötyä kuolleelle itselleen. Kuolleen ruumiille on aivan sama onko arkku tavallinen vai kallis ja hautapaikka vaatimaton vai ylellinen. Ruumis ei haistele kukkia, joita sille annetaan, eikä se tarvitse surun valheellisia ilmauksia. Ruumis rapistuu, sen sijaan sielu elää, mutta sielu ei enää koe erilaisia aistimuksia ruumiissa. Sille on alkanut toisenlainen elämä ja jotkut toisenlaiset tarpeet korvaavat entiset.
Tässä on kaikki, mitä se tarvitsee ja mitä meidän pitää tehdä, jos me todella rakastamme poislähtenyttä ja haluamme tarjota hänelle lahjojamme! Mikä tarkalleen ottaen tuo iloa kuolleen sielulle? Ennen kaikkea vilpittömät rukouksen hänen puolestaan, niin henkilökohtaiset rukoukset kotona kuin erityiset rukoukset kirkossa Verettömän Uhrin kanssa, siis muistamisena liturgiassa. Useat kuolleiden ilmestymiset ja muut näyt vahvistavat sitä valtavaa etua, minkä kuolleet saavat rukouksista ja Verettömän Uhrin tarjoamisesta heidän puolestaan.
Muut asiat, jotka tuovat suurta iloa kuolleiden sieluille, ovat armollisia tekoja heidän puolestaan. Kun ruokit nälkäisiä ja autat köyhiä heidän nimissään, se on ikään kuin hekin olisivat tehneet sen itse. Ennen kuolemaansa eginalainen igumenia, pyhä Athanasia, jonka muistopäivää vietetään huhtikuun 18. päivänä, antoi ohjeet ruokkia köyhiä neljäkymmentä päivää hänen muistokseen, mutta luostarin sisaret tekivät tämän huolimattomuuttaan vain yhdeksän päivän ajan. Pyhä ilmestyi heille kahden enkelin kanssa ja sanoi: "Miksi unohditte ohjeeni? Tietäkää, että armonteot ja rukoukset vainajan puolesta neljänkymmenen päivän ajan tarjotaan Jumalan lepyttämiseksi. Jos kuolleen sielut olivat syntisiä, silloin Herra antaa heille heidän syntinsä anteeksi; jos he olivat vanhurskaita, silloin he rukoilevat niiden puolesta, että he jatkaisivat hyviä tekojaan."
Etenkin näinä päivinä, kun kaikilla on vaikeaa, on järjetöntä käyttää rahaa hyödyttömiin esineisiin ja asioihin, kun käyttämällä senkin rahan köyhien auttamiseen, voi suorittaa kaksi hyvää tekoa samanaikaisesti: sekä kuolleelle että heille, joita autetaan. Jos yhdessä kuolleen puolesta rukoillen ruoka annetaan köyhille, niin se ravitsee heitä ruumiillisesti kun se samalla ravitsee kuollutta hengellisesti.
Seitsemäntenä viikkona pääsiäisen jälkeen vuonna 1941 Shanghaissa.
Shanghain ja San Franciscon arkkipiispa
pyhä Johan [John/ Иоанн] Maksimovitš
(1896-1966)
(Käännös: Ortodoksi.net)