ONL:n synty - osa V
Kohteesta Ortodoksi.net
(Tämä on viides osa useammasta artikkelista koostuvasta sarjasta "ONL:n synty".)
(Voit myös kuunnella tämä artikkelin klikkamalla linkkiä "Kuuntele" ja halutessasi lukea tekstin samaan aikaan puhutun tekstin kanssa, kun siirrät puhutun tekstin uuteen välilehteen.)
Aamun Koitto 1942 37-38 loka-marraskuu s. 6-8
Kuuntele artikkelin teksti
Helmikuussa kaatuneen nuorukaisen jälkeen jääneistä papereista löytynyt lehdellemme
aiottu kirjoitus
Lauri Dyster:
Nuoriso kirkkomme kallein omaisuus
Nuorison merkitys kirkolle on mitä suuriarvoisin. Piileehän tämän päivän nuorisossa kirkon tulevaisuus ja voima huomispäivänä. Nuorison kasvatuksesta riippuu suurelta osalta se, onko taisteleva kirkko tulevaisuudessa elävä, uskova Seurakunta, onko sillä johtajia ja työntekijöitä, jolla on edellytyksiä työhönsä. Ja vaikka emme ajattelisikaan asiaa tulevaisuuden kannalta, on nuoriso kuitenkin kirkolle kallis, ja sen kasvatus ja hoito ansaitsee mitä suurinta huomiota osakseen. Nuoriso on otollinen maaperä kirkon kylvötyölle, eikä tätä maata saa jättää vaille hoitoa.
Erikoisesti nykyaikana on kirkon ponnisteltava kaikin voiminsa voittaakseen nuorison puolelleen. Riehuuhan nykyään mitä valtavin,”henkien taistelu”, joka suuressa määrin on taistelua nuorisosta. Erilaisten aatesuuntien edustajat ovat ymmärtäneet, että ”tämän päiväin nuoriso on huomispäivän kansa”, ja sen vuoksi he ovat osoittaneet nuorisokasvatukseen vakavaa harrastusta. Koettaneet istuttaa siihen omia aatteitaan, toivoen siten voivansa turvata näiden aatteiden olemassaolon tulevaisuudessa. Ajatelkaamme vain Saksan ja Italian nuorisokasvatusta sekä erikoisesti bolshevistisen Venäjän suorittamaa aatteellista kylvötyötä nuorison keskuudessa, työtä, jonka pelottavia tuloksia on nähty tässäkin sodassa. Kirkon nuorisotyö on nykyään ajankohtaisen tärkeä myöskin siitä syystä, että kotikasvatuksen periaatteet ovat viime vuosikymmeninä huomattavasti muuttuneet. Menneinä aikoina uskonnolla oli kodeissa suurempi jalansija kuin nykyään, jo kasvatus oli tietysti sen mukaista. Vaikka vanhemmat eivät olisi olleetkaan henkilökohtaisesti uskovia,
noudatettiin kodeissa kuitenkin perittyjä uskonnollisia tapoja, joilla oli suuri merkitys lapsen mielikuvaelämään ja luonteeseen. Nykyinen suurten joukkojen uskonnosta vieraantuminen on lyönyt leimansa myöskin kotikasvatukseen. Sivistyneistön osoittama kylmäkiskoisuus kirkkoa kohtaan on synnyttänyt erilaisia vapaamielisiä kasvatusperiaatteita, jotka ovat ristiriidassa sekä toistensa että erikoisesti uskonnollisen kasvatuksen periaatteiden kanssa. Sosialismin leviäminen laajoihin kansankerroksiin on, sen omaksuman materialistisen historiankäsityksen ja uskontoon nähden hylkäävän, usein vihamielisen asenteen vuoksi vaikuttanut näiden kansankerrosten nuorisokasvatukseen. Tuloksena tästä kaikesta on uusi nuorisotyyppi: periaatteeton, sisällötöntä elämää elävä nuori ihminen, joka elämään valmistautumattomana kohtaa sen vaikeudet yksin, ilman Jumalan suomaa tukea. Sellainen nuori ihminen etsii tyydytystä ja unohdusta ikävälleen kaupunkien kahvilaelämästä, siveellisesti ala-arvoisesta kirjallisuudesta ja filmistä, ja sortuessaan sälyttää syyn yhteiskunnan ja vallitsevien olojen niskoille, tuntematta henkilökohtaista vastuuta teoistaan.
Näin ollen on kirkon entistä enemmän otettava nuoriso hoitoonsa. Sen on oltava tässäkin kutsumuksensa mukaisesti valona pimeydessä, elämän suolana, ja oikean tien näyttäjänä monien teiden risteyksessä. En ryhdy tässä selostamaan käytännössä olevien uskonnollisen työn muotoja enkä myöskään neuvomaan niitä, joille asia ensi sijassa kuuluu. Totean vain yllä sanotun perusteella, että nuorisotyön järjestely myöskin meidän kirkossamme on ajankohtainen, jopa kiireellinen. Harrastusta asiaan kyllä on, mutta työn organisointi puutuu. Evankelisluterilainen kirkkomme tekee laajaa, järkiperäisesti organisoitua nuorisotyötä, josta saatuja kokemuksia voitaisiin käyttää hyväksi meidän kirkkomme vastaavaa työtä järjestettäessä. Pyhäkoulutyö varhais- ja esim. kerho- ja partiotoiminta varttuneemman nuorison keskuudessa ovat osoittautuneet tarkoitustaan vastaaviksi. Nämä työmuodot ovat siitäkin kiitollisia, etteivät ne vaadi sanottavasti varoja, mikä kirkkomme nykyiset mahdollisuudet huomioon ottaen on tärkeätä. Myöskin erikoisen nuorisopastorin saaminen kirkkoomme olisi toivottava, ettei työ kokonaisuudessaan jäisi seurakuntapapiston hartioille. Nuorison oma lehti olisi mitä voimakkain virike toiminnalle, mutta sen aikaansaaminen lienee nykyoloissa verrattain vaikeata. Eikö sen sijaan voisi ajatella, että Aamun Koitto silloin tällöin luovuttaisi palstatilojaan erikoiselle "Nuorten osastolle", joka nuorten itsensä toimittamana palvelisi erikoisesti heitä itseään. Mutta, kuten sanoin, työn suunnittelu jääköön kykenevien asiaan innostuneiden kirkkomme jäsenten tehtäväksi.
Entä työntekijät! Edellä on jo mainittu nuorisopastori, jonka palkkaaminen kuitenkin tällä hetkellä lienee vaikeata. Papisto yleensä on kuitenkin käsittääkseni velvollinen ja etuoikeutettu tähän työhön. On selvä, että se jonkin verran lisää papistomme jo ennestäänkin raskasta työtaakkaa. Mutta jos intoa ja rohkeata uskoa on, niin en luulisi sen kuitenkaan käyvän ylivoimaiseksi suorittaa. Tässä tarvitaan rakkautta nuorisoon, itsensä kieltämistä ja intoa evankeliumin työhön, joita ominaisuuksia papeillamme onkin. Ja heidän apunansa voivat olla vanhemmat seurakuntalaiset: paikkakunnan opettajisto tai kuka tahansa persoonallisesti uskovainen ja työhön edellytyksiä omaava maallikkokristitty. Sellaisiahan ei seurakunnistamme puutu. Myöskään varojen puolesta ei käsittääkseni ole esteitä nuorisotyölle. Siihen tarvitaan vapaaehtoista, uhrautuvaa toimintaa enemmän kuin varoja.
Nuorisotyön ehkä tärkein edellytys on kotien suhtautuminen siihen. On toivottavaa, että Suomen ortodoksisissa kodeissa ymmärrettäisiin tämän nykytärkeän kristillisen toiminnan arvo ja merkitys ja suhtauduttaisiin siihen myötämielisyydellä ja ymmärtämyksellä. Vielä parempi olisi, jos vanhemmat ottaisivat aktiivisesti osaa työhän, neuvottelemalla paikkakunnan sielunpaimenen tai muun nuorisotyöntekijän kanssa kasvatuskysymyksissä. Tällöin muodostuisi molemminpuolinen luottamuksellinen suhde vanhempien ja nuorisotyöntekijän välille, mikä tietenkin helpottaisi työtä molemmin puolin. Puolestani olen vakuuttunut siitä, että kirkkomme nuorisotyö on kohtaava mitä suurinta myötämielisyytä valmentuneen, ortodoksisen väestömme taholta, erikoisesti niitten kotien taholta, joissa nuorisolle tahdotaan antaa paras mahdollinen valmennus tulevaa elämäntehtävää varten kirkon ja isänmaan työvainiolla. Vaikeudet eivät saa pelottaa, sillä nuorten hyväksi tehdyllä työllä on oleva Herramme siunaus:
Joka ottaa luokseen yhdenkään näistä pienimmistä minun nimeeni, hän ottaa luokseen minut."
Siis järjestetty nuorisotyö käyntiin kirkossamme!
Lauri Dyster
(seuraavat voit lukea tai kuunnella oheisista linkeistä)
(lue tai kuuntele: ONL:n synty - osa I)
(lue tai kuuntele: ONL:n synty - osa II)
(lue tai kuuntele: ONL:n synty - osa III)
(lue tai kuuntele: ONL:n synty - osa IV)
(lue tai kuuntele: ONL:n synty - osa V)
(lue tai kuuntele: ONL:n synty - osa VI)
(lue tai kuuntele: ONL:n synty - osa VII)